51.Katoava aika

Muuton jälkeen Felixin, Lilyn ja heidän lastensa elämä asettui uomiinsa. Kolmoset jatkoivat kasvuaan ja olivat yhä täysin terveitä, Felix tahkosi opintojaan eteenpäin ja Lilykin viritteli vähitellen paluuta työelämään.

Olohuoneessa vallitsi sinä perjantaina hyvin tavallinen näky. Windsor, Naomi ja Andrei olivat tulleet suoraan koulusta Felixin ja Lilyn luo tekemään läksyjä ja leikkimään pienten serkkujensa kanssa.

Kaikki kolme kävivät kylässä viikottain, mutta etenkin Andrei tuntui viihtyvän erittäin hyvin pienokaisten seurassa. Myös Morgan, Kevin ja Jonas vaikuttivat nauttivan leikkiseurastaan suuresti.

Vaikka Felix ja Lily asuivatkin jo omillaan, niin Daniel auttoi heitä kolmosten kanssa enemmän kuin mielellään, eikä hän pannut pahakseen myöskään Naomin, Windsorin ja Andrein vierailuja. Näky keskenään lattialla leikkivistä serkuksista sai hymyn piirtymään Danielin kasvoille. Vaikka Daniel ja Owen eivät olleet virallisesti kaksosten tai Andrein isovanhempia, niin Cedricin ja Rosannan kuoltua he olivat omaksuneet isovanhempien roolin lasten elämässä kuin huomaamatta, eikä Noralla, Trevorilla, Rachelilla ja Tobylla ollut mitään sitä vastaan.

Kun iltapäivä oli hiljalleen kääntymässä illaksi, niin Lily palasi kotiin. Naomi jätti Kevinin hetkeksi itsekseen ja ryntäsi halaamaan Lilyä.
-Lily-täti!

-Miten se sinun työhaastattelusi sujui? Naomi kysyi halauksesta irtauduttuaan.

-Mistä sinä tiesit, että minä olen työhaastattelussa? Kertoiko veljeni sinulle? Lily kysyi nauraen.
Naomi katsoi tätiään silmiin ja nyökkäsi.
-No, minä voin paljastaa, että se sujui hyvin. Minä sain sen paikan, Lily selitti innoissaan veljentyttärelleen.

Myös Windsor oli kuullut tätinsä työhaastattelusta, ja halusi nyt tietää enemmän.
-Millainen se sinun työpaikkasi oikein on?

Lilyn silmät alkoivat loistaa, kun hän sai puhua ammattinsa saloista. Hetkellisesti kiinnostus koko alaa kohtaan oli kadonnut väsymyksen ja masennuksen taakse, mutta Lilyn toivuttua se oli herännyt uuteen loistoonsa.
-Me teemme kakkuja, leivoksia ja muita herkkuja tilaustyönä erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Minä olen erikoistunut etenkin kakkujen leipomiseen...
Lily puhui pitkän aikaa, ja yllättyi itsekin siitä, että miten jopa Windsor malttoi keskittyä kuuntelemaan. Kun Lily oli saanut kertomuksena loppuun, niin Toby kävi noutamassa kaksoset kotiin ja Danielkin lähti samalla ovenavauksella.

Hieman Lilyn jälkeen myös Felix saapui kotiin. Hän tapasi lähteä hoitamaan koulutehtäviään lapsuudenkotiinsa, sillä siellä hänellä oli tilaa kaikille opiskelutarvikkeilleen sekä rauha keskittyä. Kotiin saapuessaan hän sai sitten irroittaa kaikki ajatukset opinnoistaan ja keskittyä perheeseensä.
-No? Miten se haastattelu meni?

-Todella hyvin. He olivat vaikuttuneita minun aiemmista työnäytteistäni ja olivat ymmärtäväisiä perhetilannettanikin kohtaan. Sain vakituisen paikan! Lily hehkutti.

