43.Selvyys

Eräänä lauantaipäivänä Toby oli siivoamassa lastensa huonetta. Pudotettuaan viimeisen lelun laatikkoon hän huokaisi hyvin tyytyväisenä. Kello oli juuri sen verran, että Rachel saapuisi aamuvuorosta ihan pian ja Toby saisi pistää suunnitelmansa toteutukseen.

Toby nappasi keskellä lattiaa seisovan Windsorin syliinsä ja alkoi jutella pojalle.
-Sinä ja Naomi pääsette tänään mummille ja ukille yökylään, sillä minä olen järjestänyt äidillesi pienen yllätyksen. Mitä luulet, pitääköhän hän siitä?
-Leikkii, Winsor tokaisi isälleen sivuuttaen kysymyksen täysin.
Toby laski Windsorin lattialle, ja katsoi kun hän meni leikkimään Naomin kanssa palikkapöydän ääreen.

Toby jäi hetkeksi tarkkailemaan lastensa leikkiä, mutta ryntäsi olohuoneen puolelle heti, kun hän kuuli ulko-oven aukeavan ja Rachelin tulevan töistä.

Sen enempiä puhumatta Toby vain ryntäsi vaimonsa luo ja painoi suudelman hänen huulilleen.

Rachel vastasi suudelmaan iloisena, muttei kumminkaan kyennyt karistamaan pientä hämmennystä mielestään.
-Mistäs nyt tuulee?

Toby katsoi vaimoaan syvälle silmiin.
-Minä olen järjestänyt sinulle yllätyksen. Nyt kun sali on alkanut jo pyörimään hyvinkin onnistuneesti, niin minä uskallan ottaa vähän enemmän vapaa-aikaa itselleni. Olen varannut meille hotellihuoneen seuraavaksi yöksi. Älä pelkää, en sinun työpaikaltasi, vaikka se onkin yksi tämän kaupungin parhaita hotelleja. On kyllä tämäkin, missä me seuraavan yön vietämme. Siinä sviitissä on oma poreamme ja kaikkea.

Rachel henkäisi ihastuksissaan.
-Voi Toby, tuo kuulostaa mahtavalta, mutta entä Windsor ja Naomi? Tulevatko hekin mukaan?

Toby pudisti päätään.
-He menevät äidin ja isän luokse. He ovat molemmat tämän viikonlopun vapaalla niin he ottavat kaksoset mielellään yökylään. Me menemme siis ihan kaksin. Eikö kuulostakin ihanalta?

Toby hätkähti, kun Rachel pomppasi yhtäkkiä hänen syliinsä.
-Kyllä, erittäin ihanalta! Rakastan lapsiamme aivan mahdottoman paljon, mutta kyllä hetki ihan vain meille kahdelle tulee todella tarpeeseen.

Toby hymyili tyytyväisenä. Hän oli onnistunut ajatuksessa ilahduttaa vaimoaan.
-Hyvä kuulla. Eiköhän mennä pakkaamaan laukut, että päästään lähtemään.

Näin toimittiin, ja vain puolta tuntia myöhemmin Toby ja Rachel olivat matkalla kohti hotellia heidän pienokaistensa ollessa hullaantuneiden isovanhempiensa hoivassa.

Rosanna oli aivan onnensa kukkuloilla. Siitä oli jo pieni ikuisuus kun hänen omat lapsensa olivat olleet näin pieniä, ja Rosannalla oli ollut todella ikävä sitä, että hän sai hoitaa pikkuisia.

Myös Cedric oli todella tyytyväinen. Tobyn ja Rachelin lapset olivat tuoneet Cedricin elämään aivan uudenlaista iloa ja onnea. Ensimmäinen vuosi isoisänä oli ollut Cedricin elämässä ensimmäinen ajanjakso, jona hän oli tuntenut itsensä aidosti onnelliseksi Miken kuoleman jälkeen.
***

Samana viikonloppuna Lily oli lähtenyt Felixille yöksi. Illalla kaksikko sai idean lähteä käymään kuntosalilla. He olivat siellä kaksin, sillä sali oli virallisesti jo suljettu siltä päivältä. Toby oli kuitenkin antanut Lilylle ovikoodin ja luvan käydä paikalla myös aukioloaikojen ulkopuolella jos tarvetta oli.

