48.Suuria shokkeja

Sunlit Tides oli hyvin kaunis kaupunki. Felix oli muuttanut kaupunkiin ensisijaisesti opintojensa vuoksi, mutta ei hänellä varmaan ollut itse kaupungistakaan hirveämmin pahaa sanottavaa, Lily arveli.

Lilyllä ei ollut mitään käsitystä, että missä päin kaupunkia Felix asui. Hän oli vain kertonut Danielilta ja Owenilta saamansa osoitteen taksikuskille ja luottanut, että kuski osaisi viedä hänet oikeaan paikkaan.

Takapenkillä istuva Lily oli vajonnut syvälle mietteisiinsä. Hän pelkäsi niin paljon, että miten Felix ottaisi hänet vastaan. Koko saapuminen oli jo yllätys, samoin kuin Lilyn raskaus ja siihen liittyvät asiat.

Taksi tiputti Lilyn kauniin vaalean omakotitalon eteen. Kuski nosti vielä Lilyn matkalaukun takakontista ja toivotti naiselle onnea matkaan. Hän oli tainnut aistia Lilyn hermostuneisuuden.

Lily käveli suoraan ovelle ja koputti. Hän ei uskaltanut jäädä epäröimään, sillä jännitys olisi saattanut kasvaa liialliseksi ja hän olisi saattanut juosta karkuun, vaikka hän olikin jo siinä kunnossa, ettei hän olisi enää jaksanut juosta. Lilyn mietteet keskeytyivät, kun hän kuuli sisätiloista askelten ääniä.

Felix avasi oven ja laski Lilyn sisään. Hän havahtui vasta, kun ovi heidän takanaan oli kiinni. Lily? Lily?

-Hei Felix, Lily totesi hermostuneena.
Hetkeen kumpikaan ei puhunut mitään. He vain tuijottivat toisiaan suoraan silmiin.

Hetkeä myöhemmin Lily tunsi Felixin lähellään. Mies kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli häntä intohimoisesti. Lilyn sydän alkoi takoa hurjaa vauhtia, mutta jossain välissä hän huomasi ihmettelevänsä, että eikö Felix huomannut hänen valtavaa vatsaansa?

Pian Felix vetäytyikin taaksepäin ja jäi katsomaan Lilyä anteeksipyytävästi.
-Anteeksi. Minulla oli vain niin kova ikävä sinua.

Hetken Lily keskittyi vain hengittelemään.
-Ei se haittaa. Minullakin oli ikävä. Istutaan alas ja jutellaan.

Felix ohjasi Lilyn istumaan sohvalle. Äsken hän oli ollut todella häkeltynyt Lilyn saapumisesta, mutta vasta nyt hän oivalsi, että Lily ihan todella oli siinä. Se ei vastannut ihan sitä, mitä he olivat sopineet.
-Mitä sinä oikein teet täällä? Emmekö me sopineet, että emme ole enää yhteyksissä? Miten sinä edes löysit tänne, enhän minä kertonut osoitettani ennen kuin lähdin?

Lily oli kovin jännittynyt, sillä Felix saattaisi hermostua hänen seuraavasta paljastuksestaan.
-Minun oli pakko tulla luoksesi. Osoitteesi sain vanhemmiltasi.

-Miksi ihmeessä he kertoivat sen sinulle? Minä kielsin heitä kertomasta osoitettani eteenpäin ilman minun lupaani, Felix puhisi hermostuneena.

Lily katsoi Felixiä rauhallisena.
-Felix, heidän oli pakko. He eivät todellakaan pettäisi lupauksiaan kevein perustein, ja tämä jos mikä on painava syy. Ihan kirjaimellisesti.

Felix veti muutaman kerran henkeä rauhoittuakseen. Se auttoi.
-Olet kyllä ihan oikeassa, eivät he tekisi sitä huvikseen. Mikä se syy on?