Felix kaappasi Lilyn käsiinsä ja antoi siveellisen suudelman hänen poskelleen.
-Onneksi olkoon, tämä on ihan mahtavaa! Pojille pitää etsiä päiväkoti, mutta jos sitä ei heti löydy, niin ei se ole mikään ongelma. Isä auttaa meitä kyllä heidän hoitamisessaan.
Lily oli juuri vastaamaisillaan jotain, kun hän kuuli ovelta kevyen koputuksen. Se oli Nora. Lily viittoi siskonsa sisälle.

Andrei ryntäsi välittömästi Noran luo ja Nora halasi poikaansa lämpimästi.

-Äiti!

Kun Nora laski viimein irti, niin Andrei katsoi äitiään silmiin mahdollisimman vetoava ilme kasvoillaan.
-Äiti, saisinkohan minä jäädä tänään yökylään Lily-tädin ja Felix-sedän luo?

Nora katseli poikaansa hetken ja nyökkäsi sitten hymy kasvoillaan.
-Minun puolestani se käy, mutta sinun täytyy kysyä myös Lilyltä ja Felixiltä, että onko asia heille ok.

-No mutta tottakai se sopii, otamme tuon pikkuveijarin tänne yöksi enemmän kuin mielellämme, Felix sai sanottua Noralle ennen kuin Andrei ehti esittää kysymystäkään.

Felix jäi jutustelemaan Andrein kanssa ja Nora puolestaan siirtyi Lilyn luo. Hän kuiskutti asiansa hyvin hiljaa, sillä sitä ei oltu aivan tarkoitettu pienille korville.
-Kiitos, että suostuitte ottamaan Andrein yöksi. Minulla ei ihan totta ollut aavistustakaan siitä, että hän aikoo kysyä tuota, mutta ehkä se on ihan hyvä. Minulla ja Trevorilla ei ole pitkään aikaan ollut kahdenkeskeistä aikaa, joten tämä tulee kuin tilauksesta.

Lily virnisti tietäväisenä.
-Tietysti me autamme. Hän on oikeasti todella mukava ja hyvin kasvatettu poika ja kolmoset suorastaan jumaloivat häntä, Lily naurahti.

-Se on mukava kuulla. Mutta joo, olemme hyvin kiitollisia tästä, ja jos tarvitsette joskus vastapalvelusta, niin minä ja Trevor autamme mielellämme. Kerroit vain, kun tarvitsette vahtia niin me koitamme järjestää aikaa.

Myöhemmin illalla Lily meni viemään kolmosia yöunille ja Felix meni Andrein kanssa saunaan. Saunomisen lomassa Felix päätti kysyä Andreilta erään kysymyksen.
-Miksi sinä halusit tulla meille yöksi? Älä nyt käsitä väärin, sinä olet aina tervetullut, mutta oliko sille joku erityinen syy, että sinun piti päästä juuri tänä viikonloppuna?
-No kun kotona on välillä niin tylsää ja yksinäistä, Andrei huokaisi.

-Eivätkö sinun vanhempasi vietä aikaa kanssasi? Felix kysyi järkyttyneenä.

Andrei kohautti olkiaan ja katsoi setäänsä arasti.
-Kyllä he viettävät, mutta on se silti erilaista. Naomi ja Windsor ovat täällä usein ja heistä minä saan omanikäistäni seuraa, ja teidän kolmosten kanssa on hauska leikkiä, vaikka he ovatkin pienempiä.
Andrei piti pienen tauon ennen kuin jakoi tunnustuksensa.
-Tavallaan minä olen vähän kateellinen. Naomilla ja Windsorilla on toisensa ja teillä on kolmoset, mutta minulla ei ole oikein ketään. Minulla ei ole sisarusta, eikä tulekaan vaikka kuinka haluaisin, poika kertoi surullisena.

Felix katsoi poikaa säälien. Hän tiesi sen verran, että Nora ja Trevor eivät olisi hankkimassa lisää lapsia heistä itsestään riippumattomista syistä. Asian yksityiskohtia hän ei tiennyt, eikä myöskään sitä, että kuinka paljon he olivat puhuneet asiasta pojalleen. Sen vuoksi Felix ei myöskään tiennyt, että kuinka hän voisi saada Andrein paremmalle mielelle. Lopulta hän keksi sopivat sanat.
-Tiedäthän sinä kuitenkin, että vaikka sinulla ei sisaruksia olekaan, niin sinulla on silti runsaasti rakastavia ja välittäviä ihmisiä ympärilläsi? Vanhempasi, minä ja Lily ja kaikki muutkin sukulaiset. Ja hei, me kaksi emme tietenkään ole sama ihminen, mutta tiesitkö sinä, että minäkin olin vanhempieni ainoa lapsi? Siitäkin huolimatta minulla oli oikein hyvä lapsuus.