He olivatkin tehneet oikein laajamittaisen treenin. Lily kesti Felixin tahdissa, vaikka poika olikin parempikuntoinen urheiluharrastuksensa vuoksi. Lopuksi Lily oli aivan puolikuollut, mutta Felix ei näyttänyt juuri yhtään rasittuneelta.
-Minä en tajua miten sinä jaksat urheilla noin paljon? Onhan liikunta toki tärkeää, mutta tuollainen treenitahti kuin sinulla uuvuttaisi minut kyllä hyvin nopeasti.

-Minä nautin urheilemisesta, ja onhan minun pysyttävä hyvässä kunnossa harrastuksieni vuoksi. Valmentajani on kyllä jo nyt hyvin tyytyväinen minuun, mutta hän jaksaa aina muistutella, että aina on varaa parantaa. Minä puolestani haluan näyttää omille valmennettavilleni hyvää esimerkkiä pitäen terveellisiä elämäntapoja yllä, Felix selitti.

Siinä samassa Felix intoutuikin pitämään yllä pidempää monologia siitä, miten tärkeitä terveelliset elämäntavat ovat urheilijoille. Lily vain kuunteli tyytyväisenä nyökkäillen. Aihe ei ollut hänelle itselleen kovin kiinnostava, mutta Felixille se oli hyvin läheinen ja tärkeä, joten Lily kuunteli mielellään. Lilystä oli ihanaa katsella Felixin intoilua.

Myöhemmin, kun he palasivat takaisin Felixin luo, Lily kiinnitti huomiota siihen, ettei Danielia ja Owenia näkynyt missään.
-Eivätkö sinun isäsi ole kotona?

Felix pudisti päätään.
-Eivät. Owen matkusti viikonlopuksi Starlight Shoresiin. Siellä on kuulemma joku pankkialan ihmisten konferenssi. Daniel lähti hänen mukaansa sinne, joten me olemme nyt ihan kaksin. Voimme siis valvoa ihan niin pitkään kuin tahdomme. Tiedän kyllä, että säännöllisen unirytmin ylläpitäminen on tärkeää, mutta ei kai kerta myöhään valvomista haittaa. Mitä sanoisit, jos me pelaisimme vähän videopelejä?

Felix ja Lily pelasivat erästä jalkapallopeliä hyvin myöhälle asti. Felix peittosi Lilyn lähes joka kerta, mutta kyllä Lilykin kehittyi pelin edetessä. Kun he viimeinkin malttoivat mennä nukkumaan, niin kello oli jo aamuyön puolella.

Kun he olivat menossa nukkumaan, niin Lily alkoi valitella Felixille kivistäviä hartioitaan. Urheilijana Felix tiesi, miltä lihasrasitus tuntui, ja hän tiesi myös, miten siitä pääsisi helpoiten eroon.
-Käännyhän ympäri, niin minä hieron niitä vähän.

Felix alkoi hieroa Lilyn hartioita ja Lily huokaili tyytyväisenä, kun hän tunsi kivun hellittävän.
-Auttaako yhtään? Felix tiedusteli.
-Kyllä, todella paljon, Lily nyökytteli.

Kun Felix oli saanut hoidettua hierontansa loppuun, niin Lily oli todella tyytyväinen. Hänen hartioitaan ei enää särkenyt juuri yhtään.

Felix huomasi, että Lily oli silminnähden helpottunut ja se sai pienen hymyn piirtymään hänen kasvoilleen.

