Jouluextra II: Daniel, Owen & Felix

Vaikka Bridgeportissa säässä ja lämpötiloissa esiintyikin paljon suurempia vaihteluita kuin Twinbrookissa, niin silti oli hieman yllättävää kun vain hieman ennen joulua koko kaupunki alkoi hiljalleen peittyä lumen alle.

Sankka lumipyry alkoi jouluaattoa edeltävänä päivänä. Vain yhdessä yössä lumi oli kasannut komeita kinoksia ympäri kaupunkia.

Liikennekaaosta lumisade ei kuitenkaan onneksi aiheuttanut. Ne, jotka lähtivät viettämään joulua muualle olivat jo lähteneet, ja näin ollen kaupungissa ei liikkunut enää juuri ketään, ja he jotka liikkuivat, olivat liikkeellä jalkaisin.

Daniel hytisi kylmästä. Ikkunasta ulos katsoessaan Daniel oli vielä ollut sitä mieltä, että pieni iltapäiväkävely olisi hyvä ajatus. Ulos asti päästyään Daniel ei ollut lähellekään yhtä varma.

Kylmyyden lisäksi nilkkoihin yltävä lumikerros sai Danielin hytisemään. Sitkeästi hän pyrki kuitenkin tekemään kävelylenkkinsä loppuun asti.

Kun kotitalo vihdoinkin alkoi häämöttää edessäpäin, niin Daniel huokaisi helpotuksesta. Vihdoinkin hän pääsisi sisälle.

Aivan ensimmäisenä sisälle saavuttuaan Daniel huomasi, että Owen ja Felix olivat katsomassa televisiota. Koska ruudulla pyöri piirretyt, niin Daniel päätteli että ohjelma oli Felixin valitsema.

Felixin huomio irtosi televisiosta kuitenkin välittömästi kun hän huomasi Danielin saapuvan. Poika nousi ylös lattialta ja lähti juoksemaan kohti isäänsä.

Daniel poimi Felixin käsiensä varaan ja heilautti pojan ilmaan. Hetkessä taaperon innostunut kikatus täytti huoneen.

-Onko sinulla ollut kiva päivä tänään? Daniel kysyi hymyileväiseltä Felixiltä.

-On! Tosi kiva! Felix hihkui innoissaan.
Daniel laski pojan takaisin maahan ja otti takin pois yltään.

Daniel jäi hetkeksi katselemaan joulukoristeista täyttynyttä asuntoa pohdiskellen muuttunutta tilannetta. Hän oli ollut Owenin kanssa yhdessä jo todella kauan, mutta he eivät olleet kuitenkaan juhlineet joulua oikeastaan mitenkään. Vasta lapsen saaminen sai heidät tuntemaan halua kunnolliseen joulunviettoon.

Daniel havahtui mietteistään vasta, kun Owen tuli puhumaan hänelle.
-Pitäisikö meidän alkaa jo syömään? Minä ja Felix alamme ainakin olla jo hyvin nälkäisiä.

Daniel nyökkäsi.
-Niin minäkin. Käy sinä valmistelemassa muut ruoat, minä otan sillä välin kalkkunan pois uunista.

Näin myös toimittiin. Daniel mietti hieman, että oliko kalkkuna kypsä, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin paistanut itse sellaista, mutta kyllä se ainakin näytti ihan kypsältä.

Owen siirtyi suoraan aterian kimppuun sillä välin kun Daniel laittoi Felixin syöttötuoliin ja kokosi pojalle oman annoksen. Sitten hänkin siirtyi pöytään Owenin viereen.

-Daniel, hemmottelemmeko me sinun mielestäsi Felixiä liikaa?
Daniel hämmentyi Owenin kysymyksestä kovasti.
-Mistä sinä nyt tuollaista sait päähäsi?

-Yksin hänelle on enemmän lahjoja kuin Cedricin ja Rosannan lapsille, ja heitä on sentään neljä! Owen totesi voimakkaasti.

Daniel pudisti päätään.
-Emme hemmottele. Onhan niissä paketeissa paljon kaikkia hyödyllisiäkin juttuja, kuten vaatteita ja sen sellaista. Sitä paitsi, tämä on meidän ensimmäinen joulumme perheenä niin haittaisiko se edes vaikka me vähän hemmottelisimmekin? Sehän kuuluu jouluun.

Owen jäi tuijottamaan Danielia hymy kasvoillaan. Danielin jutussa oli yllättävän paljon järkeä.
-Sinä taidat olla ihan oikeassa. Minä en vain oikein tiedä mikä on hyvä määrä joululahjoja noin pienelle lapselle, mutta emmeköhän me opi senkin ajallaan.

Kun koko kolmikko oli syönyt, niin Daniel siirtyi huolehtimaan tiskeistä ja Owen poimi Felixin pois syöttötuolista.
-Oletko sinä jo valmis availemaan lahjoja?

-Lahjoja?
Felix kysyi aavistuksen hämmentyneenä, mutta kuitenkin innostuneena.

Owen laski Felixin maahan ja ojensi hänelle ensimmäisen paketin. Poika katsoi laatikkoa ihmeissään tietämättä mitä tehdä, mutta kun Daniel opasti häntä niin pian poika sai jutun juonesta kiinni.

