25.Keskellä ihmettä

Rosanna istui keinutuolissa nurkassa ja katseli vielä toistaiseksi tyhjiä pinnasänkyjä. Vielä hetki pitäisi malttaa odottaa, mutta ei välttämättä enää kauaa.

Rosanna oli kuitenkin hyvin peloissaan. Hänestä tuntui että synnytys saattaisi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä. Laskettuun aikaan oli kuitenkin vielä viisi viikkoa. Keskosuus ei kuitenkaan pelottanut häntä, sillä neuvolassa  ja äitiyspoliklinikalla oli kerrottu useampaan otteeseen että kaksosvauvat syntyivät melkein aina etuajassa. Häntä pelotti se, että miten hän pärjäisi yksin.

Cedric oli yövuorossa ja Rosannalla ei ollut ketään tukenaan. Hän ei tiennyt että miten hän oikein pärjäisi jos synnytys käynnistyisikin yllättäen. Cedric ei välttämättä voisi vastata puhelimeen jos meneillään olisi joku hektinen työtehtävä eikä hän itse pystyisi ajamaan autolla synnytyskipujen kourissa. Sitä paitsi, Cedrichän oli autolla töissä että ei hänellä edes olisi mitään mitä ajaa.

Rosanna vaelsi takaisin olohuoneen puolelle ja jäi ikkunan eteen tuijottamaan kadun toisella puolella olevaa pimeää taloa. Samassa hänen päähänsä putkahti ajatus, mutta melkein yhtä nopeasti hän myös hylkäsi sen ajatuksen. Ei hän voisi häiritä Danielia ja Owenia, kello oli jo vaikka kuinka paljon ja molemmat olivat ihan varmasti nukkumassa ja menossa huomenna töihin.

Rosanna siirtyi ulko-oven luo ja jäi uudelleen tuijottamaan taloa. Lopulta hän päätyi pyörtämään päätöksensä siitä ettei voisi häiriköidä ketään yöaikaan. Hän oli väsynyt ja avun tarpeessa, joten hän ei voinut oikein muutakaan kuin pyytää.

Rosanna alkoi olla jo niin uuvuksissa ettei hän tajunnut edes laittaa kenkiä jalkaan kun hän lähti tarpomaan sateiseen yöhön. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä.

Rosanna tiesi että heidän kotonaan oli jossain vara-avain myös Danielin ja Owenin kotiin, mutta sen verran Rosannakin tajusi ettei hän voisi vain marssia keskellä yötä omilla avaimillaan toisten kotiin. Ensin hän painoi ovikelloa, mutta koska vastausta ei kuulunut niin hän painoi uudestaan. Koska siihenkään ei reagoitu niin lopulta hän päätyi hakkaamaan ovea paniikinomaisesti että edes joku kuulisi.

Oven tuli avaamaan äärimmäisen uninen Daniel. Hän oli ollut nukkumassa ja hän oli yhä puoliunessa, joten hänen oli ensialkuun hankala käsittää että mitä oli meneillään. Lopulta hän havahtui sen verran että hän kykeni ymmärtämään että hänen parhaan ystävänsä viimeisillään raskaana oleva vaimo seisoi hänen edessään hyvin hätääntyneenä.
-Mikä sinulla on hätänä?

Rosanna oli ehtinyt ulkona seistessään hätääntymään jo melkoisesti eikä vihdoinkin sisään päästyään kyennyt estämään kyyneliään.
-Anteeksi kun minä tuppauduin tänne keskellä yötä, mutta olen vain niin kamalan peloissani. Cedric on töissä ja minusta tuntuu siltä että synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä enkä minä pärjäisi jos olisin yksin sen tapahtuessa. Olen ihan kamalan väsynyt enkä uskalla nukkua jos alankin synnyttää kesken unien.

Daniel kaappasi hytisevän Rosannan syliinsä ja koitti rauhoitella häntä.
-Shh, ei mitään hätää.

Kun Rosanna oli lakannut itkemästä niin Daniel laski irti hänestä ja katsoi naista silmiin rauhoittavasti.
-Rosanna, sinä voit yöpyä meidän vierashuoneessa. Jos sinun synnytyksesi käynnistyy yön aikana niin minä ja Owen kyllä autamme sinut sairaalaan ja huolehdimme Cedricin paikalle.

Rosanna lähestulkoon liikuttui Danielin ystävällisyydestä.
-Kiitos.

Daniel kävi laittamassa vierashuoneen sänkyyn lakanat. Kun Rosanna pääsi vihdoinkin painamaan päänsä tyynyyn niin ei mennyt kovinkaan kauaa kun hän jo nukahti.

Kun Rosanna oli unessa niin Daniel etsi puhelimensa ja laittoi Cedricille tekstiviestin missä hän kertoi tapahtuneesta ja että hän ja Owen olisivat molemmat jo töissä kun Cedricin vuoro loppuisi joten he jättäisivät Rosannan heille nukkumaan.

Daniel kävi viemässä puhelimensa lataukseen ja kömpi sitten takaisin peiton alle. Umpiunessa oleva Owen veti hänet kainaloonsa eikä mennyt kauaakaan kun Danielkin oli jo takaisin unessa.
***

Seuraavana aamuna satoi kaatamalla vettä. Se ei kuitenkaan Cedriciä häirinnyt, olihan hän liikkeellä autolla.

Cedricillä oli kuitenkin hieman huono omatunto. Hänen olisi pitänyt tajuta että Rosanna jännittää lähestyvää synnytystä ja hänen olisi pitänyt järjestää joku Rosannan seuraksi ettei naisen olisi tarvinnut jäädä yksin koko yöksi.

