perjantai 28. kesäkuuta 2019

47.Iloinen yllätys

Lily oli edelleen todella surullinen Felixin lähdön vuoksi. Viikkojen kuluessa hän kuitenkin huomasi, että ei ajatellut miestä enää niin paljoa.
Ajattelemattomuus ei tosin ollut täysin hänen oma valintansa. Nykyisin hän ehti vain ryntäillä kodin, koulun, Rachelin ja Tobyn sekä Noran ja Trevorin kotien välillä, ja vähäiset vapaahetkensä hän oli niin uupunut, ettei hänellä ollut enää voimia ajatella mitään.
Sinäkin päivänä Lilyllä oli ollut elintarvikehygienian tentti, ja sieltä kotiuduttuaan hän romahti suoraan sohvalle torkkumaan. Lily oli todella uupunut, mutta hän ei ehtinyt edes nukahtaa kunnolla ennen kuin epämiellyttävä tuntemus havahdutti hänet.
Uupumuksen lisäksi Lily oli alkanut pahoinvoida jatkuvan stressin seurauksena. Joskus se meni ohi vain odottamalla, joskus hänen oli rynnättävä suorinta tietä kylpyhuoneeseen. Lily istui paikallaan ja veti syvään henkeä toivoen, että tällä kertaa se menisi ohi vain odottamalla.
Toive oli turha, Lily ymmärsi sen heti. Vielä hetken hän yritti sinnitellä sohvalla, mutta pian hän lähti kävelemään kohti kylpyhuonetta. Parempi mennä sinne ihan ajoissa, niin ei tarvitse ryntäillä.
Tämä johtuu vain stressistä, tämä johtuu vain stressistä... Lily hoki ajatuksissaan oksentamisen aikana.
Lily säikähti pahanpäiväisesti, kun hän astui ulos kylpyhuoneesta ja törmäsi Rosannaan.
-Lily-kulta, onko sinulla kaikki hyvin?
Lily kirosi hiljaa mielessään Rosannan ylihuolehtivaisuutta. Toisaalta se oli ihan ymmärrettävää, varsinkin Mikelle tapahtuneen jälkeen.
-Äiti, ei minulla ole mitään vakavaa hätää. Koulustressi saa minut vain hiukan oirehtimaan. Minun valmistumiseeni ei ole enää kauaa, ja sen vuoksi minulla on todella kiireistä.
-Oletko sinä nyt aivan varma? Tuota on jatkunut jo useamman viikon. Onko se varmasti vain stressiä? Rosanna yritti vielä.
Lily huokaisi hiljaa. Äiti ei ollut mikään helpoin vakuuteltava.
-Äiti, mitään ei ole pielessä. Minulla on vain tässä lähitulevaisuudessa useampi laaja tentti, jotka saavat minut stressaantuneeksi, mutta ei mitään sen suurempaa.
Rosanna ei ollut tyhmä. Hän näki päivänselvästi, että Lily salaili jotain. Hän päätti kuitenkin olla kyselemättä enempää, Lily kyllä kertoisi sitten kun kokisi sen tarpeelliseksi.
-Hyvä on, mutta muista, että jos jotain muuta ilmeneekin, niin minä ja isäsi autamme sinua kyllä.
Lily vastasi äitinsä lämpimään halaukseen.
-Tietenkin. Jos jotain sattuu, niin minä kerron kyllä. Ei teidän tarvitse olla huolissanne.
Lily meni huoneeseensa ja kaivoi kännykän taskustaan. Ennen puheluaan hän veti muutaman kerran syvään henkeä ja harkitsi. Pitäisikö hänen sittenkään? Lopulta Lily päätti, että kyllä pitäisi. Hän oli valehdellut itselleen jo liian kauan, ja olisi vain yksi henkilö, joka voisi siinä vaiheessa auttaa.
-Hei Nora. Oletko kotona?
-Hei Lily, olenhan minä. Tulin juuri töistä.
-Voisinko minä tulla käymään? Tarvitsen apuasi yhdessä asiassa.
-Toki. Mistä on kyse?
-Kerron sitten kun olen siellä. Nähdään pian.
-Okei, nähdään.
