42.Haastavia tunteita

Koko Leedsien perheen elämä mullistui suuresti, kun Rachelin ja Tobyn kaksoset syntyivät. Kaikki syntymää seuranneen ajanjakson mullistukset eivät valitettavasti olleet positiivisia.

Jonkin aikaa kaksosten syntymän jälkeen Rosanna alkoi sairastella. Koko perhe oli aivan huolesta sekaisin ja he ehtivät pelätä jo pahinta. Lääkäri kuitenkin arvioi Rosannan sairasteluiden olevan homeperäisiä, ja hän kehotti perhettä tilaamaan taloon kosteuskartoituksen. Se osoitti, että talossa oli laajamittainen homevaurio, ja heidän olisi muutettava pois niin pian kuin mahdollista.

Cedricin, Rosannan ja Lilyn uusi koti sijaitsi aivan kaupungin toisella puolella, ihan Lilyn koulun vieressä. Se oli paljon pienempi kuin heidän vanha kotinsa, mutta se oli kuitenkin ihan riittävän suuri, sillä nyt lapsia asui kotona neljän sijaan enää yksi. Onneksi Rosannan sairastelutkin loppuivat muuton jälkeen, eikä mitään pysyvää jäänyt. Rachel ja Toby muuttivat kaksosineen viereiseen taloon. Heidän vanhasta kodistaan ei hometta löytynyt, mutta Rachel ja Toby muuttivat silti. Heidän vanhan naapurustonsa talot olivat kaikki rakennettu suunnilleen samoihin aikoihin, ja Rachel ja Toby pelkäsivät, että homeongelma saattaisi olla siinä naapurustossa hyvinkin yleinen, eivätkä he halunneet ottaa minkäänlaista riskia lapsien vuoksi.

Rachelin, Tobyn ja kaksosten koti oli hieman suurempi kuin Cedricillä, Rosannalla ja Lilyllä. Siinä oli muiden tilojen lisäksi kolme makuuhuonetta, kaksi isompaa ja yksi pienempi. Toby ja Rachel olivat asettuneet pieneen makuuhuoneeseen ja kaksoset jakoivat toisen isommista. Kolmas huone oli vielä tyhjillään odottamassa sitä, että kaksoset kasvaisivat ja haluaisivat omat huoneet.

Kaksosista ensimmäisenä oli syntynyt Naomiksi nimetty tytär. Toby ja Rachel olivat halunneet nimivalinnoillaan kunnioittaa Tobyn vanhempia, ja koska heille syntyi sopivasti tyttö ja poika, niin saivat etunimikseen Cedricin ja Rosannan toiset nimet. Innokkaat isovanhemmat olivat olleet kovin liikuttuneita tästä kunnianosoituksesta.

Windsor oli Naomia vain muutaman minuutin nuorempi. Luonteeltaan kaksoset olivat todella rauhallisia, jopa vähänkin liian rauhallisia ikäisekseen. Toby oli ehtinyt jo pelätä, että jokin olisi vialla, kun kaksoset nukkuivat alusta asti täysiä öitä ja päiväunetkin maistuivat. Neuvolalääkärit olivat kuitenkin vakuutelleet, että kaikki oli hyvin, heille oli vain sattunut tulemaan harvinaisen runsasuniset lapset.

Se oli oikeastaan ihan hyvä asia, sillä nyt Rachelilla ja Tobylla riitti lasten ja töiden lisäksi enemmän aikaa myös toisilleen. Lastenhoitoapuakin heillä oli enemmän kuin tarpeeksi. Välillä kaksosista huolehti lastenhoitaja, välillä Toby työskenteli kotoa käsin samalla lapsia vahtien ja välillä he olivat isovanhempiensa hoivattavana. Myös Nora ja Lily kävivät hoitamassa kaksosia aina välillä kun he vain omilta menoiltaan ehtivät.