Lily punnitsi hetken mielessään, että kertoisiko hän koko totuuden kerralla, vai paljastaisiko asiat osissa. Hän päätti kertoa asiat kahdessa erässä. Liian paljon shokeeraavaa asiaa samassa lauseessa voisi olla liikaa Felixille.
-Syy on se, että minä olen raskaana. Sillä meidän yhteisellä yöllämme oli seurauksensa.

Felix epäili kuulleensa väärin. Ainakaan hän ei sisäistänyt kuulemaansa lainkaan.
-Sinä olet mitä?

Lily nousi ylös ja alkoi hyväillä vatsaansa. Felix huomasi sen ja hänen sydämensä jätti lyönnin välistä. Lily todella oli raskaana.

Yhden väliinjääneen lyönnin jälkeen Felixin syke kohosi lähes vaarallisen korkealle. Hän oli vasta vähän alle yhdeksäntoista ja hänestä oli tulossa isä. Nopeasti Felix teki päässään yhden laskutoimituksen ja kääntyi sitten Lilyn puoleen.

-Lily, siitä on jo yli puoli vuotta, kun minä lähdin. Miksi sinä etsit minut käsiisi vasta nyt?

Lilyä oli jännittänyt kertoa raskaudesta, mutta nyt häntä jännitti vielä aiempaakin enemmän.
-Felix, minä itsekään en tiennyt tästä ennen kuin raskaus oli jo puolivälissä. Tai olin minä sitä jo aavistellut, mutta se oli ensimmäinen hetki, kun minä olin varma. Sen jälkeen minä kaipasin aikaa ajatella, että mitä minä oikein teen. Lopulta päätin, että tulisin luoksesi rakenneultraäänen jälkeen. Se tehtiin minulle hieman normaalia myöhemmin, sillä Bridgeportin äitiysneuvola on tällä hetkellä kovin ruuhkautunut. Eilen se päivä kuitenkin koitti, ja nyt minä olen täällä.

Felix ei sillä hetkellä osannut määritellä tunteitaan laisinkaan, joten hän kyseli kysymyksiään täysin järjen pohjalta.
-No, parempi että tulit edes nyt. Oletko sinä voinut hyvin? Entä vauva, onko hän kunnossa?

Koko raskauden ajan Lilyä oli jännittänyt paljastaa siihen liittyviä asioita ihmisille, mutta tämä paljastus oli ylivoimaisesti jännittävin.
-Minä olen voinut ihan kohtalaisesti, mitä nyt väsymys, kivut ja pahoinvointi vaivaavat jatkuvasti. Mitä vauvaan tulee... En minä voi puhua pelkästään vauvasta. Felix, heitä on siellä kolme kappaletta.

Felix tunsi jalkojen pettävän hänen altaan.
-Kolme? KOLME?

Lily nyökkäsi.
-Kyllä, kolme. Ja he ovat kaikki poikia. Minäkin olin alkuun todella järkyttynyt ja olen yhä, mutta ei se loppujen lopuksi ollut niin iso asia. Onhan minun äitinikin synnyttänyt kolmoset ja veljeni on saanut kaksoset, joten kai tämä kulkee suvussa. Neuvolassa huolestuttiin kovasti siitä, että kolmoset havaittiin vasta tässä vaiheessa raskautta, mutta he tekivät kaikenlaisia tutkimuksia, jotka osoittivat, että kaikki kolme ovat onneksi terveitä.
Lily hätkähti, kun Felix romahti suorilta jaloilta maahan.
-Felix?

Felixiltä oli mennyt jalat alta, mutta hän hengitti normaalisti ja tajuntakin vaikutti palaavan nopeasti. Se ei poistanut Lilyn järkyttyneisyyttä.

Selkärangasta lähti liikkeelle epämiellyttäviä vihlovia kipuja ympäri kehoa Lilyn kumartuessa, mutta hänen oli pakko tehdä se.
-Felix, mikä sinulle tuli?