Lily kävi nopeasti apteekissa ja ryntäsi sieltä suoraan Noran luo.
Nora otti siskonsa vastaan hyvin iloisissa tunnelmissa.
-Hei Lily, ihana nähdä pitkästä aikaa. Andrei ja Trevor eivät nyt kyllä valitettavasti ole kotona, joten heitä pääset tapaamaan joskus toiste, Nora pahoitteli.
-Ei se mitään. Mielellään minä heitäkin näen, mutta nyt on ehkä ihan hyvä että me olemme kaksin.
Nora vilkaisi Lilyä nopeasti päästä varpaisiin.
-Niin, sinulla oli mielessäsi jokin asia, mihin tarvitset apuani. Mistä on kyse?
Lilyn syke kohosi epämiellyttävästi jännityksen voimasta. Puhuminen oli sillä hetkellä vaikeaa.
-Ihan ensimmäisenä sinun on luvattava, ettet kerro muille mitään tästä. Et edes Trevorille tai Andreille, vaikka Andrei onkin niin pieni, että hän tuskin ymmärtäisi.
Nora nyökkäsi.
-Toisena minun on toivottava, että sinä et tuomitse minua, Lily pyysi arasti.
Nyökkäys oli aavistuksen epävarmempi kuin ensimmäinen, mutta nyökkäys kuitenkin.
-En minä sinua tuomitse, mutta olen hieman huolissani kyllä. Lily, mitä on meneillään? Nora kysyi vakavana.
Lilyn oli todella vaikea saada mitään sanottua, mutta hän tajusi, että hänen oli pakko.
-Minä saatan olla raskaana ja minun pitäisi tehdä testi, mutta en uskalla tehdä sitä yksin. Voisinko tehdä sen täällä, niin me voisimme sitten katsoa tulokset yhdessä?
Yhtäkkiä Lily pudisti päätään. Hänen oli turha valehdella itselleen, joten hänen oli turha valehdella myös Noralle.
-En minä mitään saata olla raskaana, olen jo varma siitä. Minulla ei vain ole mitään konkreettista todistetta.
Nora ja Lily seisoivat hetken paikoillaan hämmentyneen hiljaisuuden vallitessa. Nora ei tarkalleen ottaen tiennyt, että mitä hän oli oikein odottanut, mutta ei ainakaan tätä. Nora sai kuitenkin nopeasti hämmentyneisyytensä kasattua.
-Tietenkin se sopii. Onko sinulla jo sellainen, vai pitääkö meidän käydä ostamassa?
-Kävin matkalla apteekissa, Lily mutisi hiljaa.
-Hyvä on, tee se niin katsotaan sitä tulosta sitten yhdessä, Nora totesi kannustavasti.
Lily kävi kylpyhuoneessa tekemässä testin. Hän laski sen keittiön työtasolle ja Nora laittoi puhelimestaan ajastimen päälle. Kun se hälytti, niin naiset kävivät tutkimaan tulosta yhdessä. He tutkailivat tikkua useammasta kulmasta ja erilaisessa valaistuksessa ja he tutkivat paketin mukana tulleet ohjeet kertaalleen läpi, mutta asia ei muuttunut mihinkään. Testin tulos oli liian epätarkka tulkittavaksi.
He istuivat sohvalle ja Nora yritti rauhoitella Lilyä, joka tärisi nyt paniikinomaisesti. Kun Lily oli rauhoittunut, niin Nora kertoi hänelle ehdotuksensa.
-Entä jos minä soitan sairaalaan? Laboratoriossa on ollut viime viikot hyvin kiireistä, mutta ehkä he saavat sinut mahdutettua tämän päivän aikatauluun. Verikokeesta saisit ainakin täyden varmuuden.
Lily nyökkäsi jäykästi.
-Kyllä se sopii. Soita vain.
Nora otti välittömästi yhteyttä työpaikalleen. Puhuessaan hän vilkuili silminnähden hermostunutta Lilyä koko ajan.
Lily katsoi takaisin. Vaikka hän ei saanutkaan sanottua mitään ääneen, niin sillä hetkellä hän oli sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että hänellä oli isosisko, joka suostui auttamaan häntä.