Lily kääntyi ympäri ja katsoi Felixiä syvälle silmiin.
-Felix, kuule...Minä haluan sanoa sinulle yhden asian.
-Kerro vain, Felix totesi mutkattomasti.

Tunnustuksen tekeminen pelotti Lilyä enemmän kuin mikään koskaa aiemmin.
-Felix, minä pidän sinusta todella paljon.

Lilyn sydän oli pakahtua, kun Felix kietaisi hänet syleilyynsä.
-Voi Lily, minäkin pidän sinusta. Joukkuekaverini ovat minulle kuin toinen perhe, mutta sinä olet minun kaikista rakkain ystäväni.

Felixin viimeinen sana repäisi kirvelevän haavan suoraan Lilyn sydämeen, mutta hän ei antanut sen näkyä ulospäin. Hän ei halunnut näyttää kärsimystään Felixille.

Muutamaa tuntia myöhemmin Felix oli jo syvässä unessa, mutta Lily ei saanut nukuttua tunteiden velloessa hänen sisällään. Hänen oli saatava purkaa niitä edes jotenkin, ja koska Felixille puhuminen ei ollut vaihtoehto, niin jäljellä oli ainoastaan yksi tapa.

Kun kylpyhuoneen ovi oli lukossa Lilyn takana, niin hän romahti välittömästi polvilleen maahan ja alkoi itkeä. Lily nyyhkytti siinä pidemmän aikaa.

Felix ei ollut tyhmä. Hän olisi kyllä tajunnut Lilyn vihjeen, jos vain olisi ollut tajutakseen. Viimeistään hänen sanansa osoittivat, että Felix ei tuntenut läheskään samalla tavalla kuin Lily.

Lily istahti ammeen reunalle murehtimaan tilannettaan. Hän ei tiennyt, kykenisikö hän enää olemaan Felixin seurassa normaalisti. Ei Lily kyllä halunnut myöskään katkaista välejään Felixin kanssa. Hän ei halunnut menettää ainoaa ystäväänsä, minkä lisäksi äiti, isä ja kaikki muut olisivat alkaneet ihmetellä. He olivat vieläpä samassa koulussa, joten Lily törmäisi poikaan kuitenkin joka päivä. Tilanne oli ihan täysi umpikuja.

Minun on vain pakko jatkaa niin kuin mitään tunteita ei olisikaan, Lily lopulta päätti itkunsa keskeltä.

Itkemistä seuraava silmänympärysten turvotus ja päänsärky olivat Lilyn seurana, mutta ne eivät onneksi estäneet unta. Lily nukahti välittömästi sen jälkeen, kun hän oli painanut päänsä patjalle.
***

Se oli taas yksi niitä iltoja, kun Nora istuskeli yksin uupuneena kotonaan. Vaikka Nora rakasti työtään, niin se väsytti häntä toisinaan hyvin paljon. Väsymystä vain lisäsi se, että työmatkoihin käytetty aika oli venynyt huomattavasti auton hajoamisen vuoksi. Nora ei ymmärtänyt autoista juuri mitään, mutta moottori oli kuulemma hajalla ja remontti tulisi kalliiksi.

Ei se häntä vararikkoon veisi, ja äiti ja isä auttaisivat kyllä rahallisesti jos Nora vain pyytäisi. Siitäkin huolimatta asia stressasi. Noraa harmitti myös hänen yksinäisyytensä. Hän oli aina viihtynyt paremmin yksin kuin jonkun toisen seurassa, mutta silti häntä harmitti se, etteivät hän ja Rachel viettäneet yhdessä aikaa yhtä useasti kuin ennen. Nora ymmärsi sen paremmin kuin hyvin, olihan heillä molemmilla työt ja Rachelilla vielä kaksi lastakin. Nora ei todellakaan ollut katkera tai vihainen, mutta silti häntä harmitti.

