Extra: Kysymyksiä ja vastauksia

Tervetuloa kysymyspostauksen pariin, vihdoin ja viimein. Ennen vastauksiin menemistä kumminkin pikkuinen spoiler alert: Osa vastauksista paljastaa asioita tarinan juonen kulusta (lähinnä menneistä, mutta ehkä hieman myös tulevasta), joten lukeminen omalla vastuulla. :)

 

1.Mikä sua eniten miellyttää simstarinoissa taidemuotona? Tai siis, itsekin simstarinoita tekevänä tiedän, ettei Sims 3 ole todellakaan se maailman kiitollisin apuväline sanataiteen tekoon, joten mikä on sun näkemys: miksi sä kirjoitat simstarinaa? :)

Tähän on itseasiassa useampikin syy; pelaamisen ja kirjoittamisen yhdistäminen sekä tietyntyyppinen yksinkertaisuus. Pelaaminen ihan vain pelaamisen ilosta ei ole kiinnostanut enää aikoihin. Vaikka Sims sinänsä viihdyttävä peli onkin, niin sellainen päämäärätön pelaaminen vain omaksi iloksi ei enää innosta. Vaikka tarinoidessa käytetäänkin paljon sellaisia toimintoja mitä ns. normipelaamisessa ei tai niitä ei pelistä edes löydy (esim. poset) niin silti siinä tarinanteon myötä saa vähän myös pelata. Samalla poistuu myös se päämäärättömyys, kun pelaamisella on päämäärä; uusi osa tarinaan. Vaikka teenkin tätä lähtökohtaisesti omaksi iloksi yhdistääkseni kaksi harrastustani (kirjoittaminen ja pelaaminen), niin fakta on se, että jos tekisin tätä pelkästään itselleni, niin en minä tätä julkaisisi missään.

 

Sitten on toki myös se yksinkertaisuuspuoli. Okei, yksinkertainen on ehkä vähän väärä sana, mutta kenties selittämällä aukeaa? Eli siis, jos työstää esim. novellia tai kirjakäsikirjoitusta, niin sellaisessa joutuu ainakin oman kokemuksen mukaan käyttämään paljon enemmän aikaa ja tarkkuutta esim. hahmojen ulkonäön ja heidän ympäristönsä kuvailuun. Toki se on ihan kirjoittajan itsensä päätettävissä, että kuinka paljon tahtoo kertoa ja kuinka paljon jättää lukijoiden mielikuvituksen varaan, mutta itse ainakin koen sen näin, että simstarinassa asioiden miettimiseen ei välttämättä tarvitse panostaa täysin samanlaisella tarkkuudella, kun lukijat näkevät kuvista sen, miltä hahmot ja heidän ympäristönsä näyttävät. Tällaisena ihan vain harrastelijakirjoittajana pidän siitä, että voin kiinnittää yksityiskohtien kuvailun sijaan huomiota esim. juoneen, vaikka tässäkin tarinassa juoniaukkoja löytyy ja kehitettävää on.

2.Onko sulla koskaan ollut mitään muita taide- tai käsityöharrastuksia kuin kirjoittaminen?

Ei mitään varsinaisia. Joskus lapsena tuli vähän piirreltyä ja ala-ja yläasteen taitteessa kamera roikkui matkassa mukana jonkin verran, mutta eipä niistä koskaan sen ihmeempiä harrastuksia kehkeytynyt.

3.Ootko jo saanut sen korurasian auki? Mää unohdin :D (kauheeta insideilyä!)

En ole, tuolla se odottaa hyllyn päällä keräämässä pölyä. :D

Avaan tätä nyt vähän muillekin. Tapasin kysymyksen esittäjän viime kesänä muuan simsfoorumin miitissä. Siellä tuli puheeksi omistamani korurasia, joka on ollut lukossa jo vuosikausia ja avain hukassa ilman toivoakaan löytymisestä. Minulta ei löydy osaamista tai välineitä rasian tiirikoimiseen, kun taas kysyjältä löytyy molempia, niin me mietittiin sitten, että josko hän voisi tiirikoida sen lukon. Homma kuitenkin unohtui meiltä molemmilta.