Puhelu oli äkkiä ohi.
-Hyviä uutisia, he ehtivät ottamaan sinulta verikokeet jo tänään. Tiedäthän sinä, että missä keskussairaalan laboratorio sijaitsee?
Lily nyökkäsi erittäin epävarmasti.
-Pääovista sisään, kävelet suoraan sen käytävän päähän ja käännyt vasemmalle, niin näet sisäänkäynnin. Käyt vain ilmoittautumassa siinä tiskillä, niin sinulle annetaan vuoronumero ja sinut kutsutaan sitten sisään sen avulla, Nora ohjeisti.
Kun Lily asteli sairaalan ovista sisään hetkeä myöhemmin, niin hänet valtasi erittäin epämiellyttävä olo. Hän ei ollut käynyt sairaalassa kertaakaan sen jälkeen, kun hän oli vieraillut aikoinaan Miken luona syöpäosastolla. Sairaala nosti erittäin epämiellyttäviä muistoja pintaan.
Noin tuntia myöhemmin Lily asteli ulos ovista ja meni istumaan sairaalan pihapöytien luo. Hänen ajatuksensa eivät olleet koskaan aiemmin olleet niin sekaisin kuin sillä hetkellä.
Koetta ottamassa ollut hoitaja oli kysynyt Lilyltä, että kuinka pitkällä hän arveli mahdollisen raskauden olevan. Se kysymys sai Lilyn tajuamaan, että siitä oli jo päälle neljä kuukautta, kun Felix lähti. Lily ei todellakaan tiennyt, että mitä hän oikein halusi, mutta raskaus oli siis jo jotakuinkin puolivälissä. Se sulki pois monia vaihtoehtoja.
Kun Lily saapui kotiin, niin pahoinvointi vyöryi hänen ylleen kuin hyökyaalto. Se ihmetytti Lilyä, sillä aiemmin pahoinvointi oli varoittanut itsestään, mutta nyt se ei jättänyt hetkeäkään miettimisvaraa. Lily ehti havaita vain pöydän ääressä istuvan Cedricin huolestuneen katseen hänen itsensä rynnätessä kylpyhuoneeseen.
Kun oksennusta ei enää tullut, niin Lily nousi täristen ylös lattialta ja pyyhki hikeä otsaltaan. Lukion terveystiedon tunneilta Lilyn päähän oli jäänyt tieto, että raskauspahoinvointi sijoittui yleensä ensimmäiselle kolmannekselle. Jos Lily todella oli raskaana, niin ensimmäinen kolmannes oli jo kirkkaasti ohitettu, mutta pahoinvointi ei ollut kuitenkaan hellittänyt.
Tällä kertaa äiti ei ollut näkemässä, mutta erittäin huolestunut Cedric ryntäsi tyttärensä luo heti, kun Lily asteli ulos kylpyhuoneesta.
-Lily, mikä sinua vaivaa? Tarvitseeko sinun päästä lääkäriin?
Lily oli iloinen siitä, että Cedric sattui tällä kertaa paikalle Rosannan sijasta. Isä oli paljon helpommin vakuuteltava kuin äiti.
-Pientä stressioirehdintaa vain, ei mitään sen vakavampaa. Ei sinun tarvitse olla huolissasi. Tämä menee ohi ihan lepäämällä.
Cedric huokaisi helpotuksesta. Hän osti Lilyn selityksen vailla minkäänlaisia epäilyksiä.
-No hyvä, ettei mitään ole pielessä. Menehän nukkumaan niin olo helpottuu.
Lily hyväksyi Cedricin kehotuksen mukisematta, sillä väsymys alkoi olla taas ihan lamauttavalla tasolla.
Peiton alle vetäytyessään Lily pohti tilannetta. Raskaus oli teoriassa jo varma, huomenna se olisi sitä myös käytännössä. Laboratoriosta oli luvattu, että tuloksista soitettaisiin seuraavana päivänä. Sitten Lilyn olisi aika pohtia tulevaisuuttaan ja tehdä päätöksiä.