Andrei herkistyi Felixin sanoista kovasti, vaikka koittikin pitää liikutuksen kokonaan sisällään. Häntä kumminkin vaivasi vielä yksi asia, mistä hän ei ollut puhunut edes Felixille, mutta ainakin osittainen avautuminen piristi häntä paljon.
-Minä pidän tuon mielessä, hän huokaisi lopulta.

Felix hymyili tyytyväisenä, kun hän näki Andrein selvästi piristyneen. Siitä huolimatta hän päätti, että hänen olisi pakko puhua asiasta Noralle ja Trevorille. Felix ei tiennyt, että kuinka paljon poika oli avannut ajatuksiaan vanhemmilleen, joten voisi ehkä olla ihan hyvä, että hän vihjaisi, että jotain on meneillään.
***

Seuraava päivä valkeni Bridgeportissa hyvin harmaana ja sumuisena. Sumua riitti myös pitkälle iltapäivään, jolloin Trevor kävi hakemassa Andrein Lilyn ja Felixin luota. Ennen lähtöä Felix ilmaisi huolensa Trevorille, ja mies lupasi keskustella asiasta poikansa kanssa. Trevor ottikin asian puheeksi poikansa kanssa heti automatkalla, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää.

-Voi, miksi minä en huomannut mitään? Olisihan minun pitänyt tajuta, että hänen mieltään painaa jokin, Nora huokaisi kuunneltuaan Trevorin kertomuksen iltapäivän tapahtumista.

Trevor huokaisi syvään.
-Lapset ovat toisinaan vähän liiankin eteviä peittelemään todellisia tuntemuksiaan ja tilanne vain pahenee teini-ikää kohti mentäessä. Meidän pitäisi varmaankin tehdä jotain, mutta en oikein tiedä, että mitä. Minä yritin puhua, mutta kuten sinä jo äsken kuulitkin, niin se päättyi vain mykkäkouluun.

Nora vajosi hetkeksi mietteliääseen hiljaisuuteen.
-Entä jos minä yrittäisin puhua hänelle? Ehkä hän kuuntelisi minua paremmin jos minä selittäisin, että miksi hänellä ei ole sisaruksia. Onhan se kumminkin pääasiassa minun syyni, Nora pohti.

Trevor nyökkäsi, mutta pudisti sen jälkeen päätään.
-Tuo, että sinä puhuisit, on oikein hyvä ajatus. Mutta rakas, me olemme puhuneet tästä. Sinä et saa syyllistää itseäsi. Ethän sinä voi sille mitään, ettet kykene tulemaan raskaaksi, tai ainakaan saattamaan raskautta loppuun asti.

Nora kietoi Trevorin syleilyynsä.
-Anteeksi, muotoilin sanani vähän huonosti. Ei se ole minun vikani ja minä tiedän sen, enkä minä myöskään syyllistä itseäni siitä. En ainakaan enää. Minä menen puhumaan pojalle.

Nora käveli hiljaisin askelin Andrein huoneen oven taakse ja koputti. Sisältä kuului muminaa, jonka Nora tulkitsi luvaksi astua sisään.

Andrei istui sängyllään lukemassa logiikkakirjaa ja vaikutti hyväntuuliselta ainakin Noran silmiin. Nora katseli poikaansa hetken, mutta Andrei ei tehnyt elettäkään laittaakseen kirjaansa sivuun.

-Andrei, laitatko sen kirjan pois? Meidän pitää vähän keskustella.
Vastahakoisesti Andrei laski kirjan yöpöydälleen ja kääntyi katsomaan äitiään.

Aivan heti Andrei ei tajunnut, että mistä Nora halusi puhua, mutta hän oivalsi sen hyvin pian.
-Isä juoksi heti juoruilemaan sinulle, eikö niin?

