perjantai 26. heinäkuuta 2019

50.Uusi mahdollisuus unelmille

Felixin ja Lilyn elämään ei mahtunut moneen hetkeen muuta kuin vauvojen hoito. Vähitellen molemmilta alkoi kadota ajantaju, eivätkä he enää hahmottaneet kelloa tai vuorokaudenaikoja.
Felix ja Lily olivat kuin eläviä kuolleita sen kaiken rasituksen ja väsymyksen alla, mutta ke kykenivät kuitenkin huolehtimaan vauvoista. Mitään muuta he eivät ehtineet, ja vaikka olisivatkin, niin he eivät olisi jaksaneet.
Omat tunteet olivat painuneet täysin taka-alalle. Lily ei ehtinyt surra vanhempiaan ja Felix ei jaksanut murehtia koulupaikkansa menetystä. Jossain Felixin mielen perukoilla kävi ajatus, että ainakin Lilyn suru palaisi vielä rytinällä, mutta kovin syvällisesti hän ei ehtinut ajatukseen perehtyä.
Suuri apu pariskunnalle oli, kun Daniel jättäytyi pois töistä. Hän olisi muutenkin jäänyt eläkkeelle piakkoin, mutta hän päätti aikaistaa sitä voidakseen viettää enemmän aikaa lapsenlapsiaan hoitaen. Päätös osoittautui erinomaisen hyväksi, sillä pian yksi Felixin pahimmista peloista kävi toteen.

Käsittelemätön suru ajoi Lilyn takaisin siihen tilaan, missä hän oli ollut juuri ennen kolmosten syntymää. Hän ei kyennyt sanomaan mitään, ainoastaan itkemään, eikä aina sitäkään. Lopulta hän ei kyennyt enää huolehtimaan itsestään, saati sitten vauvoista. Felixin oli pakko tehdä raskas päätös, mikä oli kuitenkin loppujen lopuksi kaikkien parhaaksi.


Ensialkuun Lily vietti hyvän aikaa sairaalan psykiatrisella osastolla saamassa hoitoa. Aivan täysin hän ei kuitenkaan eristäynyt, vaan Felix vieraili osastolla päivittäin sekä yksin, että vauvojen kanssa. Hoidon ansiosta Lilyn vointi alkoi vähitellen kohentua, ja lopulta hän pääsi takaisin kotiin.