Vaikka elämä olikin nykyisellään hyvin väsyttävää, kiireistä ja stressaavaa, niin Rachel ja Toby nauttivat tilanteesta todella paljon ja he olivat äärimmäisen kiitollisia kaikesta saamastaan avusta. Heidän elämänsä oli sillä hetkellä todella hyvää.
***

Eräänä viikonloppuna Nora pyysi Lilyn luokseen yöksi. Siskokset eivät olleet aikoihin viettäneet kunnolla aikaa kahdestaan, joten heillä oli paljon kuulumisia vaihdettavana. Juttelun lomassa Nora kiinnitti huomiota siihen, että Felix vilahteli Lilyn puheissa huomattavan usein.

-Lily, oletko sinä ihastunut Felixiin? Nora kysyi puoliksi vitsillä.
Lily vakavoitui välittömästi, suorastaan jäätyi ja Nora alkoi melkein katua kysymystään. Hän taisikin osua hieman liian lähelle totuutta.

Lily pohti hetken, että miten selittää asia parhain päin, kuitenkin paljastamatta liikaa. Hän ei halunnut Noran vetävän mitään omituisia johtopäätöksiä.
-Nora,  hän on minun paras ystäväni.

Nora nyökkäsi mietteliäänä. Hän pohti hetken jatkokysymyksensä esittämistä, ja päätti lopulta tehdä sen.
-Haittaako se? Ei parhaaseen ystävään ihastuminen olisi mikään maailmanloppu. Olivathan Daniel ja Owenkin toistensa parhaita ystäviä ja katso nyt heitä, he ovat olleet yhdessä jo ties miten kauan ja heidän suhteensa vaikuttaa oikein tasapainoiselta.

Lilyn naurahdus oli erittäin väkinäinen.
-Nora, minä en ole ihastunut häneen. Hyvä on, myönnän, että onhan hän todella suloinen, mutta se siitä. Ei Felixillä edes olisi aikaa millekään suhteelle, hyvä, että me ehdimme nyt tavata edes välillä vapaa-ajallamme! Meillä molemmilla on koulu, sitten hänellä on vielä omat treenit, omat pelit, valmennettava joukkue ja heidän pelinsä... Ei seurustelusuhde sopisi hänen elämäntilanteeseensa. Sitä paitsi, vaikka olisinkin ihastunut häneen, niin en minä voisi tehdä asialle mitään. En minä uskaltaisi uhrata vuosikausia kestänyttä ystävyyssuhdetta hyvin todennäköisesti yksipuolisen ihastuksen eteen.

Nora nyökkäsi. Hän näki selkeästi, että Lily ei kertonut koko totuutta hänelle. Nora päätti kuitenkin antaa asian olla, sillä tiesi itsekin, miten tuskallista hyvin voimakas ihastuminen voi olla, varsinkin jos tuntuu siltä, että toivoa suhteesta ei ole.
-Hyvä on, minä uskon sinua kyllä. Muista kuitenkin, että jos sinä muutat mielesi, niin voit kyllä tulla aina puhumaan minulle.

Lily nyökkäsi ja käänsi katseensa pois.
-Minä pidän tuon mielessä, mutta ihan tosi, meidän välillämme ei ole mitään muuta kuin ystävyyttä.

Siskokset siirtyivät sohvalle istumaan ja jatkoivat jutteluaan pienen hiljaisuuden jälkeen.

-Entä sinä ja Trevor? Vieläkö te tapailette?

Nora nyökkäsi.
-Kyllä vain. Meillä kummallakin on aika kiireistä ja kalenterista on vaikea raivata tilaa näkemiselle, mutta kyllä me tapaamme säännöllisesti. Useimmiten ihan täällä minun asunnollani, mutta joskus hän myös vie minua ulos. Huomenna me olemme lähdössä johonkin perhospaikkaan, minkä hän haluaa esitellä minulle, Nora kertoi.

Noran äänensävy kieli, että tilanteessa oli jotain, mihin Nora ei ollut tyytyväinen. Lily halusi tietää lisää asiasta.
-Jokin teidän tilanteessanne kuitenkin vaivaa sinua. Kerro.

