keskiviikko 6. helmikuuta 2019

33.Tunteita

Lauantainen aamu oli vasta alkamassa Bridgeportissa ja aurinko ei ollut edes täysin noussut vielä, mutta Nora oli jo hereillä.
Hereillä oli myös Noran edellisenä iltana yökylään saapunut paras ystävä, Rachel Talbot, jolta Nora yritti selvittää asiaa mitä hän oli pohtinut jo pidemmän aikaa.
-Rehellisesti sanottuna, minä en oikein ymmärrä että mikä sinun ongelmasi oikein on. Miksi sinä et vain pyydä häntä ulos? Et sinä mitään menetäkään pelkällä kysymyksellä.
Rachel katsoi parasta ystäväänsä vaikeana. Hän tunsi halua kertoa, mutta samaan aikaan hän tunsi halua salata koko asian.
-En minä vain voi. Ensinnäkään minä en uskalla, toisekseen tässä on sekin ongelma, että minä tiedän ettet sinä pitäisi siitä että seurustelisin hänen kanssaan.
Nora naurahti Rachelin väitteelle.
-Tavallaan tajuan tuon, tavallaan en. Se on varmasti jännittävää kysyä, mutta usko jo, ei sinulla ole mitään menetettävää. Lisäksi minun on hankala nähdä, että miksi kukaan sanoisi sinulle ei. Olet niin kaunis ja hauska. Tuohon juttuun, etten pitäisi teidän seurustelustanne, minun on aika hankala sanoa yhtään mitään kun en tiedä kenestä on kyse. Jotain hämärää siinä täytyy kuitenkin olla, kun sinä olet salannut sitä minulta niin kauan.
Rachel veti syvään henkeä ja katsoi Noraa silmiin.
-Jos minä nyt kerron sinulle että kenestä on kyse, niin voitko sinä luvata, ettet suutu?
Nora nyökkäsi.
-Tietenkin. Ei kukaan tuntemamme tyyppi ole niin paha, että minun tarvitsisi suuttua siitä että olet kiinnostunut hänestä.
-Se on sinun veljesi. Nora, minä olen ollut ihastunut sinun veljeesi jo pitkän aikaa.
Nora katsoi Rachelia läpitunkevasti.
-Kumpaan?
Rachel alkoi melkein täristä jännityksestä puhuessaan.
-Tobyyn. Joo, minä tiedän, hän on sinun veljesi, mutta minä... Hän on vain jotenkin niin ihana.
Nora kaappasi Rachelin syleilyynsä ja antoi hänelle oikein pitkän halauksen.
-Rachel, miksi ihmeessä sinä et ole kertonut aiemmin?
-Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sinä olet kiinnostunut veljestäni. Päin vastoin, se olisi vain hienoa jos te seurustelisitte. Minun ei tarvitsisi pelätä, että Tobyn herkkä sydän särkyisi. Toisaalta minä en oikein osaa ajatella että mitä sinä oikein näet hänessä, sillä sinä olet rakastunut ja minä... No, hän on veljeni. Ei tämä tilanne mitenkään toivoton ole. Minun ehdotukseni on se, että me lähdemme nyt aamupalalle johonkin oikein ihanaan kahvilaan ja jatkamme siellä tilanteen puimista.
Tunnustuksen myötä suuri paino oli vierähtänyt Rachelin harteilta ja hän huokaisi helpottuneena.
-Lähdetään vaan. Minulla alkaakin olla jo nälkä.
***
Samaan aikaan käytävän toisessa päässä sijaitsevassa huoneessa piirtämässä ollut Toby oli täysin tietämätön keskustelusta, jonka kohteena hän oli. Hän koitti keskittyä piirrustukseensa, mutta hänen ajatuksensa vaeltelivat jossakin niin kaukana, ettei hän itsekään oikein saanut kiinni niistä.
Yleensä Toby nautti piirtämisestä, mutta tänään sekään ei oikein lähtenyt. Hän kaipasi jotain muuta tekemistä. Samassa Toby sai idean.
Toby marssi koputtamatta Miken huoneeseen. Myös Mike oli jo hereillä ja istumassa tietokoneensa äärellä. Toby katseli veljeään hetken, mutta koska Miken huomio pysyi tietokoneessa niin hän päätti vain aloittaa keskustelun.
-Mike, oletko sinä menossa salille tänään?
Mike nyökkäsi kääntämättä katsettaan.
-Tietenkin, ajattelin lähteä ihan kohta. Miksi kysyt?
Toby takelteli sanoissaan hieman.
-Tuota...minä...saisinko minä tulla mukaan?
Vasta Tobyn kysymys sai Miken havahtumaan koneensa äärestä. Mike sammutti koneen, nousi ylös ja jäi katsomaan Tobya tutkivasti.
-Haluatko sinä oikeasti tulla mukaani? Olet aiemmin kieltäytynyt joka kerta kun olen kysynyt sinua mukaan.
Toby nyökkäsi varovasti.