Pikaisten laskelmien perusteella Lily ymmärsi, että jos raskaus vain etenisi normaalisti loppuun asti, niin hän ehtisi kyllä valmistua ennen synnytystä. Kaikki muu olikin sitten epävarmaa. Lily ei ollut varma edes siitä, että pitäisikö hän vauvan vai ei, ja jos pitäisi, niin mitä hän sitten tekisi.
***
Seuraavana aamuna Lily istui korituolissaan perin juurin hämmentyneenä. Sairaalasta oli soitettu hetki sitten, ja puhelu vahvisti sen, minkä Lily jo tiesi; Hän oli erittäin vahvasti raskaana.
Lily nousi ylös, siirtyi peilin luo ja alkoi tarkastella itseään. Vilkaisu vatsaan sai hänet pysähtymään. Siihen oli kasvanut ihan selkeä vauvakumpu. Se ei ollut suuri, mutta kuitenkin selkeä. Lily tiesi, että sellainen ei todellakaan kasvanut yhdessä yössä. Se oli luultavasti ollut siinä jo jonkin aikaa, ja vasta nyt Lily tajusi kiinnittää huomiota siihen.
Lily siirtyi tuijottamaan itseään. Nyt raskaus oli varma, ja asian varmistuminen sai Lilyn ymmärtämään, että hän halusi pitää vauvan. Se tarkoittaisi yhteydenottoa Felixiin. Sitä Lily ei kuitenkaan tiennyt, että milloin se tapahtuisi. Tai miten. Lilyllä ei ollut tiedossa Felixin osoitetta eikä enää puhelinnumeroakaan, ja sosiaalista mediaa Felix ei edes käyttänyt, joten sitäkään kautta yhteyttä ei saisi.
Lily päätti siirtää asian pohtimisen tulevaisuuteen ja hoitaa alta yhden vieläkin tärkeämmän asian. Hän etsi netistä Bridgeportin äitiysneuvolan ajanvaraussivun ja ilmoitti itsensä asiakkaaksi. Kun ilmoittautuminen ja ajanvaraus ensimmäiselle neuvolakäynnille oli hoidettu, niin Lily painoi läppärinsä kannen alas ja huudahti:
-Äiti, tuletko käymään täällä?
Rosanna ryntäsi paikalle heti Lilyn huudon kuultuaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysyä mitään ennen kuin Lily alkoi puhua.
-Äiti, eilen kun puhuimme, niin minä en ollut ihan rehellinen sinulle. Ei se oksentelu johdu mistään stressistä.
Rosanna keskeytti Lilyn.
-Kuinka pitkällä se on?
Lily hämmentyi pahanpäiväisesti.
-Äiti, mitä ihmettä sinä oikein puhut?
Rosanna katsoi Lilyä lempeästi.
-Lily, minä en ole idiootti, minkä lisäksi olen ollut kahdesti raskaana ja synnyttänyt neljä lasta. Minä tiedän kyllä, että millaista se on. Sinähän olet raskaana, etkö olekin?
Lily nyökkäsi varovaisesti. Tietenkin, äiti ja äidin tarkkanäköisyys. Enemmän olisin ihmetellyt, jos hän ei olisi aavistellut mitään, Lily pohti.
-Se on suunnilleen puolivälissä. En ole vielä käynyt neuvolassa, sillä jotenkin olen kai kieltänyt ajatuksissani sen, että olisin raskaana, mutta nyt olen varannut ajan ja olen menossa ensi viikolla.
Rosanna nyökkäsi rauhallisena.
-Tuota... Sinähän olet aikuinen eivätkä sinun ratkaisusi enää varsinaisesti kuulu minulle, mutta olen hieman ihmeissäni. En tiennyt, että sinulla on parisuhde, tai sitä, että olet suunnitellut hankkivasi lapsia. Rohkenenko minä udella, että kuka on hänen isänsä?
Lily huokaisi hiljaa. Tämän kertomisesta tulisi vaikeaa.
