Jouluextra IV 3/3

Snow Patrol - Empress

Lukumusiikki.

Kun valmistumisen aika lopulta tuli, James ei ollut vieläkään täysin varma siitä, että mitä hän lopulta halusi. Tutkijaksi toki, mutta mihin? Hetken hän harkitsi palaavansa sinne mistä tulikin, mutta se ei tuntunut oikealta. Appaloosa Plainsissa ei ollut enää mitään muuta kuin hänen vanhempiensa ja veljensä haudat. Niinpä hän päätyikin soittamaan Corylle ja kysymään, oliko tarjous vielä voimassa. Se oli, joten James pakkasi vähäiset omat tavaransa yliopiston vuokrakodista ja muutti Starlight Shoresiin.

Alkuun Jamesia oli epäilyttänyt muuttaa kolmanneksi pyöräksi pariskunnan luo, mutta ajan myötä järjestely osoittautui toimivaksi. Alice oli mukava ja otti hänet hyvin vastaan, eikä siitäkään koitunut ongelmia, että he eivät olisi saaneet olla rauhassa. Tilanne, että kaikki kolme ylipäätään olisivat olleet kotona samaan aikaan oli melko harvinainen. James teki yleensä aamuvuoroja, Cory iltavuoroja ja baarimikkona työskentelevä Alice oli töissä yöaikaan.

He kaikki tiesivät, että se järjestely olisi väliaikainen. Kuinka pitkään se lopulta kestäisi ja miten se päättyisi, sitä he eivät tienneet, mutta väliaikainen se olisi.

Nyt Jamesin oli kuitenkin ihan hyvä olla eikä hänellä ollut kiire mihinkään.
***

James oli matkalla töistä kotiin ja hänen päänsä oli aivan pyörällä. Hän oli aiemmin päivällä saanut puhelimitse erittäin hämmentävän tarjouksen. Ajatus siihen tarttumisesta oli varsin houkuttava, mutta samalla häntä pelotti.

James asteli hiljaa kotiovesta, sillä kello oli vain sen verran, että Alice oli todennäköisesti vielä nukkumassa yövuoronsa jäljiltä. Arvio osui oikeaan, sillä asunto oli täysin hiljainen. Ketään muuta ei ollut kotona.

Niin  James ainakin kuvitteli siihen asti, että hän astui keittiöön. Cory oli nähtävästi uppoutunut lukemaansa tutkimusartikkeliin varsin syvällisesti, sillä hän havahtui Jamesin saapumiseen vasta tämän puhessa.
-Eikö sinun pitäisi olla jo laboratoriolla? Yleensä sinä saavut sinne kun minä olen lähdössä.
-Vapaapäivä, Cory vastasi tyynesti ja käänsi sivua.

-Ai niin, sanoithan sinä siitä eilen, James totesi hiljaa.
Hetkinen. Nyt kun Cory oli vapaalla, niin hänhän saattoi kysyä apua ongelmaansa.
-Soittivatko he sinullekin?
-Ketkä? Mistä?
-Breckenridgestä.

Cory laski kirjan baaritiskille hämmentyneenä.
-Eivät. Sinulleko soittivat? Miksi ihmeessä?

-He ovat lukeneet solututkimuksista joita olen ollut tekemässä ja he pyysivät, että voisin tulla joskus luennoimaan opiskelijoille tutkijavierailijan ominaisuudessa, James selitti jännittyneenä.

Cory ei meinannut ensin uskoa kuulemaansa ja hetken hän tuijottikin vain Jamesia suu auki. Se ei ollut et sinä siihen pystyisi-tyylistä epäuskoa, vaan ihan vilpitöntä yllättyneisyyttä.

-Mitä?

James huomasi pohtivansa, että hänen oma ensireaktionsa oli ollut samansuuntainen. Nyt hän oli kuitenkin ehtinyt jo jonkin aikaa prosessoimaan ajatuksiaan. Jopa sen verran, että hän kykeni puhumaan niistä jokseenkin järkevästi.

-No sitä minäkin mietin. Muistan, kun kävin opiskeluaikana joskus kuuntelemassa näitä vierailijaluentoja ja ne olivat todella kiinnostavia. En minä kuitenkaan tiedä, olisiko minusta siihen. En minä ole niin älykäs kuin ne luennoitsijat, enkä minä tiedä osaisinko minä edes opettaa. Osaan kyllä käytännössä selittää, mitä teen ja miksi, mutta olisiko se kiinnostavaa kuunneltavaa? Otettaisiinko minua edes vakavasti? Valtaosa opiskelijoista on vain muutaman vuoden nuorempia kuin minä. Osa samanikäisiä tai jopa vanhempia.