Nora huomasi pohtivansa, että missä ihmeen välissä Lilystä oli tullut noin tarkkanäköinen.
-Minua vaivaa se, että juttumme on yhä vain tapailua. Se on kuitenkin kestänyt jo yli vuoden, mutta hän ei tunnu haluavan edetä. Aina kun yritän vierittää keskustelua siihen suuntaan, että voisiko tästä tapailusta tulla jotain enemmänkin, niin hän vaihtaa nopeasti aihetta. Alkuun hänkin vaikutti kovin ihastuneelta, mutta ei enää nykyään. Minua pelottaa, että voiko tästä tulla oikein mitään. En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä enää. Minusta alkaa vähitellen tuntua, että me haluamme tältä suhteelta ihan eri asioita.

-Sinua pelottaa, koska sinä haluaisit ihan oikean seurustelusuhteen, mutta hän tuntuu haluavan pelkkää seksiä, Lily totesi mukisematta.
-Jos sen noin suoraan haluaa sanoa, niin kyllä, Nora päätyi lopulta toteamaan.

Yhtäkkiä Lily nousi ylös sohvalta ja alkoi puhutella siskoaan tiukkasanaisesti.
-Nora, huomenna kun te tapaatte, niin sinä puhut hänen kanssaan tilanteen halki, halusi hän tai ei. Ei tuo voi jatkua noin. Jos pelkkä seksisuhde sopisi sinullekin, niin sitten se olisi ihan ok, mutta nyt se ei ole. Jos hän ei lopultakaan halua enempää, niin pane poikki hänen kanssaan. Suhteen kuuluu olla sellainen, että molemmat tietävät missä mennään ja ovat siihen tyytyväisiä, ja teillä kumpikaan noista kriteereistä ei täyty.

Nyt Nora oli vielä äskeistäkin hämmentyneempi. Missä ihmeen välissä hänen pikkusiskonsa oli kasvanut noin aikuismaiseksi? Toisaalta, Lily oli kyllä aivan oikeassa.
-Minä puhun hänen kanssaan. Olet ihan oikeassa, ei tämä voi jatkua näin.
***

Seuraavana aamupäivänä Nora lähti treffeilleen ja Lily palasi kotiin. Sängyllä makoillessaan Lily pohti hänen ja Noran eilistä keskustelua.

Lily ei todellakaan ollut sellainen tyttö, joka kuolasi komeita urheilijapoikia muiden koulun tyttöjen tapaan. Hän ei ollut myöskään sellainen ihminen, joka rakastuisi parhaaseen ystäväänsä. Ei hänen ainakaan pitänyt olla.

Lilyn katse osui seinällä olevaan tauluun, jossa hän ja Felix poseerasivat. Kuvat oli otettu kesäkarnevaaleilla joitakin kuukausia sitten. Kuvaaja oli luullut heitä pariskunnaksi, ja Lily oli joutunut erittäin hämmentyneenä korjaamaan, että he olivat vain ystäviä.

Taulua tuijottaessaan Lily joutui myöntämään itselleen, että Nora saattoi olla ainakin osittain oikeassa. Lily ei tiennyt, että oliko hän suoranaisesti rakastunut, mutta sen hän tiesi, että hänen tunteensa Felixiä kohtaan olivat jo jotain enemmänkin kuin ystävyyttä.

Lily istui huokaisten korituoliinsa ja alkoi pohtia, että mitä hän oikein voisi tehdä. Yksin ajatusten setvimisestä ei näyttänyt tulevan mitään eikä Lily voinut ilmiselvästä syystä puhua parhaalle ystävälleenkään. Daniel ja Owen olivat aikoinaan olleet samankaltaisessa tilanteessa, mutta ei Lily heillekään voisi puhua. Noralla oli omat huolensa ja Toby ei varsinaisesti ollut mikään rakkausexpertti, ja vaikka Lily vanhempiinsa luottikin, niin ei hän tästä heillekään voisi puhua. Mitään kunnon vaihtoehtoja ei oikein ollut.