-Kyllä haluan. Ja anteeksi, olen pahoillani siitä että olen laiminlyönyt sinua. Olen viime aikoina vain ollut jotenkin niin omissa maailmoissani, enkä itsekään oikein tiedä syytä sille.
Tobyn tunnustus sai Miken hymyilemään tyytyväisenä.
-Älä huoli, minäkin tiedän tuon tunteen eikä siinä ole mitään väärää. Hyvä kuitenkin, että sinä edes tällä kertaa haluat lähteä. Pakataan kamat ja lähdetään.
***
Metromatka oli pitkä mutta nopeasti ohi, joten ei aikaakaan kun pojat olivat kuntosalilla tekemässä alkulämmittelyjä juoksumatolla. Mike antoi Tobylle ohjeita.
-Älä sitten juokse liian kovaa. Tämän on tarkoitus olla vain alkulämmittelyä, ei mitään uuvuttavan nopeatahtista juoksua.
-Joo joo, Toby mutisi.
Yhtäkkiä Mike tunsi päässään ikävän vihlaisun ja se sai hänet säikähtämään niin pahasti, että häneltä meni tasapaino.
Toby näki sivusilmällä Miken kaatuvan ja se sai hänet naurahtamaan pilkallisesti.
-Hyvähän sinun on minua neuvoa kun itse et edes kestä pystyssä.
Miken näkökenttä alkoi rakeilla ja hän yritti hapuilla juoksumaton hätäpysäytysnappulaa kuitenkaan osumatta siihen.
-Toby...auta...
Vasta Miken tuskainen mutina sai Tobyn havahtumaan tilanteen todelliseen vakavuuteen.
Toby pysäytti maton ja raahasi tajuntansa rajamailla häilyvän Miken hieman sivummalle. Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään. Toby vain piteli Mikeä pystyssä ja Mike koitti tasata hengitystään.
Hiljaisuuden katkaisi Tobyn kysymys.
-Mike, mitä helvettiä?
Samassa Toby tajusi, että hänen kysymyksensä ei tainnut olla kovin korrektisti muotoiltu tilanteeseen nähden.
Mike veti kevyesti henkeä.
-Ei tässä mitään hätää ole, vähän vain heikottaa. Se johtuu varmaan siitä kun en ole vielä syönyt tänään mitään. Ei tässä mitään sen vakavampaa ole. Älä kerro äidille ja isälle, he vain huolestuisivat turhaan.
Sillä hetkellä Toby ei oikein tiennyt, että uskoako Miken sanoja vai ei.
-Oletko sinä nyt aivan varma? Pitäisikö minun kuitenkin soittaa heille tai viedä sinut lääkäriin?
Mike pudisti päätään.
-Olen olen, ei tässä ole mitään suurta hätää.
-No treenit ovat ainakin tältä erää ohi. Me lähdemme nyt syömään johonkin, sieltä menemme suoraan kotiin ja sinä lepäät loppupäivän. Onko selvä?
Mike nyökkäsi.
-Kyllä on. Autatko minut ylös?
Toby nousi seisomaan ja ojensi Mikelle kätensä, että hänkin pääsisi ylös lattialta.
***
Hetkeä myöhemmin Mike ja Toby olivat astelemassa sisään erään lounaskahvilaan, kun he törmäsivät ovella Noraan ja Racheliin, jotka olivat juuri poistumassa samasta paikasta.
Nora ryntäsi välittömästi juttelemaan Mikelle.
-Mikäs teidät tuo tänne?
-Minä ja Toby kävimme äsken salilla ja ajattelimme tulla syömään. Treenaatessa tulee nälkä.
Mike ja Nora syventyivät lyhyeen keskusteluun. Toby ei kyennyt keskittymään siihen sen kummemmin, sillä hän oli yhä hyvin huolissaan kuntosalilla sattuneesta tapauksesta.
Toby oli niin ajatuksissaan että jopa Rachel havaitsi sen. Tobya katsellessaan Rachel huokaisi hiljaa. Ehkä jonain päivänä minä olen riittävän rohkea kertomaan, hän ajatteli.
Ravintolassa Toby tilasi heille ruoat ja katsoi tarkkaan, että Mike söi joka suupalan. Toby ei tiennyt aivan tarkkaan itsekään että mitä hän oikein epäili, mutta Miken ruokahalu vaikutti olevan ihan hyvä, joten se ei ainakaan vahvistanut Tobyn epäilyjä.
Toby ja Mike eivät enää olleet niin läheisiä kuin he olivat joskus olleet, mutta Toby tiesi että jos hän kysyisi suoraan niin Mike vastaisi kyllä rehellisesti.
-Mike, et kai sinä vain yritä laihduttaa liiallisesti? Sinun ei tarvitse tehdä sitä. Sinussa ei ole mitään vikaa, olet hyvä juuri tuollaisena.
Mike pudisti päätään. Hän halusi tehdä asian kerralla selväksi.