Lilyn hoito jatkui myös osastolta kotiutumisen jälkeen. Hänellä oli lääkitys traumaperäiseen stressihäiriöön, minkä lisäksi terapiakäynnit jatkuivat joka viikko. Lilyn vointi jatkoi kohenemistaan hitaasti, mutta varmasti. Voinnin kohenemisen lisäksi tärkeintä oli se, että hän jaksoi jälleen olla läsnä perheelleen ja lapsilleen.
***
Felix huokaisi helpotuksesta, kun hän sai kolmannenkin vauvan keinumaan. Sinä aamupäivänä hän oli yksin vastuussa vauvoista, sillä Lily oli terapeuttinsa luona, Owen oli töissä ja Daniel ahkeroimassa talotyömaalla. Kolmoset tuntuivat sinä päivänä olevan jotenkin erityisen levottomia, ja keinu tuntui olevan ainoa tapa, jolla heidät sai pysymään rauhallisena.
Felix oli juuri torkahtamaisillaan sohvalle, kun hän kuuli ulko-ovelta napakan koputuksen. Felix laahusti avaamaan ovea mahdottoman uupuneena, mutta uupumus karisi pois heti, kun Felix näki, että kuka oven takana oikein oli.
Milan Eadington oli yksi jalkapallomaailman arvostetuimpia asiantuntijoita. Hän oli tehnyt mittavan uran ensin pelaajana ja sitten valmentajana, minkä jälkeen hän oli siirtynyt johtamaan Sunlit Tidesin jalkapalloakatemiaa. Mies oli omalla alallaan erittäin kunnioitettu ja jopa pelätty. Felix ei kyennyt ymmärtämään ollenkaan, että mitä mies teki hänen luonaan.
-Felix Hodges, oletan?
Felix ei saanut shokiltaan sanottua ensialkuun oikein mitään. Hänen piti hakea yksinkertaisiakin sanoja pidemmän aikaa.
-Kyllä, minä olen.
Milan katsoi Felixiä hetken ja puhkesi sitten leveään hymyyn.
-Hauska viimein tavata. Minä olen Milan Eadington, Sunlit Tidesin jalkapalloakatemian johtaja.
Felix nyökytteli edelleen järkyttyneenä.
-Aivan, niin. Herra Eadington, minun on aivan pakko kysyä, että mitä oikein teet täällä?
Milan vakavoitui aavistuksen.
-Ei minua tarvitse herroitella. Olen täällä siksi, että tulin keskustelemaan kanssasi. Olin kovin yllättynyt siitä, että sinä keskeytit opintosi, enkä mitenkään positiivisesti. Älä pelkää, en ole vihainen, yllättynyt kylläkin. Voisimmeko me istua alas ja puhua?
Felix nyökkäsi varovasti ja ohjasi heidät pöydän ääreen.
Kun he olivat istuneet alas, Felix odotti, että Milan alkaisi puhua. Felix olisi voinut itsekin sanoa jotain, mutta hän oli sillä hetkellä liian hämmentynyt puhuakseen. Onneksi Milan aloitti pian.
-Felix, sanovatko sinulle mitään sellaiset nimet, kuin Troy Daley ja Harry Thorpe?
Felix pohti hetken, mutta muisti pian ja nyökkäsi.
-Molemmat ovat jalkapallomaailman nuoria ja nousevia valmentajatähtiä sekä Sunlit Tidesin jalkapalloakatemian entisiä opiskelijoita. Kuinka he liittyvät tähän?
Milan katsoi Felixiä vakavasti suoraan silmiin.
-Felix, minä tunnistan lahjakkuuden nähdessäni sellaisen. Silloinkin, kun lahjakkuuden omaava henkilö ei ole vielä itsekään oivaltanut sitä. Troy ja Harry olivat juuri tällaisia tapauksia. Minä kuitenkin tiesin, että heissä on potentiaalia vaikka mihin. Sen vuoksi minä varmistin henkilökohtaisen stipendin avulla, että he saavat parasta mahdollista opetusta uransa käynnistämiseksi. Felix, minä näin ja näen yhä sen saman potentiaalin myös sinussa.
-Järjestitkö sinä minulle sen stipendin?
Milan nyökkäsi painokkaasti.
-Minä matkustelen paljon ympäri maailmaa katsomassa pelejä ja etsimässä potentiaalisia lahjakkuuksia. Olen nähnyt sinut niin pelaamassa kuin myös valmentamassa. Sinulla olisi varmasti ollut edessäsi hyvä ura myös pelaajana, mutta valmentaminen vetää sinua selkeästi enemmän puoleensa. Pyysin täällä asuvia tuttaviani tekemään hieman lisätarkkailua sinusta, ja heidän raporttinsa vain vahvistivat sitä, minkä minä jo tiesin; Sinut oli saatava minun opinahjooni. Minua kiinnostaisi ihan aidosti tietää, että minkä vuoksi sinä keskeytit opintosi yhtäkkiä? Sinä vaikutit niin motivoituneelta ja opintomenestyksesi oli loistavaa.