Kaikista eniten harmitusta tuotti kuitenkin Trevor, niin vaikeaa kuin Noran olikin myöntää asia itselleen. Nora rakasti miestä yhä ja kaipasi häntä kovasti. Lisäksi Nora oli alkanut katua. Kyllä, Trevor oli tehnyt väärin häntä kohtaan, mutta olisi Nora voinut kuunnella mitä miehellä oli sanottavanaan. Ehkä se olisi auttanut päästämään irti, tai ehkä hänen ei olisi tarvinnut päästää irti ollenkaan.

Nora nousi ylös, nappasi puhelimen pois latauksesta ja alkoi selailemaan yhteystietojaan. Ai niin, ei hän tietenkään voisi soittaa. Hän oli poistanut Trevorin numeron suutuspäissään. Ainoa tapa saada yhteys mieheen olisi siis kyläillä hänen luonaan.

Nora tiesi, ettei mikään saisi enää estettyä häntä, ei edes hän itse, mutta silti hän pysähtyi hetkeksi epäröimään. Oliko tämä ihan typerä idea?

Ulkona oli kylmää ja pimeää. Nora ei ollut aivan varma kellonajasta, mutta taivaalla olevat tähdet kertoivat, että oli pakko olla jo myöhä.

Vielä portaita kävellessään Nora pohti, että pitäisikö hänen sittenkin kääntyä takaisin. Nora kuitenkin pudisti hiljaa päätään. Ei, hän ei todellakaan kääntyisi takaisin. Tiedonjano oli lopultakin suurempaa kuin epäröinti.

Nora tiesi Trevorin kotiosoitteen vaikkei hän ollut koskaan miehen luona vieraillutkaan. Mitä lähemmäs hän Trevorin kotitaloa pääsikään, niin sitä nopeammiksi hänen askeleensa kiihtyivät. Viimeiset muutaman kymmenen metriä hän juoksi.

Trevorin kotitalo oli yksi kaupungin nuhruisimmista. Asia ei ollut jostain syystä tullut ikinä puheeksi, mutta Nora epäili vahvasti, että Trevor olisi työtön ja sitä kautta vähävarainen. Se ainakin selittäisi tällaisessa murjussa asumisen.

Siihen aikaan illasta alaovi oli jo lukossa, mutta onneksi juuri Noran saapumishetkellä joku talon asukkaista lähti ulos ja päästi Noran sisään.

Nora etsi asukasluettelosta oikean nimen ja painoi nappulaa, joka veisi hissin oikeaan kerrokseen. Hissimatkan aikana Noran sydän alkoi pamppailla kovasti.

Pian Nora oli oikean oven luona. Hän katsoi ovea hyvin jännittyneenä. Sen takana oli Trevor. Sen takana oli vastauksia.

Noraa jännitti todella paljon, mutta hän tiesi tämän olevan oikea teko heidän molempien kannalta. Lopulta hän painoi ovikelloa.
*****

Felixin tunteista saatiin tietää, ja valitettavasti ne eivät olleet Lilyn kannalta suotuisia. Miten luulette, että Lily saa sydänsurunsa käsiteltyä? Nora tuli katumapäälle Trevorin kanssa käydystä viimeisestä keskustelusta ja päätti koittaa ottaa asioista selvää. Mitä luulette, millaisen vastaanoton Nora lopulta saa? Tällä kertaa osa oli vähän lyhyempi, mutta päätin, että parempi katkaista tähän. Vaihtoehtoina oli tämä vähän lyhyempi osa, tai sitten aivan todella paljon ylipitkä osa, ja ajattelin, että tämä lyhyempi on parempi.

Yksi tiedotusasia, joka saattaa vaikuttaa tarinan julkaisuaikatauluun; Mä sain kesän ajaksi töitä. Olen vasta aloittanut, joten en tiedä, miten paljon nämä työt loppujen lopuksi julkaisuaikatauluun vaikuttavat, sen näkee sitten kunhan rytmi asettuu. Voi olla, että aikaa ja jaksamista riittää, voi olla, että ei riitä. Sen näkee sitten ajan myötä.