61.Rakkaus on

Melinda istui hermostuneena ruokapöydän ääressä odottamassa Jasperia kotiin rumputunnilta. Hän oli jo pidemmän aikaa pohtinut tätä, ja tiesi, että nyt voisi olla sopiva hetki. Silti häntä hermostutti.

Melinda ja Walter olivat seurustelleet jo useamman kuukauden, ja Melinda tiesi, että tämä päivä koittaisi ennemmin tai myöhemmin. Walter olisi ollut siihen valmis jo aiemmin, mutta Melinda oli antanut epäröintinsä estää.

Se sujuisi mitä todennäköisimmin erittäin hyvin, mutta entä jos ei sujuisikaan? Melinda rakasti Walteria, mutta jos Jasper ei tulisi toimeen miehen kanssa, niin Melinda tiesi, että suhteella ei välttämättä olisi tulevaisuutta. Walterin osalta Melinda ei epäröinyt yhtään, mutta Jasperin suhtautuminen mietitytti. Pitkään Melinda ei kuitenkaan ehtinyt murehtia, kun Jasper saapuikin jo kotiin.

Melinda ryntäsi välittömästi halaamaan poikaansa.
-Hei kulta. Istutaanko hetkeksi alas? Meidän pitäisi puhua yhdestä asiasta.
-Okei, Jasper vastasi iloisena.

Jasper katsoi äitiään hieman varautuneena. Vaikka Melinda vaikuttikin sinänsä ihan iloiselta, niin Jasper aisti äitinsä hermostuneisuuden.
-Äiti, mistä sinä halusitkaan puhua?
-Tuota noin... Tässä on tapahtunut yksi juttu, mistä minun pitäisi kertoa sinulle.

-Sinä tiedät, että viime kuukausina aina kun sinä olet ollut viikonloppuisin Dylanin luona yötä, minä olen käynyt viettämässä viikonloppuja Appaloosa Plainsissa erään ystäväni luona. Totuus on kumminkin se, että se mies, jota olen käynyt tapaamassa, on jotain vähän enemmänkin kuin ystäväni. Me olemme seurustelleet jo jonkin aikaa. Nyt hän on tulossa viikonloppuna käymään täällä, ja minä mietin, että haluaisitko sinä tavata hänet? Hänen nimensä on Walter ja hän...

-Walter? Se Dylanin isän ystävä?
-Sinä tunnet hänet? Melinda kysyi ihmeissään.

Jasper kohautti olkiaan.
-En minä ole koskaan tavannut häntä, mutta Dylan on puhunut hänestä. Dylanin juttujen mukaan hän vaikuttaa ihan kivalta. Kyllä minä voisin tavata hänet. Voimmeko me mennä vaikka puistoon hänen kanssaan?

Melinda nyökkäsi helpottuneena.
-Kyllä se järjestyy.
***

Seuraava iltapäivä osoitti Melindan pelot täydellisen turhiksi. Walter ja Jasper tulivat toimeen suorastaan loistavasti heti ensihetkistä alkaen, ja jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt heidät yhdessä, niin heitä olisi voinut helposti luulla isäksi ja pojaksi.

Walter oli viettänyt jonkin verran aikaa Dylanin kanssa ja oli melko hyvin perillä sen ikäisten ajatusmaailmasta, joten juttu luisti Jasperin kanssa paremmin kuin hyvin. Heillä oli myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita, sillä Walterkin oli soittanut rumpuja nuorempana.

Walter myönsi itselleen, että ensialkuun häntä oli mietityttänyt, että mitenköhän hän loppujen lopuksi tulisi toimeen Jasperin kanssa. Jasper oli kuitenkin mukava poika, joten Walter tunsi olonsa helpottuneeksi.

Jasper tunsi olonsa pelkästään iloiseksi. Hän ei vielä käsittänyt kunnolla aikuisia ja heidän välisiä ihmissuhteitaan, mutta Walter oli hauska, ja teki selvästi hänen äitinsä iloiseksi, joten ei Jasperilla ollut mitään miestä vastaan.

Melinda ei voinut muuta kuin tuijottaa näkyä ihastuneena. Hän oli niin iloinen siitä, että Walter ja Jasper tulivat toimeen.