Felix tunsi olonsa erittäin vaikeaksi sillä hetkellä. Asia, mitä hän vihasi ehkä eniten tässä elämässä, oli pettymysten tuottaminen muille.
-Minä en olisi halunnut tehdä sitä, ihan totta. Eteen tuli vain sellainen tilanne, että minulle ei jäänyt mitään muita vaihtoehtoja. Se oli todella vaikea päätös, mutta elämääni ilmaantui jotain tärkeämpää.
-Saanko minä tiedustella, että mikä tämä tärkeämpi asia oli? Milan kysyi.
-Lily, minun silloinen tyttöystäväni, nykyinen kihlattuni, tuli raskaaksi.
Nyt oli puolestaan Milanin vuoro hämmentyä.
-Miksi lapsen saaminen sai sinut keskeyttämään opinnot? Ei se ole mikään este, vaikka sinä oletkin hyvin nuori. Minäkin sain esikoiseni ollessani suunnilleen samanikäinen kuin sinä nyt, ja sain siitä huolimatta rakennettua hyvän, menestyksekkään uran.
-Tämä meidän tilanteemme ei ollut ihan tavallisimmasta päästä, Felix mutisi.
-Kuinka niin?
Felix viittoi kohti vauvakeinuja ja Milan kääntyi katsomaan. Jos Felix ei olisi ollut ihan niin hämmentynyt, niin hän olisi saattanut jopa nauraa Milanin järkyttyneelle ilmeelle.
-Meille tuli kolme vauvaa kerralla. Saanko esitellä; Morgan, Kevin ja Jonas, Felix esitteli.
Milan katseli vauvoja hetken, nyökkäsi hyväksyvästi ja jatkoi sitten jutteluaan.
-Onhan heissä varmasti kova hoitaminen, en minä epäile sitä laisinkaan, mutta en siltikään aivan ymmärrä. Olisithan sinä voinut pitää taukoa opinnoistasi, ja palata sitten kun nuo veijarit olisivat kasvaneet isommiksi.
Felix nyökkäsi aavistuksen surumielisenä. Hän ei tiennyt, olisiko hän oikeastaan halunnut kertoa näin yksityiskohtaisesti, mutta ei hänellä tainnut olla muitakaan vaihtoehtoja.
-Ei se minun lopetuspäätökseni johtunut pelkästään vauvoista. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, niin minä olisin tälläkin hetkellä opiskelemassa ja kihlattuni olisi kotona vauvojen kanssa. Asiat menivät kumminkin pahemman kerran pieleen. Vain hieman ennen vauvojen syntymää kihlattuni vanhemmat kuolivat kolarissa. Se oli hänelle kamalan vaikea tilanne, eikä hän ole vieläkään täysin toipunut siitä. Synnytyskään ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, eikä ollut kaukana, että sekä Lily että vauvat olisivat kuolleet leikkauspöydälle. Kaiken tämän jälkeen minusta olisi tuntunut hirveän väärältä repiä hänes juuriltaan, kauas pois jäljelläolevan tukiverkon luota. Sen vuoksi minä keskeytin opintoni. Se oli kamalan raskas ja haastava päätös, mutta minun oli pakko asettaa etusijalle joku muu kuin itseni.
Tilaan laskeutui syvä hiljaisuus ja Milan katseli Felixiä hyvin vakavana.
-Olen kovin pahoillani. Välitäthän sinä osanottoni kihlatullesi?
Felix nyökkäsi ja oli sanomaisillaan jotain, kun hän kuuli Morganin alkavan itkeä.
-Anteeksi, minun täytyy käydä katsomassa häntä, Felix huokaisi ja ryntäsi Morganin luo.
Felix kävi äkkiä lämmittämässä maitopullon ja tarjosi sitä Morganille. Vauva lopetti itkemisen välittömästi ja alkoi imeä pulloa tyytyväisenä. Kun poika oli syönyt, Felix laski hänet takaisin keinuun. Ympäri kääntyessään Felix säikähti, kun hän huomasi Milanin seisovan yhtäkkiä takanaan.
Milan katsoi Felixiä rauhallisesti silmiin.
-Felix, minä en ole pohtinut tätä kauaa, mutta olen varma päätöksestäni. Kun kuulin syyn opintojesi keskeytymiselle, niin se vain vahvisti päätöstäni. Sinä olet oikeassa siinä, että nämä pienokaiset ovat nyt tärkeintä ja elämäsi tulee pyörimään heidän ympärillään vielä vuosia, mutta oletko ajatellut, että sinulla voisi olla elämässäsi muutakin?
-Niinhän minulla varmaan voisi ollakin, mutta mitä? Vaikka olisikin jotain, niin ei minulla riitä juuri nyt aikaa tai jaksamista mihinkään muuhun kuin Lilyyn ja lapsiin.