4. Koska sain tän kysymyksen omassa kysymyspostauksessani ja koska tää oli niin random kysymys, niin laitan sen myös sulle: Haluaisitko mieluummin tennispallon vai jumppapallon kokoisen pään?
+ jos haluat, niin bonuksena voit postata kuvan ilmeestäsi kun luit tämän kysymyksen :D

Haluan pitää naamani poissa tältä puolen internettiä, joten kuvaa et saa, mutta vastauksen kyllä. Pohdiskelin tätä hetken ja päätin, että mieluummin tennispallon kokoinen. Jumppapallon kokoisesta päästä voisi olla aika paljon enemmän haittaa, sillä esim. kotini suihkunurkkaus on sen verran ahdas, että ei sinne saisi jumppapalloa mahdutettua (oletan nyt, että tässä puhutaan täysikokoisesta jumppapallosta) ja haluan kuitenkin säilyttää peseytymismahdollisuuteni jatkossakin. Ei se tennispallon kokoinen pääkään varmaan mikään kovin miellyttävä kokemus olisi, mutta kahdesta pahasta vähemmän paha. Siinäkin tapauksessa, että pään koko korreloisi älykkyyden kanssa. Ei siinä varmaan olisi edes kovin iso ero nykyhetkeen. :D

5. Mikä sai sut aloittamaan simstarinan kirjoittamisen?

Aika klassisella tavalla, jolla lienee useampikin simstarinoitsija on uransa aloittanut: luin muiden tarinoita, innostuin ja halusin itsekin kokeilla. Kun pistin ensimmäisen tarinani pystyyn, niin yksi suurimmista innoittajista oli sen niminen tarina kuin De Luca Trilogy.

6.Pelaatko sä muita kuin kolmosta simsseistä?

Kakkosta olen kokeillut ja nelosen omistan yhä tänäkin päivänä parin lisäosan kera, mutta ei sitä juurikaan tule pelailtua. Ei vaan nappaa. Ei sillä, ei kolmonenkaan pelkästään pelitarkoituksessa enää innosta (kuten aiemmassa vastauksessa kävikin jo ilmi).

7.Miksi juuri kolmonen on se sun juttu (oletan että on)?

Joo, onhan se. Sanoisin, että sen vuoksi, että kolmonen on toimivin kokonaisuus ja visuaalisesti miellyttävin. Sekä kakkosessa että nelosessa on ihan käteviä ja kivoja juttuja mitä kolmosessa ei ole, mutta kolmosessa on eniten asioita joista pidän, toimiessaan peli on miellyttävin pelata ja grafiikat miellyttävät silmää eniten. Toki tässä vaikuttaa varmaan ihan sekin, että olen yksinkertaisesti tottunut kolmoseen.

8.Mitä sä opiskelet?

Restonomiksi, eli matkailu- ja palveluliiketoimintaa. Valmistuminen häämöttää vielä toistaiseksi hyvin kaukana tulevaisuudessa. Näillä näkymin se tapahtuu joulukuussa 2023.

9.Mikä on sun lemppari Erakossa ralli? :D

Nyt pistit pahan, minä en nimittäin ihan oikeasti tiedä. :D Vaihtelee ihan mielentilan ja yleisen fiiliksen mukaan, että mitä tulee milloinkin kuunneltua. Jos nyt olisi ihan pakko mainita joku, niin eniten tulee kuunneltua ehkä sellaisia kappaleita kuin Tänään on matsi, Kilpikonna ja Vihaverkkarit.

10.Luetko sä kirjoja? Millaisia, mitkä on sun lempparit?

Luen. Nykyään vähän vähemmän kuin joskus, mutta luen kumminkin. Lempigenreiksi mainittakoon vaikkapa romantiikkahömppä ja elämäkertakirjallisuus. En tosin tiedä, onko kumpikaan noista virallinen genre (tuskin ainakaan ensimmäinen), mutta noita tulee luettua eniten. Lempikirjojakin on monia, mutta ehkä syvimmän vaikutuksen minuun on tehnyt Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin Kuolemanlaakso. Raastavaa luettavaa, mutta siitäkin huolimatta hyvin mielenkiintoinen tarina.

11.Oletko sä enemmän unelmoija vai jalat maassa tyyppi?

Aivan ehdottomasti jalat maassa-tyyppi. Unelmia ei ole edes kovin paljoa ja suurin osa niistä vähäisistäkin on sellaisia, että niiden toteutuminen on itsestäni kiinni hyvin vähän jos ollenkaan.

12.Mitkä on sulle sellasia pieniä arkisia juttuja, jotka auttaa nousemaan aamuisin sängystä?