-Tämä lapsi, jota minä odotan, on minun ja Felixin yhteinen. Minä tiedän, että minun ja Felixin välit ovat viime vuosina olleet hieman mutkikkaat, mutta tilanne on kuitenkin se, että minä odotan hänelle lasta. Eihän tämä toki millään lailla suunniteltua ollut. Minulla on koulu kesken, vaikkakin loppusuoralla, hän on vasta aloittanut omat opintonsa, asumme niin kaukana toisistamme ja oikeastaan emme koskaan edes seurustelleet. Olen vieläkin aika epävarma tästä, mutta olen kuitenkin ajatellut pitää vauvan. Olen ehtinyt jo jotenkin kiintyä häneen, ja vaikka muuta haluaisinkin, niin näillä viikoilla ei aborttia enää saa enkä minä kykenisi adoptioonkaan.
Lily oli hieman peloissaan äitinsä reaktiosta, mutta hänen onnekseen Rosanna suhtautui asiaan hyvin kannustavasti.
-Onhan tämä hieman hämmentävä tilanne, mutta älä pelkää. Minä ja isäsi tuemme sinua kyllä. Vaikka tämä yllätyksenä tulikin, niin kyllä me otamme neljännen lapsenlapsen vastaan ihan mielellämme. Jos haluat, niin voit kyllä jäädä tänne asumaan vauvan kanssa. Huoneesi on niin tilava, että tänne saa helposti pinnasängyn ja muut tarvikkeet.
Lily hymyili liikuttuneena.
-Kiitos. Minun pitää kyllä ensin ottaa jossain vaiheessa yhteyttä Felixiin ja puhua hänen kanssaan. Onhan tämä hänenkin lapsensa. Katsotaan asumisjärjestelyjä sen jälkeen.
Saman päivän iltana Lily uskaltautui kertomaan raskaudesta myös isälleen.
-Älä kerro Danielille ja Owenille tästä kun puhut heidän kanssaan, haluan että he saavat tiedon suoraan minulta, Lily vielä lisäsi lopuksi.
-Miten Daniel ja Owen tähän liittyvät? Cedric kysyi kummissaan.
-No tuota...
Samassa lamppu syttyi Cedricin päässä.
-Onko Felix sinun lapsesi isä?
Lily nyökkäsi varovasti.
-Kyllä. Hän ei kuitenkaan tiedä vielä, eivätkä tiedä myöskään hänen vanhempansa, enkä minä tiedä että milloin tai miten saan kerrottua siitä, joten toivon, että sinäkin pysyt hiljaa. Tällä hetkellä ainoat jotka tästä raskaudesta tietävät ovat Nora, äiti ja sinä.
Cedric nyökkäsi onnellinen hymy kasvoillaan.
-Minä en kerro kenellekään, mutta jos kaipaat apua kertomiseen, niin voin kyllä auttaa. Tämä on kyllä iloinen asia. Daniel ja Owen ihastuvat ikihyviksi, kun he saavat kuulla, että heistä tulee isovanhempia.
Aivan, tosiaan. Lily oivalsi, että hänen omille vanhemmilleen tämä olisi jo neljäs lapsenlapsi, mutta Danielille ja Owenille vasta ensimmäinen. Se vain vahvisti Lilyn ajatusta vauvan pitämisestä.
***
Raskausuutisesta lähtien alkoi ehkä Lilyn elämän kiireisin ajanjakso. Hän yritti vauhdittaa opintojaan kaikin mahdollisin keinoin, että ehtisi varmasti valmistua ennen vauvan syntymää. Sen vuoksi hän istui päivisin pitkiä aikoja tietokoneen ääressä koulutehtävien parissa.
Siinä sivussa hän koitti hankkia itselleen lisää tietoa raskaudesta ja vauvoista. Netti oli pullollaan tietoa, mutta tässä asiassa Lily luotti ennemmin kirjoihin, joita neuvolasta oli suositeltu.
Joinakin päivinä Lilyn oli kuitenkin vain annettava periksi ja levättävä. Toisinaan uupumus oli lamauttavaa, kasvava vatsa aihettu kipuja, eikä pahoinvointi ollut vieläkään irroittanut otettaan. Lily oksenteli yhä säännöllisesti.
Joinakin päivinä Lilyllä oli kuitenkin ihan hyvä olo, ja silloin hän lähti käymään kuntosalilla. Neuvolasta oli suositeltu kevyttä, oman jaksamisen rajoissa tapahtuvaa liikuntaa.