He viettivät leikkipuistossa hyvän tovin. Jasperilla riitti energiaa, ja aurinko oli jo laskemaan päin, kun he pääsivät viimeinkin lähtemään. Ennen kotiinpaluuta he kävivät vielä syömässä eräässä keskustan ravintolassa.

Aktiviteettientäyteisen päivän jälkeen Jasper nukahti aikaisin. Walter oli salaa iloinen siitä, sillä hänellä oli illalle erityinen suunnitelma.

Sormusrasia poltteli taskussa, mutta Walter halusi odottaa vielä hetken. Taivas oli vielä osittain pilvien peitossa, mutta Walter halusi, että tähtiä näkyisi enemmän. Siten hetki olisi taianomaisempi. Walter palasi ajatuksistaan maanpinnalle, kun Melinda alkoi puhua.
-Tiedätkö, minusta on aivan mahtavaa, että sinä ja Jasper tulette niin hyvin toimeen.
-Helppohan meidän on, kun Jasper on niin kiva poika.

Vaikka Melinda tiesi, ettei Jasper kuulisikaan, niin silti hän kumartui hieman lähemmäs Walteria sanoessaan seuraavan lauseensa.
-Niin, mutta Jasper on niin kovin ujo. Sen vuoksi minä vähän yllätyinkin, että miten nopeasti te aloitte jo jutella kuin vanhat tutut.
Sillä hetkellä Walter aavisti, että nyt voisi olla hyvä tilaisuus. Hän nousi ylös maasta, nosti Melindan mukanaan ja pudottautui välittömästi polvensa varaan.

Walter kaivoi taskustaan kultaisen sormuksen, jota koristi sädehtivä ametisti. Hän nosti rasian Melindan nähtäville ja aloitti jo etukäteen harjoittelemansa kosintapuheen.
-Melinda, minä tiedän, että meillä on yhteistä matkaa takana vielä melko vähän. Olemme molemmat kuitenkin jo aikuisia ihmisiä, ja ainakin minä olen sitä mieltä, että kun tiedän rakastavani, niin minun ei tarvitse enää jarrutella yhtään, ja toivon, että sinä ajattelet samoin. Melinda Bevington, tuletko vaimokseni?

Melinda kirjaimellisesti haukkoi henkeään. Sormus oli niin kaunis ja Melinda rakasti Walteria. Hän halusi vastata kyllä. Sillä hetkellä hän ei halunnut mitään niin paljoa kuin sanoa kyllä, mutta...

Melinda tarttui hellästi Walterin käsiin ja painoi sormusrasian kiinni.
-Walter, anteeksi. En minä voi.

Pettymys viilsi Walterin sielua kuin juuri teroitettu veitsi.
-Minä luulin, että sinäkin rakastat minua.

Melinda koitti parhaansa mukaan pidätellä itkua. Hän väänsi kasvoilleen neutraalin hymyn, mutta siinä hetkessä se näytti lähinnä irvokkaalta.
-Niin minä rakastankin. Ei tässä siitä ole kyse.

-Mistä sitten? Tai älä, älä sano mitään. Ei sinun tarvitse selittää. Minä tajuan kyllä.

-Minä haluan selittää. Sinä ansaitset selityksen, Melinda yritti.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa enempää ennen kuin Walter ryntäsi sisälle.

Melinda meni sisälle Walterin perässä. Itkua oli hetki hetkeltä haastavampi pidätellä, mutta vielä hän sai pidettyä jotenkuten itsensä kasassa.
-Antaisit minun nyt selittää. Tuo oli ensimmäinen ja ainoa kerta milloin minua on kosittu, enkä olisi halunnut mitään muuta kuin vastata kyllä, vaikka en voinutkaan. Sinun täytyy kuulla syy siihen.

Jos Melinda oli murheen murtama, niin Walter oli vielä surullisempi. Hän oli kuitenkin heistä se, joka sai sillä hetkellä peitettyä tunteensa paremmin.
-Ei sinun tarvitse, kyllä minä tajuan. Poikasi on sinulle maailman tärkein, eikä mikään tai kukaan tule olemaan sinulle lähellekään yhtä rakas. Sinä et halua sitoutua mieheen, jota sinä et rakasta tarpeeksi.