Nälkä ja jäätävä vessahätä.

...Sori. :D En minä osaa tähän oikein vakavissani vastata. Jos päivän aikana on odotettavissa jotain kivaa, esimerkiksi suosikkijoukkueeni jääkiekko-ottelu, niin sellaiset jutut ainakin. Jos nyt heittäydytään takaisin huumorivaihteelle, niin läsnäolopakolliselta luennolta myöhästymisen pelko. Okei, tuo ei ollut täysin huumoria.

13.Millainen olisi sun unelmaloma?

Vaikka alaa opiskelenkin, niin en ole kyllä vähimmässäkään määrin matkailuihminen. Siinä mielessä siis, että tarvitsisi itse matkustaa. Unelmaloma olisi siis sellainen, että saisin olla yksin kotona ja maata sängyssä ilman stressiä, enemmän tai vähemmän pakollisia menoja tai mitään muitakaan häiriötekijöitä. Jos taas olisi pakko matkustaa johonkin ulkomaille, niin sitten lähtisin Torontoon, Kanadaan katsomaan jääkiekkoa. Vaikka minulla ei varsinaista suosikkijoukkuetta NHL:ssä olekaan, niin jos joku pitäisi nimetä, se olisi Toronto Maple Leafs.

14.Onko sulla eläimiä?

Ei ole. Lapsuudenkodissa tulee kyllä säännöllisesti vierailtua ja sieltä löytyy koira ja kissoja, mutta omia ei ole, koska olen allerginen jotakuinkin kaikille karvaisille eläimille ja vaikka en olisikaan, niin vuokrasopimus kieltää allergisoivat lemmikit. Olen kyllä vähän miettinyt, että joskus voisin hankkia akvaarion, mutta saa nähdä.

15.Mitkä kolme hahmoa tästä tarinasta koko ajalta on olleet sun suosikkeja ja miksi?

Tämä oli oikeasti aika vaikea kysymys, koska minä en ihan todella tiedä. Kaikissa hahmoissa, myös niissä joista pidän todella paljon, on näin jälkikäteen pohtiessa monia asioita, jotka saattaisin nyt tehdä hiukan (tai aika paljokin) eri tavalla. Yritän nyt kuitenkin.

Tähän alkuun yksi fun fact: Andrei on saanut nimensä eräältä venäläiseltä jääkiekkomaalivahdilta, Andrei Vasilevskiltä. Hahmo-Andrein biologinen äiti, Jelena, ja hänen sukunsa olivat lähtöisin Venäjältä. Sen vuoksi nainen tahtoi pojalleen venäläisen nimen. Mietiskelin asiaa pitkään ja pyörittelin mielessäni useita vaihtoehtoja, mm. Nikolaita ja Sergeitä. Nikolai ei vain jotenkin istunut yhtään ja Sergei puolestaan toi itselleni liikaa mieleen Salkkareiden Sergein, joten sekään ei ollut vaihtoehto. Samoihin aikoihin kun olin tuomassa hahmoa tarinaan (toukokuun loppupuolella 2019), pelattiin jääkiekon MM-kisoja. Suomi kohtasi välieräottelussa Venäjän, Venäjällä oli maalissa yllämainittu Vasilevski ja siitä se ajatus sitten lähti... En siis muuten pohjannut hahmoa ko. maalivahtiin, vaan ainoastaan nimi-idea tuli hänestä.

 

Sitten itse asiaan, eli miksi Andrei on yksi lempihahmoistani. En tiedä onko omahyväistä sanoa näin omasta hahmosta ja itse kirjoitetusta tarinasta, mutta tykkään siitä, että kaikesta kokemastaan huolimatta hänelle kävi lopulta hyvin. Hänen elämänsä alku oli melko haastava (biologinen äiti kuoli vain muutamia päiviä syntymän jälkeen ja yksinhuoltajaisä kasvatti häntä ensimmäisen vuoden), teini-iässä ja yliopistoaikoina hän oli yksinäinen eikä rakkauselämäkään ollut ihan ruusuilla tanssimista. Kun hän oli vihdoin saanut elämänsä kasaan, niin maanjäristys vei lähes koko suvun, pian sen jälkeen tuore vaimo kuoli synnytyksessä ja hetkeä myöhemmin masennus oli lähellä viedä hänet itsensäkin. Kaikki tuo ikävä sai aiemmin melko järkiperäisesti suunnilleen kaikesta ajatelleen miehen hioutumaan aiempaa pehmeämmäksi ja hän oppi vihdoinkin käsittelemään tunteitaan ja tulemaan toimeen masennuksensa kanssa. Hän oli lopultakin hyvä isä pojalleen ja myöhemmin myös hyvä isoisä, vaikka hän kuolikin Rosen ollessa vain kolmen vanha.