-Toby, minä olen kiitollinen siitä että sinä huolehdit, mutta ihan totta, mistään sellaisesta ei ole kyse. Täydellä vatsalla treenaaminen tekee minut pahoinvoivaksi, joten en voi syödä ennen kuin menen salille aamulla. Aiemmin se ei ole mennyt ihan noin pitkälle, mutta ehkä rasitus oli tällä kertaa liiallista. Älä ihan oikeasti huoli. Tästä lähtien minä yritän syödä edes jotain pientä ennen kuin menen salille, ettei tuo toistu.
Toby ei vieläkään ollut täysin vakuuttunut siitä, että kaikki oli kunnossa. Kyse ei ehkä ollut siitä mitä hän ensimmäisenä epäili, mutta yhä jokin kertoi Tobylle, että jotain oli pielessä.
-Oletko sinä täysin varma? Jos jotain on vialla, niin minä voin kyllä auttaa sinua.
Mike nyökkäsi vakuuttavasti.
-Kaikki on hyvin, mutta lupaan, että jos jotain tulee, niin sinä olet ensimmäinen joka kuulee siitä.
Toby huokaisi helpotuksesta.
-Jos sinä niin sanot, niin en minä voi muuta kuin uskoa. Jos jotain tulee, niin voit tulla aina pyytämään apua.
Mike katsoi Tobya arvioivasti. Hän toivoi todella, että Toby uskoi hänen sanansa. Joka ikinen niistä oli nimittäin ihan oikeasti totta. Mikellä ei ollut mitään hätää.
Toby päätti lopulta uskoa Miken sanoja. Ehkä Mikellä ei sitten tosiaan ollut mitään. Kaikesta huolimatta Toby päätti, että tästä lähtien hän pitäisi Mikeä tarkemmin silmällä. Ihan vain kaiken varalta.
***
Samaan aikaan tapahtuneesta autuaan tietämättömät Cedric ja Rosanna olivat lähteneet Lilyn kanssa vierailemaan Danielin, Owenin ja Felixin luona. Lily menisi muutamaksi yöksi heidän luokseen, sillä Cedric ja Rosanna olivat lähdössä matkalle.
Yökyläilyn lisäksi aikuisilla oli keskusteltavanaan yksi tärkeä asia. Felix oli aloittanut koulun hetki sitten, mutta ujon luonteensa vuoksi hän ei ollut saanut kavereita, joten Owen ja Daniel olivat huolissaan siitä että poika tuntisi itsensä yksinäiseksi.
Rosanna koitti hälventää heidän huoltaan parhaansa mukaan. Ei Lilykään ollut koulusta paljon kavereita saanut, mutta vaikutti kuitenkin ihan onnelliselta. Toisaalta Lilyllä oli sisaruksia joten seuraa oli kotonakin, mutta Felix oli ainoa lapsi.
-Miten hänellä on muuten sujunut koulussa? Ei kai häntä sentään kiusata?
Daniel pudisti päätään.
-Ei ainakaan meidän tietääksemme. Olen minä kyllä sitä pelännytkin, sillä onhan tässä meidän perhetilanteessame kaikki ainekset siihenkin. Ei sillä että kiusaaminen olisi oikein mistään syystä, mutta kyllä te varmaan tajuatte mitä minä tarkoitan. Muuten hänellä menee kyllä ihan hyvin, läksyjen teko sujuu ja aamulla hän lähtee kouluun ihan mielellään. Kaverittomuuskin taitaa häiritä enemmän meitä kuin häntä itseään.
Owen liittyi mukaan keskusteluun.
-Tämä teidän matkanne tulee kyllä niin hyvällä hetkellä. Toivottavasti Felix ja Lily vain viihtyvät toistensa seurassa. Eihän sitä tiedä, vaikka heistä kahdesta tulisi hyviäkin ystäviä.
-Kyllä minä uskoisin että he viihtyvät. Eihän heillä ole kuin pari vuotta ikäeroa, eli ei paljon yhtään. Lily on kyllä hyvin ystävällinen ja tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, eli eiköhän heillä ihan hyvin mene.
Cedricin arvio osui oikeaan. Lily ja Felix viihtyivät todella hyvin toistensa seurassa, vaikka heillä ei ainakaan toistaiseksi ollutkaan kovin paljoa mitään yhteistä.
-Voidaanko leikkiä välillä jotain muuta? Nämä nuket alkavat vähitellen jo kyllästyttää, Felix ehdotti hyvin varovaisesti. Hän ei halunnut suututtaa ainutta ystäväänsä.
Lily nyökkäsi.
-Tietysti voimme. Rakennellaan vaikka palikkatorneja.
Cedric ja Rosanna olivat lahjoittaneet omien lastensa leikkipöydän Felixille, sillä heillä kukaan ei enää leikkinyt. Lilykin puuhaili nykyään enimmäkseen leipomustensa parissa.
Felix alkoi saada omaa linnaansa kasaan hyvin nopeasti, mutta Lilyllä ei aivan sujunut. Vaikka hän oli itsekin aikanaan leikkinyt palikoilla paljonkin, niin silti hän ei ollut koskaan ollut kovin lahjakas palikkatornien kokoamisessa.
-Sinun pitää laittaa siniset palikat alimmaiseksi, sitten vihreät ja viimeisenä punaiset. Sitten niiden pitäisi kestää pystyssä, Felix opasti Lilyä.