Kaiken tämän lomassa Lily pohti kuumeisesti, että milloin hän kertoisi Felixille ja miten hän sen tekisi. Rakenneultran jälkeen, sitten minulla on jotain konkreettista tietoa tästä vauvasta, Lily päätti lopulta.
***
Viimein koitti Lilyn hartaasti odottama rakenneultraäänipäivä. Lilyn raskaus oli tosin mennyt jo kirkkaasti ohi siitä ajankohdasta, minä rakenneulta normaalisti tehdään, mutta se ei ollut onnistunut aiemmin, sillä sairaalan äitiyspoliklinikalla oli ollut aivan kamala ruuhka. Koska Lilyn vointi oli kuitenkin pääosin hyvä, vauva liikkui paljon ja syke saatiin kuuluviin jokaisella neuvolakäynnillä, niin häntä ei oltu pidetty niin kiireellisenä tapauksena.
Metropysäkiltä kohti sairaalaa vaappuessaan Lily pohti, että ottaisiko hän vauvan sukupuolen selville vai ei. Lopulta hän päätti, että ottaa, jos se on vain mahdollista. Sitten olisi enemmän kerrottavaa Felixille.
Lily oli lähellä pyörtyä järkytyksestä, kun hän asteli ulos sairaalan ovista muutamaa tuntia myöhemmin. Hänen saamansa uutiset olivat periaatteessa onnellisia, mutta sillä hetkellä Lily tunsi itsensä vain ja ainoastaan järkyttyneeksi.
Järkytys sai kuitenkin yhden asian selkiytymään. Lily lähti taapertamaan takaisin kohti metroasemaa ja suuntasi Danielin ja Owenin luo.
Määränpäässään Lily asteli rappukäytävään ja pohti samalla, että olisiko hänen sittenkin kannattanut ilmoittaa saapumisestaan etukäteen.
Vilkaisu oven lasiaukosta sisään paljasti, että Daniel ja Owen olivat molemmat kotona ja katselivat televisiota. Lilystä tuntui inhottavalta häiritä toisten romanttista hetkeä, mutta hän tiesi, että hänen oli pakko. Koputus oveen kiinnitti molempien sohvalla istujien huomion.
Daniel avasi oven ja tervehti tulijaa iloisesti.
-No mutta Lily, mukava nähdä pitkästä aikaa! Mikä sinut tuo tänne?
Jostain syystä Lilyä jännitti paljon enemmän Danielille ja Owenille kertominen kuin hänen omille vanhemmilleen.
-Minulla on teille vähän kerrottavaa, minkä lisäksi tarvitsen teidän apuanne yhdessä asiassa.
-Kerro vain mistä on kyse, niin katsotaan, mitä me voimme tehdä.
-No... Se kerrottava asia on se, että minä olen raskaana, Lily totesi hermostuneen hymyn kera.
Daniel vilkaisi alaspäin ja hämmentyi. Totta tosiaan, Lilyn vatsa oli kasvanut huimasti kokoa sen jälkeen, kun he olivat viimeksi nähneet.
-Onneksi olkoon! Cedric ja Rosanna mahtavat olla innoissaan uudesta lapsenlapsesta, eikö niin? Daniel totesi kysyvästi.
Lily nyökkäsi. Ohikiitävän hetken ajan hän oli tuntenut itsensä rentoutuneeksi, mutta hermostus hiipi salakavalasti takaisin.
-Ovathan he. Mutta kuulkaa... Tämä uutinen on hyvin todennäköisesti onnellinen asia myös teille. Myös teistä kahdesta on tulossa isovanhempia.
Uutisen kuultuaan myös Owen saapui paikalle ja katseli Lilyä hämmentyneenä.
-Sinä ja Felix? Minä luulin, että te kaksi olitte riidoissa.
Lily henkäisi jännittyneenä.