Felix havahtui Lilyn ravisteluihin nopeasti ja kohottautui varovasti puoli-istuvaan asentoon.
-Taisin vain pyörtyä järkytyksestä. Mennään ulos, minä tarvitsen raitista ilmaa.
Lily auttoi Felixin ylös lattialta ja he menivät istumaan takapihan puoleiselle terassille.

Felix ja Lily istuivat pöydän ääreen ja olivat siinä hetken aikaa aivan täydessä hiljaisuudessa. Lily päätti antaa Felixin kasata itsensä. Pian Felix jatkoikin puhumista.
-Sinä odotat siis kolmosia. Meille on tulossa kolme poikaa, hän varmisti.
Lily nyökkäsi.

Heidän välilleen laskeutui jälleen hiljaisuus, minkä aikana Felix punnitsi sanojaan hyvin tarkkaan.
-Olihan tämä yllätys, ja mielessäni risteilee monia ajatuksia ja tunteita. Päällimmäisenä niistä on ehdottomasti huoli.

-Huoli mistä? En minä aio pakottaa sinua mihinkään, jos sinä et halua isäksi. En edes tunnustamaan isyyttä. Emme me tässä tilanteessa kuitenkaan yksin ole. Meidän molempien vanhemmat auttavat tässä kyllä, joten ei meidän tarvitse pärjätä kaksin.

Felix nousi ylös ja Lily hänen perässään.
-No se tässä minua huolettaakin! Meidän tukiverkkomme on Bridgeportissa, joten sinä haluat varmaan palata sinne, kun sinulla on koulukin vielä kesken. Minun opintoni taas sitovat minut tänne vielä ainakin kaksi ja puoli vuotta. En minä kestäisi olla erossa vauvoistamme yli kahta vuotta, mutta ajatus unelmaopintojen keskeyttämisestä tuntuu myös kovin raastavalta, Felix selitti huolissaan.

Lily pudisti päätään kevyesti hymyillen.
-Felix, minä haluan olla siellä missä sinäkin. Bridgeportissa meillä on tosiaan se tukiverkko, mutta kyllä me täälläkin pärjäämme. Minä olisin ainakin alkuun kotona ja voisimme vaikka palkata lastenhoitajan avuksi, vanhempamme auttavat kyllä kustannuksissa. Mitä minun kouluuni tulee, niin kaikki tentit on jo suoritettu. Vielä pitää palauttaa muutama etänä tehtävä kirjallinen juttu, ja sitten kaikki on valmista. Saan ne helposti tehtyä ennen synnytystä.

Felix nyökytteli näennäisen rauhallisena.
-Se on hyvä asia. Kyllä minä autan sinua myös sen minkä jaksan ja ehdin. Ovathan he minunkin lapsiani.

Lily katsoi Felixiä leveä hymy kasvoillaan.
-Tässä vaiheessa ei tosiaankaan ole enää paljoa vaihtoehtoja, mutta sinäkin siis haluat pitää vauvat ja ihan todella olla heidän isänsä?

Felix nyökkäsi.
-Suoraan sanottuna minä olen tällä hetkellä aivan helvetin järkyttynyt, mutta kyllä minä ehdin kasata ajatukseni ennen kuin he syntyvät. Vaikeaa siitä tulee, mutta kyllä me saamme sen toimimaan.

Felix ja Lily viettivät päivän keskustellen kaikesta siitä, mitä heidän elämissään oli tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Kun he olivat käyneet nukkumaan, niin Felixillä oli mielessään yksi painava kysymys.
-Lily, saanko minä kysyä sinulta yhden asian?
-Tietysti.

-Sinä sanoit, että tulit luokseni vauvojen vuoksi. Jos et olisi tullut raskaaksi, niin olisitko sinä silloin tullut? Oletko sinä täällä vain siksi, että olet raskaana? Kyllä sinä siis saat jäädä vaikka se olisikin ainoa syy, ovathan he minunkin lapsiani, mutta minä haluaisin tietää.