-Ei tämä Jasperista johdu! Tai johtuu, mutta ei sillä tavalla kuin sinä luulet. Minä rakastan teitä molempia ihan äärettömän paljon. Tämä kaukosuhde on kuitenkin jo tällaisenaan ihan tarpeeksi rankka, ja kaukoavioliitto on jo sellainen asia, mihin minä en kykenisi. Työt sitovat sinut Appaloosa Plainsiin, joten et voi muuttaa tänne. Minä puolestani voisin muuttakin sinne, saisin kyllä töitä sieltäkin. Mutta... Vaikka sinulle hän lämpeni nopeasti, niin Jasper on yleensä hyvin arka ja vaikeasti lähestyttävä. En halua riistää häntä kauas hänen ainoan ystävänsä luota. Se on ainoa syy, mikä esti minua äsken sanomasta kyllä.

Walter puristi silmänsä tiukasti kiinni. Hän ymmärsi Melindan ajatusmaailmaa paremmin kuin hyvin, eikä se itsessään häirinnytkään häntä. Hylätyksi tulemisesta aiheutunut kirveltävä pettymys oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa niellä.

Walter sai vielä hetkeksi vedettyä tunteensa takaisin sisälleen.
-Minun on varmaankin parempi mennä Andrein luokse yöksi. Tarvitsen nyt hieman tilaa ajatella tätä kaikkea.

Melinda nyökkäsi vakavana.
-Oliko tämä nyt tässä?

Walter kohautti olkapäitään.
-En minä tiedä. Minun täytyy miettiä tätä. Tulen käymään ennen kuin lähden takaisin Appaloosa Plainsiin, niin puhutaan sitten.
***

-...Ja sitten hän sanoi, että hän ei voi mennä kanssani naimisiin.

Andrei kuunteli ystävänsä itkunsekaista avautumista huolestuneena. Hän ei saanut paljoakaan selvää kyynelten alle hautautuvista sanoista, mutta sen hän ymmärsi, että Walter oli kosinut Melindaa ja nainen oli vastannut kieltävästi.

Kun Walter oli hieman rauhoittunut, niin Andrei istutti hänet sohvalle ja alkoi puhua.
-Sanoiko hän jotain syytä kieltäytymiselleen?

-Hän ei kuulemma kykene elämään kaukoavioliitossa, mutta ei hän myöskään voi muuttaa luokseni. Hän ei halua erottaa Dylania parhaasta ystävästään, joten hän ei voi muuttaa pois Riverviewistä.

Andrei tunsi epämiellyttävän jysähdyksen sydänalassaan kuullessaan Walterin sanat. Hänen paras ystävänsä oli onneton, ja tahtoi Andrei tai ei, niin se oli osittain hänestä johtuvaa.
-Oliko se ainoa syy?

-Oli. Muuten hän olisi kuulemma ehdottomasti vastannut kyllä. Ei sillä, minä ymmärrän kyllä. Jasper on kuitenkin hänen lapsensa, ja tietenkin lapsi menee parisuhteen edelle.

Andrei katsoi Walteria säälien. Hän toivoi niin paljon, että olisi jotain, mitä hän voisi tehdä auttaakseen.

Sama ajatus piti häntä hereillä seuraavan yön. Andrei tiedosti, että vaikka se ei varsinaisesti hänen syytään ollutkaan, niin silti oli osittain hänestä johtuvaa, että kaksi hänelle tärkeää ihmistä olivat siellä hetkellä onnettomia.

Dylanin ja Jasperin ystävyys oli ainoa asia, mikä pidätteli Melindaa Riverviewissä. Jos Andrei ja Dylan asuisivat myös Appaloosa Plainsissa, niin muutto ei olisi Melindalle mikään ongelma. Hetkinen...

Andrei vietti koko yön pohtien tilannetta. Oli ongelma, mutta ongelmaan oli olemassa myös ratkaisu. Hetken aikaa Andrei punnitsi, että voisiko hän tehdä sitä. Lopulta hän päätti, että voisi.

Aurinko oli juuri ja juuri noussut, kun Andrei lähti ajamaan kohti Melindan kotia. Hänen oli pakko päästä puhumaan naiselle, ennen kuin kaikki olisi liian myöhäistä.

Andrei tiesi, että tämän päätöksen myötä hänen omakin elämänsä muuttuisi kertaheitolla, mutta ei sen väliä. Hän ei halunnut olla ainoa este kahden hänelle tärkeän ihmisen onnen tiellä.