-Tähän tapaan. Älä huoli, kyllä sinä vielä onnistut, Felix kannusti Lilyä saatuaan omansa valmiiksi.
Lopulta Lilykin sai linnansa valmiiksi ja he iloitsivat Felixin kanssa yhdessä.
***
Kello oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle, kun Mike ja Toby olivat kotona. Mike tunsi olonsa pientä päänsärkyä lukuunottamatta aivan normaaliksi, mutta päätti noudattaa Tobyn käskyä loppupäivän lepäämisestä. Jossain mielen perukoilla vilahti ajatus, että entä jos kyse olikin jostain vakavammasta kuin matalasta verensokerista. Se unohtui kuitenkin nopeasti. Mike tunsi olonsa hyväksi, joten kaiken oli oltava hyvin.
Sängylle istahtaessaan Mike pohti, että onneksi salilla ei ollut Tobyn lisäksi muita näkemässä hänen kaatumistaan, sillä se olisi ollut ihan hemmetin noloa.
Toby oli luvannut Mikelle, että hän antaisi Miken levätä rauhassa loppupäivän, mutta hän ei malttanut olla tarkistamatta että Mike ihan todella lepäsi. Toby raotti veljensä huoneen ovea varovasti ja huomasi, että Mike oli nukahtanut.
Toby jäi katsomaan nukkuvaa Mikeä hetkeksi. Mike vaikutti olleen rehellinen ja koska hän noudatti Tobyn neuvoa lepäämisestä, niin Toby päätti antaa aiemman huolensa unohtua.
Toby päätti palata piirrustuksensa pariin ja alkoi tutkailemaan aamulta jäänyttä luonnosta. Sen jatkamiseen Tobylla ei ollut enää oikein motivaatiota, joten hän otti paperin pois piirrustuspöydältä ja heitti sen roskikseen. Toby otti vielä uuden paperin ja pähkäili hetken aihetta, mutta sitten hän keksi yhden hyvän idean ja sen täydentyessä kynä alkoi liikkua kuin itsestään.
***
Myöhemmin illalla Nora makoili sängyllään pohtimassa Rachelin aiempaa tunnustusta. Okei, hänen paras ystävänsä oli siis ihastunut hänen veljeensä. Rachelin ajatuksista Noralla oli selkeä tieto, mutta sitä hän ei tiennyt, mitä Tobyn mielessä liikkui. Toisaalta, Noran tietojen mukaan Toby ei ainakaan seurustellut kenenkään toisen kanssa, joten siltä osin tilanne vaikutti hyvältä.
Nora pohti, miten hän voisi auttaa Rachelin ja Tobyn lähemmäs toisiaan. Hänellä ei ollut mielessä oikein mitään. Rachelilla ja Tobylla ei tainnut olla pahemmin yhteisiä kiinnostuksenkohteita joiden merkeissä Nora olisi voinut saada heidät lähestymään, mutta toisaalta se ei haitannut. Vastakohdathan täydentävät toisiaan.
Yhtäkkiä Noran mielessä alkoi viritä idea. Hän nousi nopeasti ylös sängyltään ja alkoi penkoa taskujaan puhelimen löytämiseksi.
Nora löysi puhelimen nopeasti, samoin kuin Rachelin numeron yhteystietoluettelosta. Nora toivoi kovasti, että Rachel vastaisi. Se olisi tärkeää hänen suunnitelmansa onnistumisen kannalta.
-Ai hei Nora. Unohdinko minä teille jotain?
-Et. Tai sydämesi ehkä.
-Heh heh. Mitä sinulla oli mielessä?
-Minulla on idea. Pääsisitkö sinä vielä tänään takaisin meille?
-Kaipa minä pääsisin. Mitä varten?
-Äiti ja isä lähtevät tänä iltana Twinbrookiin ja he tulevat tiistaina pois. Isä haluaa käydä vanhempiensa haudalla ja äiti kaipaa muuten vain vanhoissa kotimaisemissa vierailua. Lily menee heidän reissunsa ajaksi Danielin, Owenin ja Felixin luokse ja minä jään Miken ja Tobyn kanssa kotiin. Minulla on idea, minkä avulla sinä voisit kenties lämmitellä hieman välejäsi Tobyn kanssa.
-Kotibileet? Ei kai nyt sentään, et sinä ole yhtään sen tyyppinen ihminen. Sitä paitsi, me jäisimme aivan varmasti kiinni.
-Ei, ei mitään bileitä vaan jotain ihan muuta. Täysin varma minä en tästä ideasta ole, sillä loppu on kiinni lähinnä Tobysta, mutta jos hänellä on mitään tunteita sinua kohtaan niin kyllä tämän on toimittava.
-Jos sinä niin sanot. Nähdään illalla.
-Nähdään.
Nora sulki puhelimensa tyytyväisenä hymyillen. Äidin ja isän matka tuli kyllä niin hyvään saumaan Rachelin tunnustuksen kanssa. Nyt Nora ei voinut tehdä muuta kuin toivoa, että hänen suunnitelmansa toimisi.
*****