Lily hyväili vatsaansa ja katseli Felixiä lempeästi.
-Vauvat ovat se pääsyy miksi minä olen nyt täällä, se on totta. Jos minä sanoisin, että he ovat ainoa syy, niin se olisi valehtelua. En minä pelkästään vauvojen vuoksi täällä ole, vaan minulla on ollut ihan hirvittävä ikävä sinua. Luulin, että se helpottaisi aikanaan, mutta ei se ole helpottanut laisinkaan. Kaikkea muuta. Jos en olisi raskaana, niin olisin siltikin etsinyt sinut käsiini. En ehkä ihan vielä, mutta jossain vaiheessa kyllä.

Felix tunsi olonsa kovin herkistyneeksi Lilyn sanojen johdosta.
-Se on hyvä, että sinä ajattelet noin, sillä... No, minä olen yrittänyt olla ajattelematta sinua jo pidemmän aikaa, mutta siitä ei ole tullut mitään. Kaipaus on ollut niin voimakasta, että ajatukseni ovat pyörineet koulun lisäksi vain ja ainoastaan sinussa.

Felix kohottautui nojaamaan sängynpäätyä vasten ja veti Lilyn kylkeensä kiinni.
-Onneksi minun ei tarvitse enää haikailla perääsi, vaan sinä olet siinä ihan oikeasti. Lily, minä rakastan sinua, ja vaikka vie varmasti aikaa tottua siihen, että meitä on kohta kahden sijaan viisi, niin kyllä me totumme ja pärjäämme.

Lily suukotti Felixiä kovin liikuttuneena. Vauvat taisivat kokea tunnelman liian herkäksi, joten he alkoivat potkia vimmatusti keräten huomion itseensä. Lily oli jo tottunut liikehdintään, mutta Felixille kerta oli ensimmäinen, joten hän etsiskeli potkuja aivan haltioissaan.

Kun vauvat rauhoittuivat viimein, niin Felix ja Lilykin pääsivät nukkumaan. Felix hilasi itsensä varovasti ihan kiinni Lilyyn ja laski kätensä hänen vatsalleen. Siinä heidän oli hyvä olla.
***

Siitä eteenpäin Lily ja Felix olivat onnellisesti yhdessä. Olihan heidän koko elämänsä tottuttelua yhteisessä taloudessa elämiseen ja tulevaisuuteen varautumista, mutta oli se silti onnellista.

Tilanne oli ymmärrettävästi henkisesti vaikeampi Felixille, mutta kyllä hänkin ensijärkytyksen jälkeen alkoi vähitellen tottua. Asiaa auttoi Felixin päättäväisyys.

Kun hän päätti jotain, niin se päätös piti. Alkushokin jälkeen hän oli päättänyt, että hän kyllä sitoutuisi Lilyyn ja lapsiin, vaikka se olisikin rankkaa. Felixille luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

Yhteiseen talouteen totuttautumisen lisäksi molempien piti ponnistella koulutehtävien parissa, etenkin Felixin. Hän vietti paljon aikaansa opiskellen, ei pelkästään koulussa, vaan myös omalla ajallaan.

Lilyllä oli kestänyt hetki totutella siihen, että heidän makuuhuoneessaan oli luuranko, mutta ei hän valittanut. Se oli tärkeä Felixin opintoja ajatellen.

Myös Lilyn piti naputella loput koulutehtävänsä kasaan. Se kävi onneksi melko helposti ja nopeasti, ja pian koitti päivä, kun Lily sai painaa läppärinsä kannen alas helpotuksesta huokaisten. Kaikki tehtävät menivät hyväksytysti läpi, ja tutkintotodistus tulisi postissa myöhemmin.