Danielissa pidin siitä, että hän oli aina valmis auttamaan läheisiään. Vaikka mies tykkäsikin vitsailla paljon ja joskus saattoi vaikuttaa siltä, ettei hän osaa ottaa asioita vakavasti, niin pohjimmiltaan hän kuitenkin tarkoitti aina hyvää kaikille. Hän auttoi mm. Cedricin ja Rosannan perhettä niin paljon, että pariskunta lapsineen olisi saattanut olla pahemman kerran vaikeuksissa useampaankin otteeseen ilman Danielin (ja Owenin) apua. Oikeastaan koko perhettähän ei välttämättä olisi edes olemassa ilman Danielia... Jos viittaus ei auennut, niin osa 13 virkistänee muistianne.

Dylanista minulla on hyvinkin ristiriitainen mielipide. Hänessä on nimittäin sellaisia asioita, että jos hän olisi oikea ihminen, niin en ehkä tulisi hänen kanssaan toimeen niin kovin hyvin. Minun on nimittäin aika vaikeaa (oikeastaan mahdotonta) keksiä yhtäkään hyvää syytä puolisonsa pettämiselle, joten se madaltaisi arvostustani hyvin paljon. Sekin vähän ärsyttää, että Dylanin itsehillintä on todella heikoissa kantimissa. Hänellä on turhan usein tapana toimia ensin ja ajatella vasta sitten. Dylan on myös hyvin tunteellinen ja herkkä, mikä on toki hyväkin asia, mutta onko hän joskus vähän liiankin tunteikas? Toisaalta siitä voin kyllä syyttää vain itseäni, sillä itsepä olen hänet tällaiseksi kirjoittanut... Joka tapauksessa, ehkä juuri tämän ristiriitaisuuden ansiosta kuitenkin pidän hänestä ja siitä, että vaikka hän ei aina ihan osaakaan ajatella tekojensa seurauksia, niin pohjimmiltaan hän ei kuitenkaan toivo muille pahaa. Kaikista elämässään kohtaamista vaikeuksista huolimatta Dylan onnistui löytämään elämäänsä tasapainon ja onnen aivan kuin hänen isänsä aikoinaan. Hänen osansa tässä tarinassa on ollut merkittävä ja tulee olemaan vielä tulevaisuudessakin.
 

16.Koska mä tykkään analysoida tekstiä "rivien välistä", kiinnitin huomiota siihen, että varsinkin tarinan alussa oli runsaahkosti sellaisia hahmoja, jotka yhteiskunta erittäin helposti (ja oikeudettomasti) nappaa silmätikukseen: vitiligosta kärsivä(t), homoseksuaali(t), adoptoitu lapsi, mielenterveysongelmista kärsivä... jne. Oikeassa maailmassa nämä Gaussin käyrän ulkopuolelle tippuvat kokevat usein syrjintää, kiusaamista ym. Tarinassa siihen ei paneuduttu oikeastaan juuri lainkaan.
Kysymykset tähän liittyen:
a) Oliko tarinan ns. "normalisoiva" ote tietoinen valinta? (Pahoittelen ikävää "normalisoinnin" termiä. En keksinyt parempaakasan.)
b) Riippumatta siitä, mikä on vastaus kysymykseen a), minusta tätä "normalisointia" oli nimenomaan tosi hieno lukea, koska se sai mut lukijana reflektoimaan aika paljon omaakin asennoitumista. Se sai funtsimaan, että normaali-epänormaali-akseli on oikeastaan vain ihmisen oma aikaansaannos ja että normaalin käsitteessä kaikkein epänormaaleinta on juuri se normaalin käsite itsessään. Mietin tuota alkua lukiessani, että jos maailma olisi oikeasti sellainen, ettei silmiinpistäväänkään erilaisuuteen tarvitsisi viitata kuin maininnan tasolla osassa tai parissa koko ihmisen elämän aikana, niin meillä olisi asiat aika hyvin. Miten itse koet: oliko tarkoitus, että tekstilläsi oli tuossa vaiheessa jokin sanoma, tai koetko että halusit herätellä sillä jotakin ajatuksia lukijassa?