Nora pudisti päätään ja viittoi Andrein luokseen.
-Ei se ollut mitään juoruamista, vaan vastuullista vanhemmuutta. Hän halusi minunkin tietävän, että sinulla on jokin huonosti. Kun me molemmat tiedämme, niin meidän on helpompi auttaa. Siitä puheenollen... Mikset sinä ole kertonut meille, että sisaruksettomuutesi harmittaa sinua? Onko sinulle tuntunut vain vaikealta sanoa se ääneen, vai onko siihen jokin muu syy?

Andrei kohautti olkapäitään kevyesti.
-En minä ole viitsinyt valittaa teille siitä, kun minä tiedän, ettei se ole teidän vikanne, ettei minulla ole sisaruksia. Kyllä, minä olen kuullut kun sinä ja isä olette puhuneet siitä, ettet sinä voi olla raskaana. Eikä se, että minulla ei ole sisaruksia, vaivaa minua loppujen lopuksi edes kovin paljoa, vaan yksi ihan muu asia.

Ohikiitävän hetken ajan Nora tunsi olonsa helpottuneeksi. Huoli heräsi kuitenkin heti uudestaan.
-Mikä se muu asia on?

Andrei oli hiljaa hyvän tovin, sillä hän ei vain tiennyt, että miten saada suustaan ulos ne sanat. Lopulta hän päätti vain tokaista asiansa suoraan ja kiertelemättä.
-Häiritseekö se sinua koskaan, että minä en ole oikeasti sinun lapsesi?

Noran sydän hyppäsi hänen kurkkuunsa, kun hän kuuli Andrein sanat.
-Olethan sinä minun oikea poikani ja minä olen sinun äitisi. Mikä ihme saa sinut ajattelemaan noin?

Andrei ei kyennyt katsomaan Noraa silmiin puhuessaan.
-Kyllähän sinä olet minun äitini, mutta et samalla tavalla kuin yleensä äidit ovat. Rachel-täti on synnyttänyt Windsorin ja Naomin, Lily-täti puolestaan Morganin, Kevinin ja Jonaksen. Minä tiedän, että minun biologinen äitini on joku Jelena, joka kuoli minun ollessani vain muutaman päivän ikäinen. Minua se ei häiritse, mutta minua pelottaa, että sinua häiritsee ja jonain päivänä sinä hylkäät minut, Andrei sai kerrottua.

Nora oli hetken ajan hyvin hämmentynyt siitä, että miten Andrei kykenikään puhumaan murheistaan niin kypsästi ja avoimesti. Äkkiä Nora kuitenkin työnsi hämmennyksensä sivuun ja kaappasi Andrein lämpimään halaukseen. Hetken hän joutui hakemaan sanojaan, mutta ne löytyivät lopulta.
-Kultaseni, se, ettemme me jaa samoja geenejä ei häiritse minua pätkän vertaa, enkä minä voisi ikinä hylätä sinua. Sinä olet rakkainta mitä minulla on. Tietenkin geeniperimä vaikuttaa joihinkin asioihin, mutta loppujen lopuksi se ei määrittele mitään. Ei ainakaan vanhemman ja lapsen välistä tunnesidettä. Sinä olet kaikilla mahdollisilla tavoilla minun poikani ja minä olen sinun äitisi. Vaikka minun ja isäsi tiet eroaisivat joskus, niin edes se ei saisi minua hylkäämään sinua. Rakastan sinua nyt ja aina.

Andrei tunsi sisimmässään niin suurta helpotusta ja onnea, että hänen kasvoilleen ilmaantui todella leveä hymy ja hänen silmäkulmaansa pusertui pieni kyynel. Ei hän ollut varsinaisesti epäillyt koskaan, että äiti ei rakastaisi häntä, mutta pelko oli silti olemassa. Nyt se oli kuitenkin lieventynyt jo olemattomaksi.
-Kiitos äiti. Saisinko minä nyt jatkaa tuon kirjan lukemista?
-Tietenkin saat, kultaseni.