-Niin me olimmekin, aika pitkään oikeastaan. Kuitenkin viimeisenä iltana ennen lähtöään hän tuli käymään luonani, ja me... No, kaikkia yksityiskohtia teidän ei tarvitse ettekä te edes halua kuulla, mutta joka tapauksessa minä olen nyt raskaana hänelle. Sovimme silloin, että emme pidä yhteyttä, sillä kaukosuhde tällaisella etäisyydellä olisi ollut liian raskas. Tämä on se asia, mihin tarvitsen teidän apuanne. Tiedän, että Felix muutti Sunlit Tidesiin, mutta minulla ei ole hänen osoitettaan, eikä enää puhelinnumeroakaan. Voisitteko te kertoa ne minulle, niin saisin häneen vihdoin yhteyden? Täytyyhän hänenkin saada tietää tästä.
Owen hymyili Lilylle kannustavasti.
-Tietenkin se sopii! Istu vain alas hetkeksi, niin minä kirjoitan sinulle lapulle kaikki hänen yhteystietonsa.
Lily istui pöydän ääreen. Hän tunsi olonsa samaan aikaan sekä helpottuneeksi että hermostuneeksi. Nyt kaikki tulevat isovanhemmat tiesivät asiasta ja olivat iloisia. He eivät kuitenkaan tienneet kaikkea. Felix ei tiennyt vielä mitään, ja asia pelotti Lilyä. Millaisen vastaanoton hän oikein saisi?
Lily työnsi Owenin ojentaman lapun taskuunsa ja unohtui hetkeksi hyväilemään vatsaansa hajamielinen hymy kasvoillaan.
-Liikkuuko vauva? Saanko minä kokeilla? Owen kyseli innoissaan.
Lily nyökkäsi ja Owen asetti kätensä varovasti Lilyn vatsalle.
Owen hihkui innostuneena aina, kun hän onnistui tuntemaan potkun.
-Ajatella, että viimeksi minä olen tehnyt tätä samaa hommaa silloin, kun äitisi odotti sinua. Ja nyt sinä itse odotat minulle ja Danielille lapsenlasta. Miten hienoa.
Myös Daniel halusi kokeilla, ja hänenkin kasvoilleen ilmestyi leveä hymy aina, kun hän onnistui tunnistamaan potkun. Hänellä oli kuitenkin vielä myös yksi tärkeä asia sanottavana Lilylle.
-Minä en suoraan sanottuna tiedä, että miten Felix tähän suhtautuu, mutta toivoisin, että hyvin. Jos hän ei otakaan sinua vastaan positiivisissa merkeissä, niin sinä voit tulla takaisin tänne, niin minä ja Owen autamme sinua kyllä.
Lily nyökytteli kiitollisena.
-Kiitos. Äiti ja isä lupasivat myös auttaa, eli jos Felix ei innostukaan ajatuksesta niin en minä pulassa ole.
***
Kotiin saavuttuaan Lily meni huoneeseensa ja ensitöikseen kaivoi matkalaukkunsa sänkynsä alta. Hänen vatsansa oli jo niin kookas, että kumartelu kävi oikein työstä.
Lily pakkasi mukaansa vain tietokoneen, lompakon ja ne vähäiset vaatteensa, mitkä hänen ylleen mahtuivat. Kaikki muu jäi vielä paikoilleen, sillä eihän Lily tiennyt, että tulisiko hän vielä takaisin vai ei.
Kun laukku oli pakattu, niin Lily siirtyi olohuoneen puolelle ja havaitsi Cedricin katsomassa televisiota. Vilkaisu ikkunasta pihalle kertoi, että auto oli parkkiruudussa. Se oli hyvä asia.
-Isä, voitko sinä lähteä viemään minut lentokentälle?
Cedric loi epäröivän silmäyksen Lilyyn ja matkalaukkuun.
-Onkohan sinun ihan viisasta matkustella enää tuossa tilassa?
Lily pudisti päätään.
-En minä synnytä vielä viikkokausiin, eikä tämä ole varsinaisesti mikään matka. Minä en ehkä tule enää takaisin.
Cedric katsoi Lilyä todella hämmentyneenä.
-Mihin sinä olet oikein lähdössä? Ja mite niin et tule?
-Isä, minä olen lähdössä Felixin luo. Hän ei vielä tiedä tästä, ja on ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden valossa tästä on parempi kertoa kasvokkain. Jos hän hyväksyy tämän, niin minä jään sinne. Felixillä on kuitenkin opinnot vielä kesken ja ne sitovat hänet sinne vielä pitkän aikaa. Jos hän taas ei hyväksy asiaa, niin tulen kotiin ja koitan pärjätä sinun, äidin, Danielin ja Owenin avulla.