Edellisestä osasta on jo ihan tuhottoman kauan, mutta niinhän mä varoittelin että tilanne voi olla tällainen. Mulla on nyt tosiaankin alkanut lukuloma. Tai no, virallisesti se alkaa vasta ensi viikolla penkkareiden jälkeen, mutta nyt koeviikko on onnellisesti ohi ja kaikki kurssit kasassa, joten periaatteessa mä olen jo lomalla. Mä olen myös laatinut itselleni lukuaikataulun, joten jos vain onnistun noudattamaan sitä niin vaikuttaa siltä että mulla riittäisi ihan kohtuullisesti aikaa tarinallekin. Pidän silti tuon taukoilmoituksen tuolla sivussa, ihan vain kaiken varalta.

Mutta itse tarinaan, tällä kertaa päästiin syventymään kolmosten sielunelämään vähän tarkemmin sekä esiteltiin yksi uusi hahmo. Mitä mietteitä Rachel herättää teissä? Entäpä hänen kiinnostuksensa Tobya kohtaan? Luuletteko, että heistä voisi tullakin jotain vai ovatko Rachelin tunteet yksipuolisia? Entä Mike? Oliko tuossa äkillisessä huimauskohtauksessa kyse pelkästä matalasta verensokerista kuten Mike arveli, vai onko kyseessä jotain vakavampaa? Entä osaatteko yhtään arvella, millainen on tuo Noran suunnitelma, minkä avulla hän yrittää saattaa Rachelin ja Tobyn lähemmäs toisiaan? Entä millaisia mietteitä teissä herättää kasvanut Felix sekä hänen ja Lilyn orastava ystävyys? Vastauksia näihin kysymyksiin tulee tulevissa osissa, kunhan mä vain saan aikaiseksi niiden tekemisen. Suunnitelmat ovat valmiina, odottamassa toteutusta.