Myös yhteydenpito kotipuoleen oli hyvin aktiivista. Lily ja Felix olivat nyt kertoneet muillekin, että heille tulee kolme vauvaa. Kaikki olivat olleet alkuun ihmeissään, mutta onnitteluja ja tukea sateli niin paljon kuin sitä nyt vain puhelimen välityksellä voi saada.
***

Sunlit Tidesiin muutettuaan Lily siirtyi paikallisen äitiysneuvolan asiakkaaksi ja hänen raskautensa seuranta jatkui siellä. Vauvat olivat yhä täysin terveitä ja hyvinvoivia. Lilylle raskaus alkoi olla fyysisesti hyvin rankkaa, minkä vuoksi hän käytti kaikki päivänsä lähinnä rentoutumiseen.

Laskettuun aikaan oli vielä kymmenen viikkoa, mutta vähintään ajatuksen tasolla Lily oli varautunut siihen, että hän saattaisi joutua synnyttämään hetkenä minä hyvänsä. Hän tiesi, että useimmat kolmosvauvat syntyivät suunnilleen niihin aikoihin, kuin missä vaiheessa hänen raskautensa nyt oli. Koska vauvat ja Lily voivat kuitenkin melko hyvin, niin synnytyksen kanssa ei kiirehditty.

Lily huomasi torkahtaneensa, ja hän havahtui koulusta saapuvan Felixin jutteluun.
-Hei kulta, minulla on sinulle hyviä uutisia!
-No mitä, kerro, Lily sanoi vielä aavistuksen unisena.

-Soitin vuokranantajalleni. Hän sanoi, että me saamme jäädä tähän myös sitten, kun vauvat ovat syntyneet. Myös huonekaluliikkeesta tuli puhelu. Kehdot, lipasto ja hoitopöytä toimitetaan huomenna, Felix kertoi.

Lily kampesi itsensä ylös uima-altaasta ja meni Felixin luo.
-Sehän on hienoa. Onhan tämä asunto todella pieni viidelle, mutta kyllä se näin alkuun riittää. Etsitään isompi sitten, kunhan lapsetkin ovat isompia. Rehellisesti sanottuna, en minä enää jaksaisi muuttaa.

Felix virnisti valloittavasti.
-Kyllä me pärjäämme. Tämä riittää alkuun ihan hyvin, mutta jos meidän tarvitsisikin muuttaa jo nyt, niin kyllä minä selviytyisin siitä yksinkin.

Felix kumartui Lilyn vatsan puoleen ja alkoi jutella vauvoille.
-Ja mitä teidän syntymäänne tulee, niin älkää pitäkö kiirettä. Tässä ollaan jo voiton puolella, mutta jokainen päivä lisää kasvua siellä tuo teille paremmat mahdollisuudet syntyä terveinä.

Lily naureskeli Felixin hössötykselle.
-Rakas, mitä ihmettä sinä oikein puhut?
-Kolmoset syntyvät lähes poikkeuksetta keskosina, mutta mitä myöhemmin se tapahtuu, niin sen parempi, Felix selitti.
-Sinä taisit ihan tosissaan lukea niitä vauvaoppaita, Lily hämmästeli.

Hieman myöhemmin sisätiloissa Lily alkoi kysellä Felixiltä hänen koulupäivästään.
-Voitko sinä kertoa minulle lisää siitä valmennusfilosofiateoriasta? Sanoit eilen, että alatte käymään sitä tänään läpi koulussa.

Felix huvittui Lilyn kysymyksestä hieman, sillä hän tiesi, ettei Lily ollut kiinnostunut jalkapallosta tai edes ymmärtänyt siitä juuri mitään.
-Joo, aloimmehan me. Tule tänne, niin minä kerron.

Felix piirsi valkotaululleen jotain kaavioita ja alkoi selostaa teoriaa Lilylle. Innokkuus vei hänet mennessään, ja aivan kuin huomaamattaan hän puhui todella pitkään.