Puhelimen soiminen pelasti Lilyn uppoamasta liian syvälle ajatuksiinsa. Soittaja oli Rachel.
-Hei Rachel.
-Hei Lily. Voisitko sinä mitenkään tulla vahtimaan kaksosia muutamaksi tunniksi? Toby on tärkeässä sijoittajatapaamisessa, minun pitäisi lähteä töihin ja lastenhoitajamme soitti juuri, ettei hän pääse tänään tulemaan kun hän on sairaana.
-Tietenkin voin. Olen siellä ihan kohta.
-Kiitos ihan tuhannesti.

Eipä aikaakaan, kun Lily olikin jo naapuritalossa. Rachel ryntäsi kiitollisena halaamaan veljensä siskoa.
-Kiitos kun autat, Lily. Minä ja Toby korvaamme tämän sinulle jotenkin.

Lily pudisti päätään kohteliaasti.
-Ei teidän tarvitse. Mielellänihän minä noita pienokaisia hoidan.

Nyt oli Rachelin vuoro pudistella päätään.
-Mutta me haluamme. Sitä paitsi, maksammehan me meidän oikealle lastenhoitajallemmekin tästä, joten on ihan reilua, että myös sinä saat korvauksen.
-Kai se sitten sopii, Lily hymähti.

Rachel lähti ja Lily siirtyi lastenhuoneeseen tarkkailemaan kaksosten puuhia. Naomi nosti katseensa hetkeksi huomattuaan tätinsä saapumisen, mutta hän palasi äkkiä takaisin leikkinsä pariin. Windsor puolestaan oli niin ksylofoninsa lumoissa, että hän ei edes nostanut katsettaan.

Kevyt hymy piirtyi Lilyn kasvoille, kun hän katseli kaksosten leikkejä. Kyllä, tämä oli täydellinen tapa saada ajatukset pois Felixistä ja omista tunteista.

Lily istahti lattialle ja jatkoi leikkien tarkkailua. Pian kaksoset myös huomioivat ihan kunnolla tätinsä saapumisen, ja pian koko kolmikko leikki yhdessä.
***

Perhosbulevardi oli kaunis nähtävyys aivan Bridgeportin etelälaidalla. Sinne kuljettiin maan alle vieviä portaita pitkin.

Sisätiloissa oli aina lämmintä ja kosteaa vuodenajoista riippumatta, ja kasvien väriloisto olikin huumaava.

Eniten Nora oli kuitenkin odottanut paikalta perhosten näkemistä, olihan sen nimi perhosbulevardi. Perhoset piilottelivat sinä päivänä jossain, mutta kyllä Norakin ehti nähdä muutaman.

Vielä perhosiakin enemmän Nora oli kuitenkin huumaantunut seuralaisestaan. Nora oli aavistuksen hermostunut heidän väleistään, mutta yksi vilkaisu syvänsinisiin silmiin riitti, ja Nora oli kuin sulaa vahaa.
-Tämä on ihana paikka. Kiitos että toit minut tänne.

Trevor katsoi Noraa hymyillen.
-Minä arvasin, että sinä pitäisit tästä.

Nora ja Trevor siirtyivät penkille istumaan. Trevor otti Noran hellästi kainaloonsa, ja he jäivät siihen katselemaan kukkia ja satunnaisesti ympäriinsä lennähteleviä perhosia.

Nora ajatteli, että siinä voisi olla hyvä hetki ottaa heidän väliinsä puheeksi. Hän kääntyi katsomaan Trevoria ja alkoi välittömästi epäröidä.
-Trevor?
-Niin?
-Äh, ei mitään, Nora mutisi.

Vaivaantuneen hiljaisuuden peittämiseksi Nora päätti suudella Trevoria, ja Trevor vastasi suudelmaan vähän turhankin innokkaasti, ottaen huomioon että he olivat kuitenkin julkisella paikalla. Nora päätti, että se olisi hyvä hetki siirtyä hänen luokseen.

Nora tiesi, että hänen senhetkinen toimintansa ei ollut millään lailla järkevää. Heidän olisi pitänyt puhua ensin, mutta Nora ei vain voinut itselleen ja tuntemuksilleen mitään.

Vasta joitakin hetkiä myöhemmin Nora päätti, että nyt he puhuisivat.
-Trevor, on yksi asia mistä meidän pitää puhua.