Disclaimer: Vaikka käytänkin tässä vastauksessa mm. termejä erilainen ja poikkeava, niin en tarkoita haukkua tai syrjiä ketään. Eivät esim. homoseksuaalit ole sen epänormaalimpia kuin ketkä tahansa muutkaan. En vain keksinyt tämän parempia sanoja miettimisestä huolimatta.

Tätä vastausta pohdin pitkään ja pakko sanoa, että en osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Tavallaan se oli tietoista, tavallaan ei. Se, että kirjoitin näitä ns. erilaisia hahmoja, oli täysin tietoinen valinta. Tavallaan se normalisointikin oli. Siihen on oikeastaan pari syytä. Olisihan se aivan loistavaa, jos ns. oikeassa elämässäkään ihmisten ei tarvitsisi kärsiä syrjinnästä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa tähden. Tästä johtuen en halunnut tehdä tarinaa, joissa hahmojen elämät ja heidän ongelmansa pyörivät vain poikkeavuuksista koituvien haasteiden ympärillä. Vaikkei se oikeasti olekaan niin, niin päätin, että tämän tarinan maailmassa se on niin. Toinen syy on sitten se, että en välttämättä olisi osannut kirjoittaa noista "poikkeavuuksista" kärsivän hahmon näkökulmasta riittävän uskottavasti. Vaikka olenkin saanut oman osani esim. kiusattuna olemisesta ja mielenterveysongelmista, niin en minä osaa kuvitella, millaista esimerkiksi vitiligon vuoksi kiusatuksi tuleminen tai adoptiolapsena oleminen olisi. Sen vuoksi ei tuntunut oikealta, että olisin laittanut hahmot kärsimään noiden ongelmien vuoksi, koska ei se olisi ollut uskottavaa ilman minkäänlaista omaa kokemuspohjaa vaikka kuinka olisi tehnyt taustatutkimusta. En suoranaisesti koe, että tällä tarinalla kuitenkaan olisi koskaan ollut mikään "erilaisuudesta huolimatta olemme kaikki yhtä arvokkaita"-sanoma, mutta ehkä siellä on ollut joku sellainen ajatus taustalla.

Tässäkin asiassa olen kyllä tehnyt virheitä. Vaikka tässä tarinassa on moniakin asioita, joita tekisin eri lailla jos voisin niitä enää muuttaa, niin eniten harmittaa se, että olen tullut puoliksi tahattomasti vahvistaneeksi joitakin stereotypioita. Tässä tarinassa on ollut kaksi biseksuaalia hahmoa (Trevor ja Dylan). Vaikka Trevorin osalta asia mainittiinkin vain parissa kappaleessa, niin silti kävi selväksi, että hänen vanhempansa hylkäsivät hänet lopullisesti nimenomaan hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Dylan puolestaan petti vaimoaan saman sukupuolen edustajan kanssa ja olisi varmaan vienyt salaisuutensa hautaan saakka jos ei olisi jäänyt kiinni. Näissä olen tiedostamattani vahvistanut sellaisia stereotypioita, että jos on jotain muuta kuin hetero niin vanhemmat luultavasti hylkäävät, ja jälkimmäisessä sitä, että biseksuaalit olisivat jotenkin todennäköisemmin pettäjiä. Tai no, tiedostamatta ja tiedostamatta. Tietoisesti minä olen nämä käänteet kirjoittanut, mutta stereotypioiden vahvistaminen ei ole missään nimessä ollut tarkoitus, ja olen tajunnut vasta jälkeenpäin, että näin on tullut tehtyä. Tämä on yksi niistä asioista, joiden kanssa yritän olla tarkempi jatkossa kirjoittaessani.

 

17.3-5 suosikkiladattuasi seuraavista kategorioista:

a) poset

Näitä on todella paljon, mutta koitin valikoida tähän sellaiset joista pidän ja/tai joita käytän eniten.

Tätä posea on tullut käytettyä paljon tarinan alkuajoista lähtien. Tykkään siitä paljon, vaikka en oikeastaan edes tiedä, että miksi.