Lily kuunteli joka sanan tarkkaavaisesti. Hän ei tajunnut Felixin selityksistä juuri mitään, mutta miehen innokkuus oli suloista katseltavaa, joten Lily kuunteli mielellään.

Pian Felix kuitenkin lopetti puhumisen ja ryntäsi suukottamaan Lilyä.
-Lily, ei sinun tarvitse esittää että sinua kiinnostaa. Kyllä minä ymmärrän, etteivät jalkapallo ja valmentaminen ole kaikille yhtä suuria intohimoja kuin minulle, Felix sanoi hellästi.
Lily alkoi hihittää.
-Eivät ehkä olekaan, mutta sinulle ne ovat tärkeitä, joten kyllä minä haluan edes yrittää ymmärtää. Nyt minä haluaisin kuitenkin mennä laittamaan ruokaa, jos vain sopii. Minulla on ihan tajuton nälkä.

Näin toimittiin. Lily alkoi valmistaa heille illallista kuunnellen samalla, kun Felix soitti flyygeliä.

Felix ei tosin ollut kovin musikaalinen, mutta siitä huolimatta hän oli opetellut soittamaan vuokranantajansa vanhaa flyygeliä hieman. Daniel oli soittanut Felixin lapsuudenkodissa pianoa joka päivä, joten pianomusiikki toi Felixille kotoisen olon.

Kun ruoka oli valmista, niin pariskunta asettui syömään sitä kaikessa rauhassa. Talossa vallitsi sillä hetkellä hyvin rauhallinen tunnelma.

Sama rauhallinen tunnelma vallitsi myös, kun he menivät nukkumaan. Vielä ennen sänkyyn siirtymistä Lily antoi Felixille hellän hyvänyönsuukon.
***

Seuraavana aamuyönä Felix havahtui siihen, kun Lily sytytti valot ja alkoi penkoa lipastoa vimmatusti.
-Rakas, mitä sinä oikein teet?

-Menen uimaan, Lily totesi mutkattomasti.

Felixillä kesti hetki miettiä, että oliko hän varmasti kuullut oikein.
-Uimaan? Lily, kello ei ole vielä viittäkään. Nyt on yö. Eikö se voisi odottaa aamuun?

-Minä en saa nukuttua kun täällä on niin helkkarin kuuma ja uiminen viilentää, Lily totesi järkähtämättömällä äänensävyllä, joka kertoi, että hänen päätään ei käännettäisi.

Felix ei vieläkään ollut aivan vakuuttunut Lilyn aikeista, mutta hän ei viitsinyt väittää vastaankaan. Sen sijaan hän marssi lipaston luo ja alkoi penkoa sitä.
-No mennään sitten. En minä viitsi päästää sinua yksinkään tuossa kunnossa.

Felix oli luullut, että Lily haluaisi uida takapihan uima-altaassa, mutta Lily lähtikin kävelemään kohti merenrantaa. Felix oli jo kysymäisillään, mutta hän päättikin olla hiljaa, sillä yhtäkkiä hän tajusi, että mitä Lily kuitenkin sanoisi. Merivesi on viileämpää.

Felix oli hieman kärttyinen aivan liian aikaisesta herätyksestä, mutta Lilyn menoa katsoessaan hänen kasvoilleen piirtyi kevyt virne. Nautitaan nyt näistä pienistä hetkistä, kun kohta meillä ei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen, Felix pohti ja suunnisti Lilyn perässä mereen.

Lily oli tosiaankin jo polviaan myöten vedessä ja päättäväisesti hän kahlasi yhä syvemmälle.

Felix alkoi hytistä kylmyydestä välittömästi veteen astuttuaan, sillä hänen mielestään vesi oli aivan liian viileää. Lily näytti kuitenkin vain nauttivan, joten Felixillä ei ollut vaihtoehtoja kuin kahlata syvemmälle Lilyn luo.