Aivan koko pakettipaljous ei ollut kuitenkaan pelkästään Felixille. Daniel ja Owen olivat hankkineet lahjoja myös toisilleen.

Kun kaikki paketit oli avattu, niin Felix alkoi leikkiä uudella lempilelullaan Owenin avustamana.

Kun Owen opasti Felixiä laittamaan palikat oikeisiin paikkoihin, niin hänen mieleensä ilmaantui muisto jostain kaukaa menneisyydestä, Cedricin ja Rosannan kolmosten ensimmäisiltä syntymäpäiviltä kun hän oli leikkinyt Tobyn kanssa samankaltaisella palikkalaatikolla. Owen naurahti kevyesti. Silloin hän oli ollut olevinaan niin varma, ettei hän haluaisi omaa lasta. Miten väärässä hän lopulta olikaan.

Felixin ja Owenin leikkiessä Daniel istahti pianonsa äären ja alkoi soittaa rauhallista, jouluista sävelmää.

Jossain vaiheessa soitin vaihtui pianosta kitaraksi. Daniel jatkoi soittamista pitkän aikaa Owenin ja Felixin kuunnellessa leikkiensä lomassa.

Pieni perhe jatkoi joulunviettoaan iltamyöhälle asti. Ensimmäinen, joka väsähti, oli Felix.
-Minä voin nukuttaa Felixin tänä iltana, jos sinulle sopii, Daniel ehdotti.

-Kyllä se sopii. Sinä saat muutenkin hänet nukutettua paljon nopeammin.

Daniel vaihtoi Felixille yöasun ylle ja poimi käsiinsä satukirjan. Felix ei osannut vielä itse lukea, mutta hän rakasti kuunnella kun hänelle itselleen luettiin satuja. Daniel otti pojan kainaloonsa ja alkoi lukea. Hän eläytyi satuun niin kovin, ettei ehtinyt huomata missä välissä Felix nukahti.

Daniel sai kuin saikin siirrettyä viereensä nukahtaneen Felixin pinnasänkyynsä herättämättä poikaa. Daniel varmisti vielä, että poika oli varmasti unessa ja jätti hänet sitten nukkumaan rauhassa.

Felixin nukutettuaan Daniel olisi halunnut hieman keskustella Owenin kanssa, joten hän yllättyi kovasti kun miestä ei löytynytkään olohuoneesta. Daniel kiersi hitaasti koko asunnon läpi viimeisenä toivonaan Owenin työhuone.

Hänen arvionsa osui oikeaan. Owen istui työpöytänsä ääressä naputtelemassa vastausta ilmeisesti johonkin työsähköpostiin.

-Etkö sinä osaa irroittautua töistä edes joululomalla? Daniel kysyi huokaisten.

Owen sulki sähköpostinsa välittömästi ja sammutti tietokoneen.
-Joo, minä tiedän että pitäisi. Anteeksi.

Daniel veti Owenin lähelleen.
-Ei se haittaa, kyllä minä ymmärrän. Minä en vain tahdo että sinä stressaat liikaa. Mutta annetaan sen nyt olla, minulla on sinulle yllätys.

Owen katsoi Danielia kulmat kurtussa. Hän oli jo kysymäisillään, että millainen yllätys, mutta hän tiesi jo että minkälainen vastaus sieltä tulisi. "Eihän se mikään yllätys olisi jos minä kertoisin." Joten Owen jätti kysymättä.

Daniel johdatteli aavistuksen hämmentyneen Owenin heidän keittiöönsä.
-Tässäkö se sinun yllätyksesi on?
Daniel pudisti päätään ja osoitti kohti kattoa.

Owenilla kesti hetki ymmärtää että mitä Daniel oikein tarkoitti, mutta pian hänkin löysi katosta roikkuvan mistelinoksan.

Daniel katsoi Owenia leveä virne kasvoillaan.
-Sinä lienee tiedät että mikä kasvi tuo on ja mitä se tarkoittaa?

Owen nyökkäsi itsevarmana.
-Luulisin tietäväni.

Owen kaappasi Danielin syleilyynsä ja antoi hänelle intohimoisen suudelman. Daniel alkoi nauraa.
-Kyllä, juuri tuota.

Daniel ja Owen olivat jo hyvin väsyneitä kun he malttoivat viimeinkin mennä nukkumaan. Ennen nukahtamistaan he jäivät katselemaan toisiaan vielä hetkeksi.
-Hyvää joulua, Daniel kuiskasi.
-Hyvää joulua sinullekin, Owen vastasi aivan yhtä hiljaa.

Niin koko talo hiljeni viimein ja perhe pääsi nukkumaan rauhallista jouluyön unta lumen jatkaessa satamistaan heidän kotikaupunkinsa ylle.
*****

Tänä vuonna jouluextrana vähän tällainen normaalia osaa lyhyempi tarinanpätkä Danielin, Owenin ja Felixin joulunvietosta. :) Sen pidemmittä puheitta:

Hyvää joulua & onnellista uutta vuotta kaikille!