Tätäkin on tullut käytettyä tarinan alkuajoista lähtien aika paljon hieman ristiriitaissa tunnelmissa. Tykkään käyttää tätä, mutta silloin kun tälle on tarvetta, niin tarinassa on yleensä tapahtunut joku enemmän tai vähemmän ikävä käänne. Itse posehan on oikein hieno. Pidän siitä muutenkin, mutta tuo uupunut/surullinen/kärsivä ilme on ehkä lempiosuuteni tässä.

Tässä tarinassa on ehtinyt olla pariskunta jos toinenkin ja tuntuu, että olen käyttänyt tätä posea jos en kaikkien, niin ainakin suurimman osan kanssa. Tykkään tässä posessa etenkin sen monipuolisuudesta. Pose sellaisenaankin on oikein kiva, mutta sitä voi hyödyntää myös vähän muunneltuna. Poseplayerin lisäosan ja kuvakulmien avulla voi kikkailla esim. hahmojen ilmeiden kanssa ja hahmojen vaatetusta säätelemällä voi myös vaikuttaa siihen, millainen tunnelma kuvissa lopulta on. Esimerkkikuvissa Dylan ja Jasper ovat molemmat alasti, joten siitä on helppo päätellä, että minkälainen tunnelma heidän välillään on (tai on ollut hetki sitten).

b) modit

On monia muitakin modeja joita tulee käytettyä paljon, mutta nämä kolme nousivat päällimmäisinä mieleen tätä kirjoittaessa.

 

MasterController + lisäosia

MasterController lisäosineen on aivan ehdottomasti minun lempimodini. Sillä voi tehdä kutakuinkin kaikkea, mm. lisätä tai poistaa simille poissaolopäiviä kouluun ja töihin, lisätä tai vähentää talouden rahavaroja, muokata CASissa niin omia kuin ketä tahansa muitakin simejä... Vaikka mitä.

 

DebugEnabler

DebugEnabler on MasterControllerin ohella monipuolinen modi, jolla voi tehdä monia asioita, mm. sytyttää asioita tuleen ja lukita ovia auki-asentoon. En ole kyllä aivan täysin perehtynyt tähän modiin, mutta sanoisin tähän pätevän saman kuin aika moneen muuhunkin modiin: kokeilemalla oppii parhaiten, että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

 

Pose Player + Add-on

En tiedä, että luokitellaanko Pose Playeria edes virallisesti modiksi, mutta kaipa se ainakin liippaa läheltä. Pose Player on näistä tässä listassa mainituista ehkä tärkein, sillä kaikki (tai ainakin melkein kaikki) yllämainituilla modeilla tehtävistä asioista voi toteuttaa koodein tai jotenkin muuten, mutta poseplayerin toimintoja ei oikein voi korvata. Toki pelissä on sen omia animaatioita joita on mahdollista hyödyntää (teenhän niin itsekin aika usein), mutta ei se vain ole sama asia. Ilman poseja tämäkin tarina olisi melkoisen paljon nykyistä tylsempi.

c) Objektit

Pakko myöntää, että vaikka vaatteita ja hiuksia latailenkin suhteellisen paljon, niin ladattuja objekteja en hyödynnä ihan niin paljoa. Ei ole ollut juurikaan tarvetta, vaan pärjään pelin omalla tavaralla ainakin suurimman osan ajasta vallan mainiosti. Listaan nyt kuitenkin yhden tavararyhmän, jota on tullut käytettyä.

Vaikka sairaalakohtauksia ei olekaan nähty ihan hirveän paljoa, niin sellaista tehdessä ladatut sairaalatarvikkeet ovat käytännössä välttämättömiä. Sängyt, pyörätuolit, tippaletkut jne. Tiedostan, että toisinaan lavastuksissani on paljonkin parantamisen varaa, mutta ilman sopivia ladattuja en pystyisi lavastamaan edes puoliksi niin uskottavasti kuin nyt.

d) Vaatteet

Tykkäsin tuosta Noran paidasta paljon (kuten oikeastaan koko hänen asukokonaisuudestaan). Jopa niinkin paljon, että käytin samaa vaatetta myöhemmin toisella hahmolla. Tällä hetkellä kyseinen paita löytyy Joyn päältä, mutta eri värisenä.

Pidin tästä Donnan asukokonaisuudesta, vaikka itse en pukeutuisi ikipäivänä noin ja jälkikäteen ajatellen vaatettaisin Donnankin hieman toisin. Ei sillä, että asussa olisi sinänsä mitään vikaa, mutta tarinan alkaessa Donna oli jo päälle kolmekymppinen ja asun perustella hänen voisi päätellä olevan juuri ja juuri täysi-ikäinen.