Cedric tunsi olonsa haikeaksi Lilyn muuttoaikeiden vuoksi, mutta ymmärsi kyllä. Eikä asia ollut edes hänen ymmärryksestään kiinni.
-Hyvä on, mutta minä ainakin kannan tuon matkalaukun autoon! Sinun ei kannata nostella mitään painavaa.
Lily naurahti hyväntahtoisesti ja pudisti päätään, kun isä nappasi matkalaukun käteensä.
Matka kohti lentokenttää sujui hiljaisissa tunnelmissa. Lily oli todella jännittynyt. Ihan jo itse raskausasian vuoksi, mutta muutenkin. Hän ei ollut ikinä matkustanut mihinkään Sunset Valleyta kauemmaksi, ja sinnekin hän oli matkustanut auton kyydissä. Tämä olisi ensimmäinen lentomatka.
Lily kuitenkin tiesi, että hänen olisi pakko lähteä. Ei pelkästään siksi, että Felixillä oli oikeus tietää, vaan myös siksi, että Lily halusi hänen tietävän.
*****

No niin, kaikki jotka yllättyivät tästä käänteestä, nostavat käden ilmaan nyt!
*katselee, kun nolla kättä nousee*

Heh, asiaan. Lily on tosiaan raskaana ja epävarmuudestaan huolimatta päätyi pitämään vauvan. Bridgeportissa on odottamassa joukko innokkaita isovanhempia, mutta miten tuleva isä mahtaa suhtautua uutiseen? Lily sai myös ultraäänessä kuulla jotain hyvin järkyttävää, mistähän siinä mahtoi olla kyse?

Yksi huomio vielä: Vaikka noissa Noran kuvissa ei vihkisormusta hänen sormessaan näykään, niin hän ja Trevor eivät ole eronneet (tai eroamassa). En tiedä, että mihin se sormus oli oikein kadonnut, mutta nyt se on taas paikallaan.

Mulla on tämän lisäksi muutama osa kuvattuna (ja osittain myös kirjoitettuna) varastoon, joten suhteellisen säännöllinen julkaisutahti pitäisi olla turvattuna jonkin aikaa.

6 kommenttia:

  1. No joo, en voi väittää, että olisin yllättynyt käänteestä =D Tätä oikeastaan toivoinkin. Mitä Lilyllä sitten on vastassa? Se jää nähtäväksi. Pahin mahdollinen skenaario tietenkin olisi se, että Felixillä olisikin böönä kainalossa ja Lilyn sydän murtuisi ( taas ).
    Veikkaan, että Lilyn vatsassa on useampi pienokainen kuin vain yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo, tätä käännettä ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa yllättäväksi. :D Mutta eipä tuo haittaa, ei kaiken tarvitse aina olla niin jännittävää ja yllätyksellistä (ihan kuin tämä tarina olisi sitä koskaan). Hyviä veikkauksia, niiden paikkaansapitävyys selviää sitten tulevaisuudessa.

      Poista
  2. Hyvä osa ja iloinen uutinen tuo Lilyn raskaus! Jatkan tällä erittäin villien veikkausten linjalla ja sanon että Lilyn vatsassa on siamilaiset kaksoset. Ei luultavasti ees mahdollista Simssissä, mutta silti :D. Luultavasti siellä on kaksoset tai kolmoset, mutta ei niitä siamilaisia kaksosia xD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Asiat ovat vielä hämärän peitossa, mutta sen voin paljastaa jo nyt, että siamilaisia kaksosia ei ole tulossa. :D

      Poista
  3. Saattaahan se olla että Lily odottaa jotenkin kehitys vammaista lasta(vaikka sellainen olisi vaikea toteuttaa) niin kuka tietää😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja joo, kehitysvammaisen hahmon toteuttaminen peliteknisten asioiden vuoksi voisi olla aika haastavaa. Sen vuoksi voin paljastaa, että siitä ei ole kyse.

      Poista