-Älä vaan sano, että sinä olet raskaana, Trevor tokaisi.

-En todellakaan ole, Nora sanoi hämmentyneen naurun kera.
-Mutta lähes yhtä vakavaa tämä kyllä on. Puetaan ensin ja jutellaan sitten.

Hetken päästä kaksikko istui täysissä pukeissa pöydän ääressä. Noralla oli vaikeuksia saada sanansa sanotuksi, joten Trevor aloitti.
-Niin, mistä sinä halusitkaan puhua?
-Meistä kahdesta. Meidän tilanteesta.

Trevor hämmentyi pahasti.
-Onko meidän ihan pakko? Tämä on ollut sopivan keveää ja toiminut ainakin minun mielestäni hyvin näinkin, joten onko meidän pakko sotkea tätä jollain syvällisillä keskusteluilla?

-Trevor, meidän on pakko puhua. Tämä tilanne vaivaa minua todella paljon. Olemme tapailleet jo yli vuoden. Pelkästään tapailleet! Minä välitän sinusta ihan oikeasti ja aidosti, voisin jopa sanoa rakastuneeni sinuun. Sinulla ei kuitenkaan vaikuta olevan minkäänlaista halua viedä tätä vakavampaan suuntaan, tahdot pelkästään seksiä ja viet minua välillä treffeille ihan vain pitääkseni minut tyytyväisenä. Ei sillä että minä siitä seksistä valittaisin, se on ollut todella hyvää, mutta Trevor... Minä haluan enemmänkin kuin pelkän seksisuhteen, ja jos sinä et halua mitään muuta, niin meidän on parempi lopettaa tämä tähän.

Trevor nousi huokaisten ylös ja joutui myöntämään itselleen, että Nora oli kuin olikin oikeassa. Ainakin joissain asioissa.
-Nora, minä pidän sinusta oikein paljon, muutenkin kuin pelkästään sängyssä. Minä rakastan sinua ja haluaisin kyllä olla kanssasi, mutta minä en voi. Elämäntilanteeni ei salli parisuhdetta tällä hetkellä.

-Sinulla on toinen nainen, Nora tokaisi järkyttyneenä.
Trevor pudisti kumminkin päätään.

-No mitä sitten? Oletko sekaantunut johonkin vaaralliseen tai laittomaan? Nora kyseli hermostuneena.
Trevor ei kyennyt enää katsomaan Noraa. Hän oli tiennyt, että tästä keskustelusta tulisi vaikea, joten sen vuoksi hän oli pitkittänyt sitä mahdollisimman kauan.
-En sanoisi noinkaan. Minulla on vain elämässäni sellainen... Tilanne. Olen koko tämän ajan pitänyt sinusta ihan todella, mutta olen myös tiennyt, ettei tästä voisi tulla enempää. Se tilanne on kuitenkin sellainen, että jos sinä sotkeutuisit siihen, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se pilaisi elämäsi.

Nora pyrki saamaan itsensä rauhalliseksi. Suru ja viha vuorottelivat hänen sisällään ja Nora oli lähellä itkeä. Siinä hetkessä Nora oli kuitenkin oivaltanut, että oli Trevorin tilanteessa kyse mistä hyvänsä, niin tuo mies ei ansaitsisi hänen kyyneleitään. Sen vuoksi tunteet lähtivät purkautumaan vielä toistaiseksi hyvin tukahdutettuna raivona.

-Yli vuoden...Yli vuoden sinä olet uskotellut minulle kaikenlaista, yli vuoden sinä olet antanut minun elätellä turhia toiveita, vaikka olet koko ajan tiennyt, että tästä ei tule mitään. Trevor, miksi?

-Minä luulin, että tämä on ihan ok sinullekin, Trevor sopersi avuttomana.