Rachelin häämekosta pidin aivan älyttömän paljon. Se on ehdottomasti suosikkihäämekkoni kaikista lataamistani. Voisin hyvinkin kuvitella itsekin pukevani jotain samantyylistä sitten, jos joku päivä tapahtuu sellainen ihme, että minä menen naimisiin.

Näitä vauvojen asuja löytyy muutamia erilaisia (vaikka tuota kuvan yksilöä olen tainnut vaihteluvarasta huolimatta käyttää ainakin kolmella eri vauvalla) ja ne ovat suosikkejani siksi, että ne auttavat tekemään tarinasta aavistuksen realistisemman. On niillä pelin omilla kapaloillakin aikansa ja paikkansa, mutta ei kukaan sellaisessa vauvaansa ihan koko aikaa pidä (ainakaan toivottavasti).

e) Muu CAS-sälä?

En tapaa käyttää simeilläni meikkejä juuri yhtään. Oikeastaan mieleeni muistuu vain yksi kerta (Rosannan tanssiaiset) ja nekin meikit olivat pelin omia. Kyyneleet kuitenkin löytyvät pelin meikkikategoriasta, joten mielestäni ne sopivat tähän katergoriaan. Vanhalla koneella meinasi kyllä välillä mennä hermo kun kesken kohtauksen piti hyppiä CASiin ja pois kyyneleiden laiton ja poisoton vuoksi eikä se tällä nykyiselläkään aina ihan mieltäylentävä prosessi ole, mutta silti tykkään näistä. Niin paljon helpompaa kuin se, että alkaisi itse muokkailemaan kyyneleitä kuviin.

Tässä on vähän sama kuin edellisessäkin, eli näiden CASista löytyvien arpien, mustelmien yms. kanssa pääsee niin paljon helpommalla kuin jos itse alkaisin olemattomilla kuvanmuokkaustaidoillani säätämään. Vaikka ei näitä nyt niin kovin paljoa olekaan nähty, niin siltikin ne on ihan kätevää olla olemassa sen varalta, että joskus sattuu tarvitsemaan.

Tästä kukkakimpusta pidän myös. Tykkään siitä, että simit voivat viedä kukkia haudalle (vaikkakin tämä toimii vain asusteena, eli näitä ei saa jätettyä sinne). Koska tarinassa pyöritään hyvin kesäisissä ympyröissä, niin mielestäni kukat ovat tarinassa parempi haudalle vietävä kuin kynttilät (minkä lisäksi en ole löytänyt ladattavaksi kunnollista hautakynttilää, mutta toisaalta en ole kyllä juuri etsinytkään).

18.TS3:n kolme suosikkilisäriäsi? Miksi juuri ne?

Vuodenajat

Vuodenajat on yksi suosikkilisäosistani siksi, että siitä on niin paljon apua tunnelman luomisessa erilaisten säätilojen ja vuodenaikojen kanssa. Vaikka tarinassa onkin nähty lähes poikkeuksetta pelkkää kesää, niin esim. vesisade on välillä hyvinkin tärkeä tunnelmanluoja. On niistä muistakin vuodenajoista kyllä ollut iloa, etenkin talvesta. Sitä on päästy näkemään jouluextroissa (ja tullaan näkemään tulevissakin).

Iltahuvit

Bridgeport on yksi suosikkikaupungeistani simsissä, ja se on kertaalleen nähty tässäkin tarinassa (vaikka kaupunki kokikin lopulta surullisen kohtalon) ja tykkään tästä lisäristä kyllä muutenkin. Iltahuveissa tulee mukana paljon uusia soittimia, ja tässäkin tarinassa on nähty useampi musikaalinen hahmo (minkä lisäksi kuvatessa laitan ns. turhat simit lähes aina soittamaan jotain, että pysyvät pois jaloista pyörimästä).

Täyttä elämää

Täyttä elämää on niin pelaamista kuin tarinointiakin ajatellen oikein kätevä lisäri, koska siinä tulee uusia toimintoja lähes kaikille ikäryhmille. Etenkin lapsille (joka muuten on ehkä kaikista tylsin ikävaihe) on kivasti uusia toimintoja.

 

 

19.TS3:n kolme mielestäsi turhinta lisäriä, miksi juuri ne?