-No helpottiko yhtään? Felix kyseli Lilyltä.
-Kyllä, nyt minulla ei ole yhtään kuuma. Ei minua kyllä väsytäkään enää, Lily totesi.

Felix vilkaisi taivaalle ja huomasi, että auringon ensisäteet tekivät tuloaan.
-Hyvä juttu. Mentäisiinkö takaisin rantaan? Minulle alkaa tulla jo kylmä.

Lily nyökkäsi hymy kasvoillaan.
-Minä olisin mielelläni uinut vielä hetken, mutta mennään vain.

Pariskunta jäi vielä hetkeksi rannalle ihailemaan nousevaa aurinkoa. Värittyvää taivasta katsellessaan Felix punoi mielessään viimeisiä kuvioita suunnitelmaan, jota hän oli valmistellut jo jonkin aikaa.

Kotona Lily nappasi Felixin syleilyynsä ja suuteli häntä intoimoisesti. Felix oli heti juonessa mukana ja suudelma sytytti liekin hänenkin sisällään, mutta ensin pitäisi hoitaa yksi toinen asia.

-Lily, odota ihan hetki. Minun pitää antaa sinulle yksi juttu, Felix sanoi äänensävyllä, joka oli sekoitus innostusta ja hermostuneisuutta.

-Mihinpä minä tästä menisinkään, Lily sanoi ja katsoi hämmentyneenä, kun Felix lähti yläkertaan.
Hetken aikaa ylhäältä kuului laatikkojen penkomista ja sen jälkeen alakertaan palaavan Felixin askeleet.

Kun Felix palasi yläkerrasta ja polvistui Lilyn eteen, niin Lily ei edes yrittänyt hillitä onnellista hymyään.
-Felix, aiotko sinä kosia minua?

Felix nyökkäsi ja nosti sormusrasian Lilyn nähtäville.
-Lily, minä tiedän että meidän suhteemme on ollut teinivuosien loppupuolen jälkeen aika monimutkainen, mutta tämä lyhyt aika, minkä olemme saaneet viettää onnellisesti yhdessä, on saanut minut ymmärtämään, että haluan olla kanssasi loppuun asti. Sen lisäksi, että rakastan sinua, teen tämän myös siksi, että meille on tulossa lapsia. Haluan tarjota pojilleni ehjän perheen. Naimisiin me emme luultavasti ehdi ennen synnytystä, eikä sillä mikään kiire olekaan, mutta Lily Felicia Leeds, tuletko sinä minun vaimokseni, sitten kun sen aika on?

Lily nyökytteli innoissaan.
-Aivan ehdottomasti tulen. Felix, minäkin rakastan sinua oikein kovasti.

Felix pujotti ostamansa sormuksen Lilyn vasempaan nimettömään. Sormus oli yksinkertainen, Felix pelkäsi sen olevan jopa liian yksinkertainen, mutta Lily näytti pitävän siitä.

-Ihana sormus, mutta ihme, että se mahtui. Minun sormeni ovat niin kovin turvonneet raskauden myötä, aivan kuin minäkin, Lily totesi hermostuneen hihityksen kera.

Felix tunki sormusrasian taskuunsa.
-Rakas, olit sinä sitten minkä kokoinen tahansa, niin olet silti täydellinen minulle.

Felix nousi ylös lattialta ja Lily syöksyi halaamaan häntä. Yhtäkkiä Lily alkoi nauraa aivan hervottomasti.
-Nämä pienokaiset eivät taida pitää herkistelystä, kun nytkin he alkoivat potkia aivan kamalasti. Kokeile vaikka.

Felix oli juuri asettelemassa käsiään Lilyn vatsalle, mutta hetki keskeytyi, kun Lilyn puhelin alkoi soida yläkerrassa.
-Kuka siellä nyt tähän aikaan oikein on? Nythän on vielä aikainen aamu, Lily mietti.