Felix yllättyi, kun Milan alkoi jälleen hymyillä.
-Felix, sinun perheesi tilanne on hyvin haastava, minä ymmärrän sen kyllä, enkä aio pakottaa sinua mihinkään. Tässä on kuitenkin kyseessä semmoinen asia, että minun on pakko kysyä. Jos päästäisin kaltaisesi lahjakkuuden lipeämään käsistäni tekemättä asialle yhtään mitään, niin minä katuisin sitä ikuisesti. Felix, sinussa on sellaista taitoa ja potentiaalia, että sinusta voisi tulla yksi suurimmista valmentajanimistä kautta aikojen. Sinä voisit olla parempi kuin Harry Thorpe. Parempi kuin Troy Daley. Paras kaikista.
Felix huokaisi hiljaa. Felix oli samaan aikaan sekä otettu, että surullinen.
-Olen kovin kiitollinen noista kehuista, mutta valitettavasti minun on kieltäydyttävä. Vaikka kuinka haluaisinkin, niin minä en voi palata Sunlit Tidesiin jatkamaan opintojani. Jos noita pieniä ei olisi, niin minä pakkaisin laukkuni ja lähtisin seuraavalla lennolla. Tämänhetkinen elämäntilanteeni on kuitenkin sellainen, että minä en vain yksinkertaisesti voi lähteä.
Milanin hymy ei tuntunut hyytyvän sitten millään.
-Felix, kaltaisesi lahjakkuuden vuoksi on mahdollista tehdä poikkeusjärjestelyjä. Sinä tiedät, että kaikki luentomme videoidaan ja tallennetaan koulun palvelimelle. Niitä sinä kykenisit seuraamaan kotoa käsin. Myös kirjalliset tehtävät ja tentit sinä kykenisit hoitamaan etänä. Ryhmätunnit ja työnäytteiden antamiset olisivat hieman haastavampia, mutta eivät mahdottomia nekään. Tiedän, että olet aiemmin osallistunut Bridgeportilaisten junioripelaajien valmennukseen. Minä tunnen täältäkin paljon jalkapalloväkeä ja onnistuisin järjestämään sinut takaisin sinne. Voisit jatkaa opintojesi ajan siellä samojen junioireiden parissa ja sitä kautta näyttää taitojasi käytännössä. Valmistuttuasi sinulla olisikin vain taivas rajanasi.
Felix innostui Milanin puheista niin kovin, että se oli lähes huvittavaa.
-Olisiko se oikeasti mahdollista?
Milan nyökkäsi painokkaasti.
-Kyllä olisi. Sinun stipendisi on yhä voimassa.
Nyt oli Felixin vuoro nyökätä.
-Sitten minä sanon ehdottomasti kyllä!
Miehet keskustelivat vielä hetken yksityiskohdista, mutta pian Milanin piti kiirehtiä paluulennolleen. Hän halasi vielä Felixiä hyväkstiksi.
-Opintojen jatkolla ei sitten ole mikään kiire. Aloita vaikka sitten, kun nuo veijarit ovat täyttäneet vuoden. Sinusta tulee vielä hyvä valmentaja, mutta sinun on tärkeämpää olla hyvä isä.
Felix vastasi halaukseen todella onnellisena.
-Minä keskustelen vielä Lilyn kanssa, mutta se on varmaan ihan hyvä aikataulu. Otan koululle vielä yhteyttä sitten.
Felix tunsi sillä hetkellä suorastaan ylitsevuotavaa iloa. Hän nosti Jonaksen syliinsä ja heilautti pojan ilmaan pikkuisen kikattaessa villisti.
-Kuulitko sinä? Isäsi pääsee sittenkin toteuttamaan unelmiaan! Eikö olekin hienoa?
Jonas ei tietenkään vastannut mitään, mutta Felixin hymy tarttui häneenkin.
Felix tiesi, että Lilyllä tuskin olisi mitään ajatusta vastaan, mutta heidän olisi kuitenkin keskusteltava asiasta. Felix tajusi, että hänen opintojensa lisäksi heillä olisi muutakin keskusteltavaa. Toivottavasti Lily olisi suopea hänen suunnitelmiaan kohtaan.
***
Ajan myötä asiat alkoivat mennä parempaan päin. Lilyn vointi jatkoi kohenemistaan, kolmoset jatkoivat kasvuaan täydellisen terveinä ja Felix pääsi jatkamaan opintojaan. Heidän uusi kotitalonsakin valmistui. Enää tarvitsisi hankkia huonekalut ja viedä ne paikalleen, sitten he pääsisivät muuttamaan. Ennen muuttoa tapahtuisi kuitenkin vielä yksi suuri askel.
Owenilla ei ollut mitään ajatusta vastaan, mutta hän halusi kuitenkin vielä varmistaa asian.
-Oletteko te nyt ihan varmoja, että haluatte hoitaa tämän juuri näin?
Felix nyökkäsi painokkaasti.