Undelmaduuni

Twinbrook on kyllä ihan kiva kaupunki (oikeastaan yksi sims-suosikeistani) ja tässä lisärissä tulee paljon huonekaluja joista tykkään (esim. ne valkoiset palikkasohvat joita on tässäkin tarinassa nähty lähes kaikissa asunnoissa), mutta muuten tämä lisäri ei niin säväytä. Lisäosan mukana tulleet uudet urat kyllästyttävät melko nopeasti, niiden toimivuus on toisinaan hyvin heikkoa ja joskus niihin liittyvät elämänhaaveet ovat lähes mahdottomia saavuttaa, esim. sisustusuran haave, jossa pitäisi saada 100 kertaa täydet pisteet (tjsp.).

Tulevaisuuteen

Tulevaisuuteen on näistä turhista lisäreistä ehkä kaikista turhin. Tässä tuli mukana pari ihan kivaa toimintoa (taivutussuudelma ja lottoaminen, ainakin muistaakseni ne tulivat nimenomaan tässä lisärissä) ja sisustusesinettä, mutta muuten asut, meikit ja esineet tuntuvat turhilta/hyödyttömiltä eikä tässä nyt mitään niin kiinnostavia toimintojakaan kovin paljoa ollut. Toisaalta tämä voi olla ihan kätevä, jos tekee esim. jotain scifi-henkistä tarinaa, mutta itselleni olen kokenut tämän turhahkoksi.

Paratiisisaari

Tässäkin kaupunki on visuaalisesti ihan kiva (toimiessaan), ja toiminnotkin ajatuksena ihan käteviä, mutta esimerkiksi hotellin pitäminen, sukellusura ja merenneidolla pelaaminen ovat sellaisia asioita, joihin kyllästyy nopeasti ja kertakokeilun jälkeen ne eivät juurikaan jaksa innostaa. Taloveneetkin ovat ideana ihan hyvä, mutta loppujen lopuksi melko turhalta tuntuva toiminto. Venetakseista en viitsi edes aloittaa...

20.Paras ja inhottavin TS3:n ominaisuus nimenomaan tarinankerronnan kannalta?

Mietin tätä, enkä oikeastaan keksinyt mitään yksittäistä toimintoa joka olisi paras ominaisuus. Sanottakoon siis, että peli itsessään on se paras ominaisuus. Joo, siinä on ehkä noin miljoona asiaa joita voisi lisätä/poistaa/muokata/parantaa, mutta siltikin se on mielestäni loppujen lopuksi oikein hyvä väline tietynlaiseen tarinointiin. En nimittäin koe, että esim. tämän tarinan kaltainen tarina olisi kovinkaan mielekästä luettavaa ilman kuvitusta.

Inhottavintakaan ei oikeastaan tullut mieleen. On toki ollut joitakin ärsytyksiä, mutta toistaiseksi ei ole tullut mieleen mitään ylitsepääsemätöntä, josta ei koodeilla ja/tai modeilla eroon pääsisi. Yksi, mikä aikoinaan ärsytti oli se, että koulu ja läksyjen teko haukkasivat melko ison osan lasten ja etenkin teinien päivästä, mikä puolestaan teki kuvauksesta joskus haastavaa. Sitten keksin kuitenkin sen, että tarvittaessa modeilla voi lisätä poissaolopäiviä, joten näin tämä ongelma ratkesi. Toisaalta tuo koulu toimii myös toiseen suuntaan, eli jos simeille ei ole juuri sillä hetkellä käyttöä, niin koulussa ollessaan eivät ainakaan ole tiellä.

*****

Kiitos kaikista kysymyksistä! Niitä tuli paljon. Rehellisesti sanottuna paljon enemmän kuin osasin odottaa.

Samassa yhteydessä kerrottakoon seuraavan osan kuulumiset: Se edistyy hitaasti mutta varmasti. Tavoitteena olisi saada se ulos marraskuun aikana ja sen lisäksi ehkä vielä yksi osa ennen joulua. Mitään en kuitenkaan uskalla luvata, joten jos osia ei kuulu, niin tavataan sitten viimeistään jouluextran merkeissä. Se on nimittäin perinne, josta en halua luopua. :)

Loppuun vielä yksi vastakysymys (vastaaminen vapaaehtoista): Kuka on ollut sinun lempihahmosi tässä tarinassa? Saa myös kertoa, että miksi.