Felix alkoi nauraa.
-En tiedä, mutta eikö sinun kannattaisi mennä vastaamaan?
Lily nyökkäsi onnellinen hymy kasvoillaan ja lähti taapertamaan kohti yläkertaa.

-Hei Trevor! Kuului Lilyn iloinen huudahdus yläkerrasta.
Lily sai siis puhelun siskonsa mieheltä. Yhtäkkiä yläkertaan laskeutui kuitenkin pahaenteinen hiljaisuus, joka kesti ihan liian pitkään. Sitä seurasi kidutetun eläimen karjaisua muistuttava huuto ja pehmeä kolahdus, mikä syntyi Lilyn puhelimen pudotessa matolle.

Felix ei ollut koskaan ottanut aikaa porrastreeniä tehdessään, mutta hän olisi voinut vaikka lyödä vetoa, että tämänkertainen oli nopein aika, missä hän oli ikinä rynnännyt ne portaat ylös. Yläkertaan saapuessaan Felix säikähti pahanpäiväisesti huomattuaan Lilyn makaavan maassa.

Lily tärisi voimakkaasti ja silmistä ryöppysi kyyneliä. Felix oli lähellä saada sydänkohtauksen.
-Lily! Mikä sinulla on? Sattuuko sinua johonkin? Onko sinulla tai vauvoilla jokin hätänä?
Lily ei saanut sanottua mitään, mutta hän pudisti päätään. Felix ojensi kätensä Lilylle ja auttoi hänet ylös maasta.

Lily painoi itsensä Felixiä vasten ja jatkoi lohdutonta itkuaan. Felix meni aivan lukkoon, joten sillä hetkellä hän ei osannut muuta, kuin pidellä tärisevää naista sylissään. Hetken päästä hän sai koottua itsensä ja kysyttyä yhden kysymyksen:
-Oliko Trevorilla jotain ikäviä uutisia sinulle?

Lily nyökkäsi ja painoi kasvonsa takaisin Felixin olkapäähän. Shokkitila oli sillä hetkellä niin hallitseva, että hän ei saanut sanaakaan sanottua.

Kun Lily oli itkenyt Felixin olkaa vasten hyvän aikaa, niin mies irroitti itsensä varovasti ja koitti tavoittaa Lilyn silmät.
-Lily, kertoisit minulle. Mitä Trevor sanoi? Mitä on sattunut? Pystytkö sinä puhumaan?

Lily nyökkäsi, veti syvään henkeä ja oli juuri alkamassa puhumaan, kun uusi itkualto hukutti hänet alleen. Felix otti Lilyn uudestaan syleilyynsä ja tajusi, ettei hän voinut muuta kuin odottaa. Huoli kuitenkin kasvoi kasvamistaan Felixin sisällä, sillä mitä hyvänsä Trevor olikin kertonut, niin uutiset olivat olleet mitä ilmeisimmin todella huonoja.
*****

Felix tosiaan hyväksyi Lilyn luokseen, ja tottui alkujärkytyksen jälkeen ajatukseen siitä, että hänestä tulee peräti kolmen lapsen isä jo nuorella iällä. Kolme lasta oli kyllä kirjoittajallekin vähän yllätys. Tarkkaa lapsilukua Lilylle ja Felixille en ollut vielä edes päättänyt, mutta näin ainakin ensialkuun tarkoitus oli saada kuitenkin vain yksi. Peli päätti kuitenkin toisin. Leedsien suku on ilmeisesti hyvin hedelmällinen. Lilystä ja Felixistä tulee siis kolmen pojan vanhempia. Miten luulette heidän pärjäävän?

Osa sujui pääosin hyvin positiivisissa merkeissä kun nähtiin yhteenpaluu, kosinta ja kaikkea, mutta lopussa tultiin alas ja lujaa. Mitä ilmeisen ikävää luulette Trevorin puhelun sisältäneen?