Hetken aikaa Cory vielä jatkoi hämmentynyttä tuijotustaan. Kun hän pääsi irti siitä, hän puhui pitkään ja paljon.
-James, tajuatko sinä, mikä mahdollisuus tuo on? Sinä olet todellakin riittävän älykäs ja puhumistasi on miellyttävää kuunnella. Olen kuullut, kun sinä esittelet projekteja tutkijakollegoillemme. Sinun kannattaa todellakin suostua! Paitsi… Entä työsi viherlaboratoriolla?

James oli alkuun pelännyt samaa asiaa, mutta huulille nousi hymy, kun hän pääsi kertomaan Corylle, että mitään ongelmaa sen suhteen ei ollut.

-He olivat olleet yhteydessä pomoomme. Hän sanoi, että jos minä haluan, niin voin siirtää tai vähentää työvuoroja, joten sekään ei olisi ongelma. Ehkä minä voisin suostuakin.

Cory kaappasi Jamesin onnitteluhalaukseen.
-Tämä on niin hienoa! Onneksi olkoon, James!
-Mikä on hienoa? Kysyi keittiön oviaukkoon ilmestynyt ääni.

Alice vaikutti edelleen hieman uneliaalta.
-Niin, mikä on hienoa?

Cory ryntäsi suukottamaan Alicea kuin pahoitellen.
-Emme kai me puhuneet liian kovaa ja herättäneet sinua? Anteeksi, jos niin kävi.
-Ei, kyllä minä heräsin jo jonkin aikaa sitten. En vain jaksanut nousta ylös. Mutta kertoisitteko nyt, että mikä on hienoa?

-Se on hienoa, että minä alan pitämään vierailijaluentoja Breckenridgessä työni ohella. Minulle soitettiin tänään ja tarjottiin tilaisuutta, ja juuri äsken minä päätin, että tartun siihen, James kertoi ylpeänä.

Alice irtautui miehestään ja hyppäsi Jamesin kaulaan.
-Onneksi olkoon! Tuo vaikuttaa älyttömän hienolta tilaisuudelta!

-Kiitos, sitä se onkin, James totesi hymyillen.
***

James oli ajatellut, että hänellä olisi kunnolla aikaa varautua, mutta ei. Heti hyväksyntänsä yliopistolle ilmoitettuaan hänelle kerrottiin, että ensimmäisten luentojen ajankohta olisi jo kahden viikon päästä. Sisällön hän saisi suunitella itse, hänelle oli annettu ohjeiksi vain se, kuinka pitkä luennon pitäisi suunnilleen olla ja se, että sen pitäisi liittyä jotenkin hänen aikoinaan opiskelemaansa alaan.

Luentoa seuraamaan tulisi todennäköisesti lähinnä solututkimuksen, tieteen ja ehkä lääketieteen opiskelijoita. Juuri sen vuoksi Jamesia pelotti. Entä jos hän puhuisikin jotain ihan käsittämätöntä ja täysin aiheeseen liittymätöntä? Tuskin, koska hän tunsi alan kuin omat taskunsa, mutta silti häntä pelotti.

Taksia odottaessaan James alkoi vakuutella Corylle, että häntä ei jännittänyt ollenkaan.
-Eihän se ole kuin junamatka sinne, luento, yö asuntolassa, toinen luento ja takaisin. Minä pärjään kyllä, joten ei siinä ole mitään jännitettävää.
-Uskotko sinä tuota itsekään?
-Kuinka niin? Epäiletkö sinä minun osaamistani?

Cory pudisti päätään.

-En tietenkään, mutta se, että sinua ei muka jännittäisi, on paskapuhetta. Jännitys näkyy sinusta kaikesta huolimatta, vaikka yrityksesi peittää se onkin aika onnistunut. James, jännittäminen on aivan normaalia, luonnollista ja hyvä asia. Sitä ei tarvitse piilotella. Sinä pärjäät kyllä.

Voi kun sinä olisitkin oikeassa.
-Niin kai. Ainakin minä toivon sitä todella kovasti.
***

Kun Jamesin paluujuna oli perillä, hän päätyi jälleen soittamaan taksin itselleen. Kaksi edellistä päivää olivat olleet niin uuvuttavia, että ei hän jaksanut kävellä kotiin, vaikka matka asemalta ei mitenkään tuhottoman pitkä ollutkaan.