Melindan koko olemus vaatetusta myöten kieli siitä, että nainen oli herännyt vasta hetki sitten. Andrei ei kuitenkaan antanut sen häiritä. Tämä asia oli saatava puhuttua nyt.
-Walter varmaankin kertoi sinulle, että mitä tapahtui?

Andrei nyökkäsi painokkaasti vastauksena Melindan kysymykseen.
-Siksi minä olenkin täällä. Istutaan alas, meidän pitää puhua.

Andrei meni suoraan asiaan täysin kiertelemättä.
-Onko Dylanin ja Jasperin ystävyys ihan todella ainoa syy sille, että et suostunut Walterin kosintaan?

Melinda nyökkäsi edelleen hieman uneliaana.
-Se on ainoa syy. Muuten olisin todellakin vastannut kyllä.

-Entä jos minä ja Dylan muuttaisimme myös Appaloosa Plainsiin, niin suostuisitko sinä sitten harkitsemaan uudelleen?

-Mitäköhän sinä nyt yrität ajaa takaa?

Andrei nousi ylös pöydän äärestä.
-Melinda, Walter on parhaana ystävänäni minulle hyvin rakas, ja sinäkin olet minulle tärkeä. Tiedän, että te rakastatte toisianne, ja tämä ristiriita tekee teidät onnettomiksi. Jos Jasperin ja Dylanin ystävyys on ihan oikeasti ainoa syy, minkä vuoksi sinä et voi muuttaa, niin sitten mekin muutamme.

-Mutta entä sinun onnellisuutesi? Windsor ja Gabriel? Dylanin elämä täällä? Työpaikkasi? Vaimosikin on haudattu tänne. Oletko aivan varma, että haluat jättää tämän paikan taaksesi vain siksi, että kaksi ystävääsi voisivat olla onnellisia?

-Voin paljastaa sinulle, että minulle tarjottiin erikoistumisopintojeni päätteeksi neurokirurgin virkaa useammastakin eri paikasta. Appaloosa Plainsin kaupunginsairaala oli yksi niistä. Silloin en kuitenkaan tarttunut tarjoukseen, koska minun oli ihan hyvä olla täällä. Uskon kuitenkin, että vaikka tällä hetkellä pöydällä ei olekaan mitään tarjousta, niin opintomenestyksen ja kokemuksen myötä virka olisi vain neuvottelukysymys. Mitä Dylaniin tulee, niin ei hänelläkään ole muita ystäviä kuin Jasper. Windsoria ja Gabrielia minun tulisi toki ikävä, mutta ainahan me voisimme vierailla puolin ja toisin. Ja Naomi... Ikäväni on pohjaton, eikä se muutu mihinkään, vaikka asuisin missä kaupungissa hyvänsä. Toki hänen haudallaan hiljentyminen olisi haastavampaa, mutta voisin tehdä sen aina vieraillessani täällä. Joten ei, muutolle ei olisi mitään todellista estettä.

Melinda oli hyvin pitkään hiljaa Andrein puheenvuoron jälkeen.
-Minä... Minun täytyy miettiä.
***

Kun tuli Walterin kotiinpaluun ilta, niin hän meni vierailemaan Melindan luona. Hän seisoi kuitenkin hyvän aikaa oven takana ennen kuin koputti.

Ei Walter tiennyt, mitä hän sanoisi. Ei hän tiennyt edes, että miksi hän tuli. Siksi toki, että hän oli luvannut, mutta mitään muuta syytä hän ei keksinyt.

Lopulta Walter kuitenkin koputti ja Melinda tuli avaamaan. Walter katsoi edessään seisovaa naista ja tunsi siinä hetkessä niin monia tunteita, ettei saanut eriteltyä niistä yhtäkään. Kun katse osui Melindan silmiin, niin vähäisetkin ajatukset mahdollisista sanoista katosivat kuin tuhka tuuleen.

Onneksi Melinda oli miettinyt sanansa hyvin tarkkaan.
-Walter, en tiedä kertoiko Andrei sinulle siitä, mutta hän kävi puhumassa minulle. Hän kertoi, että olisi valmis muuttamaan Appaloosa Plainsiin Dylanin kanssa. Se sai minut miettimään myös meidän tilannetta uusiksi. On totta, että Jasper on minulle kaikkein tärkein ja rakkain, mutta rakastan sinuakin hyvin voimakkaasti...