-Lily ei halunnut mitään isoja juhlia, tai oikeastaan juhlia lainkaan. Hänestä olisi tuntunut ikävältä pitää mitään suuria juhlia, kun hänen vanhempansa eivät pääse iloitsemaan meidän kanssamme. Minä ymmärrän sen, enkä minä itsekään halunnut mitään isoja juhlia. Tämä on hyvä juuri näin.
Owen nyyhkäisi hiljaa ja veti Felixin syleilyynsä. Felix, hänen pieni poikansa, oli nyt aikuinen mies ja menossa naimisiin! Owen oli tietenkin suunnattoman onnellinen poikansa puolesta, mutta välillä ajankulku tuntui hänestä lähes mahdottomalta käsittää.
-Kunhan te olette onnellisia. Se on tärkeintä.
Isän ja pojan välinen herkkä hetki keskeytyi, kun makuuhuoneen ovi aukesi ja Lily asteli ulos. Felix alkoi lähestulkoon haukkoa henkeä nähdessään Lilyn. Nainen oli sanoinkuvailemattoman kaunis äitinsä vanhassa häämekossa. Lily oli ottanut äitinsä häätyylistä myös tavan kätkeä kukkia hääkampaukseensa. Toteutus oli erilainen, mutta ajatus samanlainen.
Felix liikuttui katsellessaan morsiantaan. Hän oli odottanut tätä päivää, tätä hetkeä niin kauan, ja nyt se oli vihdoin tapahtumassa!
-Meidän pitäisi varmaan lähteä kohta, että me emme myöhästy, Felix sai huokaistua yhä lumoutuneena morsiamensa kauneudesta.
Lily ja Felix matkasivat taksilla kaupungintalolle, mistä myös maistraatti löytyi. He kävivät sisällä vain täyttämässä tarvittavat paperit ja ottamassa valokuvan itsestään. Valat he halusivat vannoa kahdestaan kaupungintalon ulkopuolella.
Felix katsoi Lilyä hiljaisena. Lily oli edistynyt niin paljon, mutta ajoittain oli hetkiä, kun nainen oli onnen lisäksi syvän surun vallassa. Tämä oli juuri sellainen hetki.
-Oletko sinä valmis? Felix kysyi varovasti.
Lily nyökkäsi.
-Olen minä.
Lily pujotti sormuksen Felixin vasempaan nimettömään.
-Felix, meidän elämämme ei ole koskaan ollut helppoa. Meidän kahden välillä on ollut runsaasti niin ylä- kuin alamäkiäkin, ja aina ne ovat tulleet yhtä varoittamatta. Kaikesta huolimatta me olemme tässä. Sinä olet jaksanut seistä tukenani siitäkin huolimatta, että olemme kokeneet niin paljon vaikeita hetkiä. Sinä olet osannut olla siinä, olet osannut antaa tilaa ja aikaa tarvittaessa, olet osannut pyytää ja antaa anteeksi. Felix, minä rakastan sinua niin paljon, että en osaa pukea sitä sanoiksi tämän paremmin, mutta toivon, että sinä ymmärrät minua silti.
Felix liikuttui Lilyn sanoista niin kovin, että hänen oli pakko pysähtyä hetkeksi pyyhkimään kyyneliään ennen oman valansa aloitusta.
-Lily, sinä olet oikeassa siinä, että tämä meidän keskinäinen taipaleemme ei ole todellakaan ollut helppo. Kaikkea muuta. Tämä on kuitenkin ollut, ja tulee jatkossakin olemaan kaiken vaivan arvoista. Minä rakastan sinua niin sanoinkuvailemattoman paljon, minkä lisäksi sinä olet antanut minulle elämäni tärkeimmän asian; kolme ihanaa lasta. Olet ollut valmis joustamaan minun ja meidän vuoksi niin monessa asiassa. Minäkään en ole kovin lahjakas pukemaan tunteitani sanoiksi, mutta toivon, että voin tekojeni avulla näyttää tunteideni voimakkuuden sinulle jokaisena päivänä meidän liitossamme.
Kun valat oli vannottu ja sormukset sormissa, niin tuore aviopari vaihtoi herkän suudelman. Suudelman jälkeen he irroittautuivat toisistaan, mutta Felix ottikin yhtäkkiä Lilystä kiinni ja kiepautti hänet ympäri.
Hetken Lily kerkesi jo pelätä kaatuvansa, mutta Felix piti tiukasti kiinni hänestä taivuttaessaan häntä alaspäin ja antaessaan suudelman tuoreen vaimonsa huulille.
-Felix Hodges, sinä se osaat kyllä yllättää, Lily henkäisi häkeltyneenä.
Felixin kasvoille levisi tyytyväinen virne.
-Lily Hodges, minä voin yllättää sinut vaikka loppuelämäsi jokaisena päivänä.
-Oliko tuo lupaus?
-Oli se, jos sinä vain haluat niin, Felix henkäisi ja vetäisi Lilyn lähelleen vielä yhteen suudelmaan.
*****