Keskustelun jälkeen Nora siirtyi olohuoneeseen Trevorin seuraksi. Trevor katsoi Noraa tutkivasti.
-No, saitko sinä puhuttua hänelle?

Nora nyökkäsi.
-Sain. Ei se sisaruksettomuus taida edes vaivata häntä kovin paljoa. Hän oli hyvin peloissaan siitä, että minua haittaisi se, etten ole hänen biologinen äitinsä. Hän jopa pelkäsi, että jonain päivänä minä hylkäisin hänet sen vuoksi.

Trevor henkäisi järkyttyneenä kuultuaan Noran sanat.
-Apua. Minä en tiennyt yhtään, että hänestä tuntuu tuolta. Saitko sinä tehtyä asialle mitään?

-Sain selvitettyä asian parhain päin. Ainakin uskoisin niin. Meidän täytyy siltikin pitää silmät ja korvat entistä enemmän auki jatkossa, että voimme huomata mahdolliset murheet aikaisemmin ja reagoida niihin, Nora päätti.
-Sinä olet kyllä ihan oikeassa, Trevor sanoi nyökytellen.

Trevor siirtyi hieman lähemmäs Noraa ja kaappasi hänet kainaloonsa.
-Välillä minä kyllä ihmettelen sitä, että mihin tämä kaikki aika oikein menee. Vastahan Andrei oli pikkuinen sylivauva, ja nyt hän on jo iso poika.
Nora nyökkäsi ja nojautui tiiviisti Trevorin kylkeen.
-Minä olen välillä miettinyt tuota ihan samaa. Aika tosiaan kuluu vääjäämättä.
***

Beldenien taloudessa vallitsi iloinen tunnelma Andrein murheiden selviämisen jälkeen. Tunnelma oli positiivinen myös Leedsien kotona.

Rachel koputti Naomin huoneen oveen.
-Naomi, sinun tanssiharjoituksesi alkavat puolen tunnin päästä! Meidän pitää lähteä, ettet sinä myöhästy.
Naomi ei kuitenkaan kuullut mitään huoneessa pauhaavan musiikin yli, joten Rachel vain avasi oven ja astui sisään.

Rachel yllättyi huomatessaan, että Naomi olikin jo vaihtanut harjoitteluvaatteet ylleen ja näytti tekevän alkuverryttelyjä.
-Mitä ihmettä sinä teet? Sinullahan alkaa harjoitukset ihan kohta, niin ei kai sinun nyt tarvitse kotona harjoitella ennakkoon?

Naomi jatkoi harjoitustaan samalla kun puhui.
-Valmentaja laittoi tekstiviestin, että ryhmäharjoitukset on peruttu tältä päivältä, joten minä päätin harjoitella yksinäni. Osaan tämän uusimman sarjan jo riittävän hyvin. Sitä paitsi, meille on sanottu, että omatoimiharjoittelu on erittäin hyödyllistä.

-Eli sinä et tarvitse kyytiä tänä iltana? Rachel varmisti.
-En tarvitse.
-Hyvä on, treenaa vain rauhassa, Rachel sanoi, ja päätti hyödyntää ylimääräisen vapaahetkensä päivätorkkuihin.

Hetkeä myöhemmin kuntosalilta saapuva Toby marssi poikansa huoneen oven taakse mielessään eräs idea. Toby koputti ja sai välittömästi luvan astua sisään.

Toby loi pikaisen silmäyksen Windsorin lemmikkeihin ja kysyi pojalta yhden kysymyksen ennen varsinaista ideaansa.
-Olethan sinä muistanut ruokkia Chadin ja akvaariokalat?
Windsor nyökkäsi.
-Tietenkin olen.

Chad oli Windsorin hamsteri. Windsor oli hyvin eläinrakas ja jo pidemmän aikaa mankunut vanhemmiltaan kissaa tai koiraa. Sellaista heille ei voitu kuitenkaan hankkia Rachelin vaikean eläinpölyallergian vuoksi, joten Windsor joutui lopulta tyytymään hamsteriin ja akvaariokaloihin. Olivat ne kuitenkin tyhjää parempia ja Windsor olikin alusta asti pitänyt oikein hyvää huolta lemmikeistään.