-...Joten jos sinä vain vielä haluat, niin tulen vaimoksesi enemmän kuin mielelläni. Kysymys kuuluukin, että tahdotko sinä tulla minun aviomiehekseni?

-Ei hitto, oletko sinä tosissasi?

-En minä tätä sormusta vitsillä ostanut.
Walter ei sanonut mitään. Sen sijaan hän nappasi renkaan Melindan kädestä, asetti sen vasempaan nimettömäänsä ja kaappasi tulevan vaimonsa lämpimään halaukseen.

-Sinä ja Jasper voitte muuttaa minun luokseni. Se talo kaipaa tosin vähän remonttia, mutta on tosi tilava, joten se on varmasti sopiva meille kolmelle, Walter kuiskaili Melindan korvaan.
-Kuulostaa todella hyvältä.
***

Lukumusiikkia ♥♫

Häät pidettiin muutamaa viikkoa myöhemmin Riverviewin keskustan kirkossa.

Paikalla olivat itse hääparin lisäksi Jasper, Dylan, Andrei, Windsor ja Gabriel. Vaikka Melinda ei tuntenutkaan Windsoria ja Gabrielia henkilökohtaisesti, niin nainen halusi silti kutsua heidät. Hän tiesi, miten tärkeitä he olivat Andreille.

Pieni, yksityinen seremonia oli nopeasti ohi ja Walter ja Melinda olivat virallisesti aviopari. Pariskunta päätyi poikkeukselliseen ratkaisuun, sillä Walter päätti ottaa Melindan sukunimen.

Seremonian päättyttyä Dylan katsoi tuoretta paria hämmentyneenä. Hän ei ollut koskaan aiemmin ollut häissä, joten hän ei tiennyt, miten tilaisuudessa kuului toimia. Jasperkaan ei tiennyt, mutta hän päätti ratkaista tilanteen taputtamalla. Dylan seurasi ystävänsä esimerkkiä.

Myös Windsor ja Gabriel liittyivät näihin suosionosoituksiin huvittuneina. Vielä hetkeä aiemmin molemmat nyyhkyttivät liikuttuneina, mutta siinä vaiheessa molempia ainoastaan nauratti.

Muiden iloitessa Andrei tuuletti varovasti. Kun hän oli aikoinaan järjestänyt ystävilleen sokkotreffejä, niin hän oli epäröinyt itsekin. Viimeistään nyt hän saattoi olla varma, että lopputulos oli parempi kuin hyvä.

Lopuksi Walter ja Melinda poseerasivat vielä hääkuvia varten. Windsor sai ammattilaisena kunnian valokuvata potretit. Walter ja Melinda olisivat halunneet maksaa niistä kuin ammattilaiselle kuuluukin, mutta Windsor oli kieltäytynyt. Lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen asiasta ja sopivat, että he saisivat kuvat ilmaiseksi häälahjana.

Hääjuhlan jälkeen seurue siirtyi vielä lounaalle ravintolaan. Sen enempään juhlimiseen heillä ei ollut halua, ja vaikka olisi ollutkin, niin aika tuli vastaan. Muutto lähestyi kovaa vauhtia, joten loppuilta kului tavaroiden pakkaamiseen. Lähtö olisi nimittäin jo seuraavana päivänä.

*****

Melindan ja Walterin liittoon sisältyi monenlaista epävarmuutta, joka oli jo vähällä suistaa koko homman raiteiltaan. Onneksi asiat kuitenkin selvisivät, ja näin ollen pariskunta sai toisensa. :) Ensi osassa päästään seuraamaan elämää uudessa kaupungissa, ja ajassa on menty sen verran eteenpäin, että Andrei, Melinda ja Walter ovat jo aikuisia, ja Dylan ja Jasper teinejä. Windsor ja Gabriel jäävät asumaan Riverviewiin ja näin ollen astuvat tarinassa hieman taka-alalle, mutta älkää huoliko, kyllä heitäkin vielä nähdään. :)

Hääkirkko ei ole mun itse rakentama, vaan se on ladattu TSR:stä. :) Tein siihen vain pari muutosta, ulkokattolaatat menivät vaihtoon ja poistin ikkunat hääkaaren takaa, sillä ladatut hiukset näyttivät aika huonoilta niitä vasten.