Sellaista. Kolmosten vauva-aika ei tosiaankaan ollut sieltä helpoimmasta päästä, eikä ainoastaan vauvojen vuoksi. Sekä Lily että Felix joutuivat käymään kovia kamppailuja omien ongelmiensa kanssa, Lily vielä kovempia kuin Felix. Felixin tilanne kääntyi onneksi parhain päin ja Lilylläkin pahin on nyt takana. Nyt, kun suru ei ole enää läsnä ihan joka hetki, niin pariskunta otti liitossaan vielä sen viimeisen askeleen ja meni naimisiin. Osa on vähän normaalia lyhyempi, mutta viidennenkymmennen osan kunniaksi halusin lopettaa tämän todella onnelliseen hetkeen.

Seuraavaksi pari sanaa tarinan tulevaisuudesta.

Älkää huoliko, tämä ei ole päättymässä ennen aikojaan tai mitään. Peli on vain alkanut osoittaa sellaisia merkkejä, että mun on tehtävä piakkoin radikaaleja ratkaisuja tarinan suhteen. Luultavasti joko suuri perhekoko tai sitten pitkään jatkunut samassa kaupungissa asuminen on aiheuttanut tämän, en tiedä kumpi, mutta peli tuntuu nykyään tökkivän jatkuvalla syötöllä. Olen kokeillut kaikenlaista, mutta peli vain jatkaa tökkimistään. Tämän vuoksi olen päätynyt siihen, että lähitulevaisuudessa pidän perijä-äänestyksen ja äänestyksen voittaja muuttaa yksinään uuteen kaupunkiin, muiden jäädessä jälkeen. En haluaisi tehdä tätä, mutta pelin toimivuuden ja tarinan jatkuvuuden turvaamisen vuoksi mun on pakko.