Cory oli laittanut aiemmin päivällä tekstiviestin, että kotona olisi tuskin ketään Jamesin palatessa. Alice olisi töissä siihen aikaan ja hänen vuoronsa tutkimuslaitoksella venyisi sen verran myöhään, että James olisi luultavasti jo nukkumassa hänen tullessaan. Olohuoneessa oli kuitenkin valot päällä. Ilmeisesti heillä oli sittenkin vapaata, James pohti.

Sisälle saapuessaan James huomasi, että Corya ei näkynyt missään, mutta Alice istui tietokoneen ääressä. Nainen sammutti sen kuitenkin välittömästi huomatessaan Jamesin läsnäolon.
-Hyvä kun tulit. Meidän pitää jutella.

James yritti tulkita Alicen äänensävyä hämmentyneenä. Nainen kuulosti melkein pelokkaalta.
-Miksi? Toki minä juttelen sinun kanssasi oikein mielelläni, mutta mistä? Onko jotain tapahtunut?
-Sen minä haluaisinkin tietää.

James kävi viemässä matkalaukkunsa huoneeseensa ja istui Alicen viereen sohvalle. Hetken aikaa Alice katsoi eteensä kuin epäröiden.
-Minulla ei ole koskaan ollut mitään syytä epäillä Coryn rehellisyyttä. Luotan häneen sataprosenttisesti. Luotan minä sinuunkin, enkä epäile sinun valehtelevan, mutta on yksi asia, minkä haluan tietää. James, oletko sinä rakastunut Coryyn?

James mykistyi täydellisesti. Jos hän olikin odottanut jotain kysymystä, niin ei se tämä ainakaan ollut.

Koska James ei saanut sanaakaan sanottua, niin Alice jatkoi johdattelua.
-Minä rakastan häntä täydestä sydämestäni, mutta olen hieman epävarma. Minä tiedän, että hän on ainakin ollut sinulle hyvin tärkeä, mutta oliko se jotain enemmänkin kuin ystävyyttä? Vaikka hän onkin valinnut minut ihan itse, niin en minä halua viedä häntä keneltäkään, jos teidän välillänne on ollut jotain.

James oli hiljaa hyvin pitkään. Alice ei ollut pohdintoineen aivan täysin hakoteillä, mutta James ei myöskään halunnut aiheuttaa minkäänlaisia väärinkäsityksiä. Sen vuoksi hänen oli mietittävä sanansa hyvin tarkkaan.
-Sinä olet tavallaan oikeilla jäljillä. Cory on ollut minulle tärkeä ja tulee aina olemaan ainakin jollain tasolla. Veljeni kuoltua minä jäin täysin yksin. Hän oli ensimmäinen ihminen joka välitti minusta sen jälkeen ja oikeastaan ainoa, joka sai autettua minut jaloilleni. Hän oli siis jotain muutakin kuin ystäväni. Hän oli tukihenkilöni. Suoranainen pelastusrengas. En minä kuitenkaan ole koskaan ollut kiinnostunut hänestä romanttisessa, saati sitten seksuaalisessa mielessä. Voit siis olla ihan huoleti sen suhteen. Jos minä olisinkin ollut kiinnostunut hänestä, niin minulla olisi kyllä ollut jo tilaisuuteni, ja vaikka olisinkin menettänyt sen, niin en minä sekaannu varattuihin ihmisiin. Olen nähnyt mihin sellainen voi johtaa, ja kolmiodraama on ihan vihoviimeinen tilanne, mihin minä haluan osalliseksi.

Alice näytti hetken aikaa pohtivan Jamesin sanoja hyvinkin mietteliäänä.
-Kiitos kun kerroit.
-Alice, usko minua kun sanon, että ei sinulla ole mitään syytä olla epävarma Coryn suhteen. Hän rakastaa sinua niin paljon, ja minä tiedän, että ei hän tekisi sinulle mitään pahaa. Sinun pitää vain luottaa häneen.

-Niin minä luotankin. Ehkä minä pääsen nyt epävarmuudestani eroon, kun sain tähänkin viimein selvyyden, Alice henkäisi varovaisen toiveikkaana.

***

James keskitti lähes kaiken aikansa työntekoon nyt kun hänellä oli kaksi työtä. Hän matkusti Starlight Shoresin ja Breckenridgen väliä ja nautti arjestaan. Ajan myötä osoittautui, että Jamesin luennoista pidettiin ja niillä oli yleensä paljon kuuntelijoita.