-Isä, sinä tiedät kyllä, että minä osaan huolehtia lemmikeistäni, etkä sinä yleensä edes kysele sitä kun tiedät kyllä. Oliko sinulla jotain muuta asiaa?

-Ei mitään erikoista, ajattelin vain kysyä, että olisitko halunnut pelata kanssani videopelejä?
Windsor hymyili Tobyn ehdotukselle.
-Kyllä se sopii.

Windsor ei hennonnut sanoa Tobylle, että videopelit olivat hänen mielestään lähes kuolettavan tylsiä. Hän kuitenkin tykkäsi viettää aikaa isänsä kanssa, ja isä piti peleistä, joten hän suostui pelaamaan niitä aina välillä.

Windsorin mielenkiinto peliin loppui kuitenkin aika pian, joten hän palasi lemmikkiensä pariin ja Toby siirtyi makuuhuoneeseen ajatuksenaan ottaa päiväunet. Hän yllättyi kovasti, kun löysi vaimonsa torkkumasta.
-Eikö sinun pitäisi olla viemässä Naomi harjoituksiinsa?
-Ne peruttiin, Rachel sai sanottua vielä aavistuksen unisella äänellään.

-Minä tosiaankin menin sanomaan hänelle, että lähdetään, mutta hän kertoi vain, että valmentajalta oli tullut viesti treenien peruuntumisesta. Siellä hän olikin jo tekemässä omatoimiharjoituksia! Rachel hämmästeli.

-Windsorkin oli jo ruokkinut Chadin ja akvaariokalat ihan itse. Ei häntä tarvitse muistutella huolehtimaan niistä, hän osaa hoitaa ne jo ihan itse, eikä tarvitse meidän apuamme enää ollenkaan, Toby kertoi.

-Missä hemmetin välissä heistä on tullut noin omatoimisia? Rachel tokaisi lievästi järkyttyneenä.

Toby katseli Rachelia ja pudisti päätään.
-En todellakaan tiedä.

Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen Toby kohottautui hieman ylöspäin ja jäi katsomaan vaimoaan viekas ilme kasvoillaan.
-Minulla on ajatus.
-Millainen?

Toby otti Rachelia kädestä kiinni ja veti hänet hieman lähemmäs.
-Nyt kun lapset ovat keskittymässä omiin puuhiinsa, niin mitä jos minä kävisin lukitsemassa oven ja me...
Rachel oli hetken miettivinään.
-Todella hyvä ajatus.

Toby kävi pikaisesti lukitsemassa heidän makuuhuoneensa oven ja syöksyi sitten takaisin sängylle. Sillä hetkellä Toby oli onnellinen. Täydellisen, sanoinkuvaamattoman onnellinen. Takana oli vaikeita vuosia, mutta nyt kaikki vaikutti olevan vihdoin tasapainossa.
*****

Sellaista. Andrei kipuili hieman äititilanteensa kanssa, mutta noin muuten kaikilla vaikuttaisi tällä hetkellä menevän aika hyvin. Voin paljastaa tässä ja nyt sen, että myös ensi osa on pääosin hyvin iloinen ja positiivinen. Tästä osasta seuraavaan tapahtuu pienoinen aikahyppy. Aluinperin se ei ollut suunnitelmissa, mutta peli pakotti siihen. Seuraava osa on nimittäin viimeinen ennen perijä-äänestystä. Tässä osassa tuli vähän esimakua siitä, että millaisia nämä tulevat perijäehdokkaat ovat luonteeltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan, mutta ensi osassa tätä valaistaan vielä lisää. Aikahyppy tapahtuu siis siksi, että pääsen myös esittelemään kolmosia hieman tarkemmin, taaperosta kun on aika vaikea tehdä mitään päätelmiä. Aluinperin mun oli tarkoitus tehdä tähän väliin vielä useampi osa, mutta pelitallenne tuli tiensä päähän, ja näin ollen ensi osa on viimeinen ennen äänestystä.

Valmistautukaa siis vähitellen heittämään hyvästit useammallekin hahmolle ja miettimään, kenet mahdollisesti äänestätte perijäksi.