Tobyn, Noran, Miken ja Lilyn sukupolvessa olin jo päätynyt siihen, että perijää ei valita, ja tätä päätöstä en ole pyörtänyt. Perijä-äänestys käytäisiin siis seuraavan sukupolven (Andrei, Naomi, Windsor, Morgan, Kevin, Jonas) kesken. Äänestys ei siis tosiaan tule tapahtumaan ihan heti, tässä on vielä osia välissä, niin saatte vielä lisätietoa perijäehdokkaista ennen äänestystä. Lisätään nyt vielä se, että tämä muutto kyllä selitetään myös tarinallisesti, eikä muita unohdeta noin vain. Miten tämä sitten lopulta tapahtuu, riippuu siitä, kuka valikoituu perijäksi. Niin, ja se vielä, että mulla ei ole laisinkaan omaa suosikkia näistä tulevista perijäehdokkaista. Jos olisi ollut, niin olisin tehnyt valinnan ihan itse. Nyt kuitenkin tarjoutui tällainen mahdollisuus, että myös lukijat saavat tilaisuuden vaikuttaa tarinan kulkuun. :) Mutta joo, äänestyksestä lisää sitten, kun sen aika on.

4 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä, että Lily sai lopulta surra vanhempiensa kuoleman, vaikka se veikin hänet hetkeksi hoitoon. Pääasia on, että ensimmäinen vaihe on nyt ylitetty. Suru taatusti kulkee vielä mukana pitkän aikaa. Lily on elämänsä aikana ehtinyt kokea niin paljon surua ja menetyksiä.

    Felix sai toisen mahdollisuuden ja toivon hänen käyttävän sen parhaansa mukaan. Tulevaisuus on tälle parille auki ja heillä on mahdollisuus muodostaa menestyvä parisuhde ja elämä kaikin puolin. Ihanan onnellinen ja toiveikas osa vaihteeksi =)

    Sitten itse pelistä. Tuo on se kolmosen kaikkein ikävin ja surullisin puoli. Tykkäsin pelistä muuten ihan tolkuttoman paljon, mutta tasaisin väliajoin kaupunkia piti vaihtaa ( ja mulla sentään oli edellinenkin kone oikein kunnon pelikone! ) ja sen jälkeen kaikki sukulaissuhteet ja muut kuviot oli jätettävä. Tässä mun on pakko sanoa, että nelonen on ihan hurjan paljon parempi, nyt kun vielä keksi millä saan deaktivoitua ennen pelatut taloudet muiksi talouksiksi =D Voi periaatteessa tehdä kuinka ison suvun tahansa ja pitää mukana tarinassa oman visionsa mukaan.

    Multa on todennäköisesti alkamassa kohdakkoin toinenkin tarina. Laittelen linkkiä sulle ja omaankin blogiini sitten. Onhan linkinvaihto ok? Ja ei, Storytime ei ole vielä loppumassa. Pelissä on syntynyt kahdeksas sukupolvi, joten alan pikkuhiljaa valmistautua siihen, että Parkereiden suku tulee tiensä päähän. Toinen tarina alkaa legacymaisesti, jotenkin olen mieltynyt kyseiseen lajiin, mutta saatan ottaa aika paljon enemmän "taiteellista vapautta" siinä tarinassa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Lily pääsi tunteidensa käsittelyssä eteenpäin, vaikka se ei tosiaan käynyt ihan helposti. Felix on todella innoissaan uuden mahdollisuutensa edessä. Kaikkea en tietenkään voi paljastaa, mutta ainakin toistaiseksi pariskunnan tulevaisuus näyttää pääosin valoisalta. :)

      Tämä puoli kolmosessa on tosiaan hyvin ikävä. Toisaalta mulla tässä on vielä sekin, että tämä ei ole mikään pelikone tai muutenkaan tehokkaimmasta päästä. Aiemmin peli on kuitenkin pyörinyt ihan nätisti, mutta nyt se on alkanut osoittamaan ongelmia. Toivottavasti peli nyt kumminkin kestäisi edes sen verran, että saisin tarinan vietyä nätisti loppuun asti. Nelosen hankin jonkin aikaa sitten, olen hankkinut yhden lisärin ja pari gamepackia (ja hankin jossain kohtaa loputkin), joten ehkä siirryn tarinoimaan sen parissa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tämä tarina on saanut päätöksensä. :D

      Joo, linkinvaihto sopii mainiosti! :)

      Poista
  2. Tässä on linkki uuteen blogiin: https://familywindenburg.blogspot.com/

    En osaa sanoa millä tahdilla kyseistä tarinaa päivittelen. Tällä hetkellä kirjoitusmoodi päällä, joten voi olla, että osia syntyy tässä vaiheessa hyvälläkin tahdilla ja tarinassa mennään tasaisella osa per viikko tahdilla. En kuitenkaan uskalla luvata etukäteen liikoja =)

    Olen linkittänyt sun tarinan tuohon blogiin ja olisin kiitollinen, jos linkität tämän omaasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä (ja linkityksestä)! :) Linkitän tuon uudenkin tarinasi.

      Poista