Paino sanalla yleensä. Jostain syystä tällä kertaa paikalla näytti olevan vain yksi kuuntelija. Nainen vaikutti kyllä kuuntelevan hyvinkin keskittyneesti, mutta silti kuuntelijoiden vähäisyys veti hänen mielensä hieman matalalle.

-Kiitos kaikille kuuntelijoille. Nyt on hyvä hetki esittää kysymyksiä jos haluatte… Tai sinä haluat. Eihän täällä muita ole, James henkäisi pettyneenä ja loi katseensa eturivissä istuvaan naiseen.

-Eilen illalla opiskelijakunnan kerhotilassa oli isot bileet ja suurin osa porukasta taitaa vielä olla nukkumassa krapulaansa pois. Se on sääli, sillä tämä luento oli todella mielenkiintoinen, nainen kertoi pahoitellen.

James katsoi naista yllättyneenä.
-Kiitos. Sinua ei ilmeisesti bilettäminen kiinnosta?
-Ei oikeastaan.

Nainen nousi tuolistaan, kiersi pöydän etupuolelle ja jäi nojaamaan siihen.
-Ei se ole koskaan ollut minun juttuni. Minä olen täällä vain suorittamassa opintoni ja lähtemässä pois. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä täällä voi tulla vastaan. Siitä puheen ollen, olisiko sinulla jonkin verran aikaa? Sanoit äsken, että nyt olisi hyvä hetki esittää kysymyksiä, mutta minulla on niitä sen verran, että ihan hetki ei taida riittää.

James kuunteli naisen puhetta ja äänensävyä aavistuksen hämmentyneenä. Flirttaileeko hän minulle? Toisaalta, James vastaisi kysymyksiin enemmän kuin mielellään eikä hän muutenkaan tuntenut minkäänlaista halua lopettaa keskustelua.
-Paluujunani lähtöön on vielä kolmisen tuntia, joten on tässä tovi. Jäämmekö me tänne keskustelemaan vai menemmekö johonkin?

Rose toivoi hartaasti, ettei jännitys näkynyt hänestä. Hän ei ollut koskaan ollut kovin hyvä tekemään aloitteita eikä hän nytkään meinannut uskaltaa, mutta Rose tiesi, että hänen olisi pakko. Jos hän päästäisi tuollaisen miehen lipeämään ulottuviltaan ilman, että hän edes yrittäisi tehdä asialle mitään, niin hän katuisi sitä loppuikänsä.

-Vaikka tämä onkin oivallinen opiskelutila, niin kaipaan ehkä vähän miellyttävämpää ympäristöä. Miten olisi teemukillisen ääressä? Tässä lähistöllä on parikin kahvilaa.

Okei, viimeistään nyt James oli varma, että nainen flirttaili hänelle. Varma hän oli myös siitä, että ajatus oli kaikkea muuta kuin epämiellyttävä.

-Kyllä se sopii. Sinä saat päättää paikan.

*****

Kiitos kaikille lukijoille. Tämä extra oli oikein mielenkiintoista toteuttaa. Jamesin menneisyyden vaiheista tiedettiinkin jo jokin verran, mutta nyt on tiedossa sellaisiakin asioita, mitä ei aiemmin tiedetty, kuten esimerkiksi se, että kuinka Jamesin ja Rosen ensitapaaminen lopulta kävi. Sehän oli jo tiedossa, että yliopistolla se oli, mutta nyt selvisi myös se, että miten se tapatui.

Sellainen huomio muuten, että en keksinyt Corya ja Alicea päästäni vain tätä jouluextraa varten. Olin suunnitellut Jamesin menneisyyden vaiheet aikoinaan hyvinkin tarkkaan, ja jos en olisi tehnyt tätä jouluextraa, niin olisin jossain vaiheessa toteuttanut tämän tavallisena extrana. Nyt sain kumminkin jyvitettyä tämän jouluun. En myöskään tuonut heitä tähän tarinaan vain tätä extraa varten. Heistä + Catalinasta kuullaan myöhemmin. Milloin ja miten, sitä en vielä paljasta, mutta heidän aikansa tarinassa ei tosiaan ole vielä ohi.

Nyt, kun joulun pyhät alkavat olla ohitse ja paluu arkeen on vähitellen edessä itse kullakin, niin myös tarinassa palataan normaaliin tilanteeseen. Seuraavaa osaa en uskalla vielä luvata, mutta toiveissa/suunnitelmissa olisi saada se ulos ennen vuodenvaihdetta.