Mä muuten jostain syystä kirjoittaessa sekoitin Miken ja Tobyn aivan jatkuvasti toisiinsa, ja voisin melkeinpä lyödä vetoa, että useammasta oikolukemisesta huolimatta tekstissä on kohta/kohtia, missä Tobyn kohdalla pitäisi lukea Mike tai toisinpäin. Älkää siis hämääntykö liikaa jos huomaatte virheitä. :D

4 kommenttia:

  1. Osassa ehti tapahtua tietyllä lailla paljonkin, silti rakenne oli tiivis ja hyvä.

    Rachel on todella suloinen nuori naisenalku. Toby on todennäköisesti ainakin tällä erää täysin sokea tytön ihastukselle, mutta kukapa tietää katsahtaako poika jonain päivänä avonaisin silmin tyttöä kohti.

    Miken osalta olen hieman huolissani. Kipu päässä ja siihen liittyvä huimaus viestittävät kenties vakavista oireista ja valitettavan usein nuoret salailevat näitä. Niin tässäkin. Samaan salailurinkiin vedettiin oma velikin ja nuoret yrittävät selvitä tilanteesta keskenään. Huh...

    Nora saattaa liittyä tuohon mahdolliseen Tobyn silmien aukenemiseen =D Ainakin sisko kovasti yrittää saattaa parasta ystäväänsä rakkauden auvoiseen satamaan.

    Felix ja Lily... Kenties tässä on tulevaisuuden voimapari? Molemmat ovat ihan sietämättömän suloisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :) Kovin paljoa mä en voi sanoa etten paljasta liikaa, mutta sen voin sanoa että hyviä veikkauksia, osa meni metsään ja osa osui hyvinkin kohdalleen. ;)

      Poista
  2. Kiitoksia tästä, oikein mielenkiintoista lukemista illan ratoksi. Nora rupesi nähtävästi heti leikkimään Amoria, toivottavasti suunnitelma onnistuu, mikä se sitten onkin. Rachel ja Toby olisivat kyllä nätti pari. Voi voi, mikäköhän Mikea vaivaa? Tuskin pelkkä alhainen verensokeri kuitenkaan. Jatkoa odottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Noralla on ihan omat suunnitelmat mielessä. Ensi osassa päästään näkemään, että toimiko se vai ei. Miken tilannettakin valotetaan lisää tulevissa osissa. Jatkon kannalta näyttää nyt erittäin epävarmalta, sillä lukeminen nielee nyt lähes kaiken ajan, mutta jos oikein hyvin käy, niin uusi osa tulee ehkä jo ensi viikon aikana. :)

      Poista