Trevorin viimeinen toteamus sai kaiken Noran sanallisen itsehillinnän kaikkoamaan ja nainen karjui suoraa huutoa, välittämättä siitä että naapurit kuulivat todennäköisesti kaiken.
-Ihan ok? IHAN OK? Trevor Belden, miten sinä kehtaat valehdella minulle noin törkeästi! Sinä tiesit, että minä halusin enemmän! Yritin lukemattomia kertoja keskustella asiasta, mutta sinä sivuutit sen aina, ja minä annoin sinulle aikaa! Tein sen vain ja ainoastaan siksi, että luulin sinun olevan vielä rikki sen ystäväsi kuoleman vuoksi enkä sen vuoksi patistellut meitä suhteeseen sen enempää... Ja sinä kuitenkin tiesit koko ajan, että tunteistasi huolimatta suhdettä ei ole eikä tule! Jos olisin tiennyt tuon, niin en olisi tuhlannut sinuun sekuntiakaan!

Trevor veti muutaman kerran syvään henkeä.
-Minä hyväksyn sen, ja sinulla on kaikki oikeudet olla vihainen, mutta emmekö me voisi edes yrittää puhua? Ei tästä enää mitään tule, sen minäkin jo ymmärrän, mutta voisimme edes selvittää asiat, ettei mikään jäisi kaivertaamaan. Minä voin vaikka paljastaa senkin, mitä olen salannut sinulta koko tämän ajan!

Noran sisimmässä vallitseva viha alkoi vähitellen vaihtua suruun, mutta hän pyrki vielä toistaiseksi pitämään ulkokuorensa äärimmäisen kovana.
-Ei minua kiinnosta. Ei enää. Nyt olisi parempi, että sinä häipyisit täältä ihan kokonaan, etkä ottaisi enää ikinä yhteyttä.

Trevor painoi katseensa maahan. Syyllisyys monestakin asiasta painoi häntä, ja Noran raivo oli hänen omastakin mielestään täysin ansaittua.
-Minä kohtelin sinua väärin ja olen siitä syvästi pahoillani. Toivon, että vielä jonain päivänä sinä kykenet antamaan anteeksi.

Nora katsoi Trevorin perään miehen poistuessa asunnosta, ja teeskenteli samalla, ettei hänen sydämensä ollut juuri murskautunut miljooniksi pieniksi paloiksi.

Lattialla itkiessään Nora tajusi, ettei hän ollut itsekään oivaltanut, että miten voimakkaasti hän olikaan kiintynyt Trevoriin. Nyt selvisi vielä, että koko tunnemyrsky olikin aivan turhaa. Itkusta huolimatta Nora pyrki uskottelemaan itselleen, että parempi näin. Juttu olisi loppunut ennemmin tai myöhemmin, joten parempi katkaista se heti kun selvisi, ettei toivoa enää ollut.
*****

Viime osan kommenteissa tulleet veikkaukset osuivat oikeaan, eli Rachelilla ja Tobylla on nyt tytär Naomi ja poika Windsor. Pariskunnan lapsiarkea ei kyllä tällä kertaa päästy kurkistelemaan kovin paljoa, mutta sitä näkyy kyllä jatkossa.
Huom! Jos joku ei ollut tietoinen Cedricin ja Rosannan toisista nimistä, niin ne tulivat esille osassa 21, missä nähdään pariskunnan häät. :)

Tämä osa pyörikin hyvin pitkälti Lilyn ja Noran tunnekuvioiden ympärillä, joista ensimmäinen on ilmiselvästi rakastunut parhaaseen ystäväänsä, aivan kuten joskus kauan sitten kommenteissa veikkailtiin, että näin saattaa tulevaisuudessa tapahtua. Mitä luulette, saako Lily jossain vaiheessa ihan kunnolla selvää tunteistaan? Entä jos saa, uskaltautuuko hän kertomaan niistä Felixille? Jos uskaltautuu, niin millainen mahtaa olla pojan reaktio?

Nora puolestaan vaikutti myös olevan hyvin rakastunut, ja hän sai jopa vastakaikua tunteilleen, mutta juttu päättyi ennen aikojaan, koska Trevor salaili... Jotain. Mitä te uskotte Trevorin salailevan ja miksi? Uskotteko, että vielä jonain päivänä Nora saa tietää mistä on kyse?