Kun Cedric meni Rosannan luo vierashuoneeseen niin hän huomasi että Rosanna makasi sängyllä vaikuttaen rennolta ja rauhalliselta. Synnytys ei siis ilmeisesti ollut vielä käynnissä eikä Rosanna ollut hänelle vihainen.

-Olisitko sinä jo valmis lähtemään kotiin?

Rosanna nyökkäsi ja nousi ylös sängyltä.
-Enemmän kuin mielelläni.

Kun he olivat kotona niin Rosanna kävi vaihtamassa yömekkonsa pois samaan aikaan kun Cedric söi aamupalan. Sen jälkeen Cedric meni puhumaan Rosannalle.
-Minä olen ihan hirmuisen väsynyt, joten sopiiko sinulle että menen nukkumaan hetkeksi? Jos jotain tulee niin voit kyllä herättää minut, mutta minä ihan todella kaipaan lepoa nyt.

Rosanna nyökkäsi kevyt hymy kasvoillaan.
-Mene vain. Kyllä minä ymmärrän että sinä olet väsynyt yötöiden jäljellä.

Rosanna päätti kuluttaa aikaansa televisiota katsellen. Ei hänellä ollut muutakaan tekemistä.
***

Cedric heräsi hieman ennen kahtatoista. Heräämisensä jälkeen hän makoili sängyllä vielä jonkin aikaa miettien tapoja millä hän voisi estää edellisöisen toistumisen. Lopulta hän keksi omasta mielestään hyvän idean.

Cedric astui ulos makuuhuoneesta ja havaitsi Rosannan istuvan sohvalla joten hän alkoi puhua sen kummempia miettimättä.
-Minä ajattelin että voisin viedä sinut äidin luokse ensi yöksi. Siten sinun ei tarvitsisi olla täällä yksin. Mitä mieltä sinä olet?
-Ei tarvitse, Rosanna huokaisi.
-Miten niin? Ei siitä olisi vaivaa, äiti ottaisi sinut sinne enemmän kuin mielellään, Cedric kysyi hämmentyneenä.

Rosanna joutui vetämään syvään henkeä uuden supistuksen tullessa. Kun se oli ohi niin hän pystyi taas puhumaan.
-Ei tarvitse. Sinun pitäisi varmaan soittaa töihin ja kysyä että pääsisikö joku tuuraamaan sinua. Cedric, minä synnytän.

Cedricin oli vaikea uskoa korviaan. Hän kävi polvilleen lattialle ja jäi tuijottamaan Rosannaa.
-Mitä?

Rosanna ähkäisi kivusta uuden supistuksen tullessa. Hän joutui jälleen odottamaan sen loppumista ennen kuin hän sai vastattua Cedricin kysymykseen.
-Cedric, minun synnytykseni on käynnistynyt. Meidän lapsemme voivat syntyä hetkenä minä hyvänsä. Tästä pisteestä ei ole enää paluuta, minä tunnen sen.

Aiemmin Cedric oli kuvitellut että hän menisi kamalaan paniikkiin kun synnytyksen aika koittaisi, mutta yllättäen hänet valtasikin rauha ja tyyneys. Hän kurottautui suukottamaan Rosannan valtavaa vatsaa vielä viimeisen kerran.
-Minä käyn pukemassa niin lähdetään.

Cedric tiesi, että kun he poistuisivat sairaalasta, niin heidän elämänsä tulisi olemaan täysin erilaista kuin aiemmin. He eivät enää olisi pelkkä pariskunta, vaan he olisivat myös perhe.
***

Melko tarkalleen vuorokautta myöhemmin Cedric asteli ulos sairaalan ovista äärimmäisen tunteikkaana. Sillä hetkellä hänen päässään liikkui niin monia tunteita ettei hän osannut oikein itsekään kuvailla että mitä hän tunsi.

Jos joku olisi kysynyt, niin Cedric olisi sanonut olevansa hyvällä tavalla järkyttynyt. Cedric ei kylläkään tiennyt että voiko ihminen olla järkyttynyt hyvällä tavalla, mutta se oli paras termi minkä hän keksi kuvailemaan senhetkistä tunnetilaansa.

Rosanna oli lepäämässä, joten Cedric oli saanut häneltä luvan käydä pikaisesti äitinsä luona. Cedric halusi kertoa synnytyskuulumiset äidilleen ihan henkilökohtaisesti, sillä synnytyksessä oli tapahtunut niin isoja asioita ettei niitä vain voinut kertoa puhelimitse.

Cedric oli hyvin jännittynyt kun hän oli menossa kertomaan uutisiaan. Hän tiesi että Donna odotti uutisia malttamattomana ja varmaan sekoaisi kun saisi kuulla että mitä on tapahtunut.

Cedric meni äitinsä luokse ja Donna kietoi välittömästi kätensä poikansa ympärille.
-Onneksi olkoon tuoreelle isälle.

-Onneksi olkoon sinullekin, sinähän olet nyt isoäiti, Cedric vastasi liikuttuneena.

Donna katsoi Cedriciä hymyillen. Sanotaan että isyys muuttaa miestä, ja Donna kykeni selkeästi näkemään tämän muutoksen pojassaan.
-Miten synnytys meni? Ovatko Rosanna ja kaksoset kunnossa?
Koska Cedric ei saanut ensin sanottua mitään, niin Donna alkoi pelätä että jokin oli mennyt pieleen ja hänen hymystään tuli aavistuksen konemaisempi.
-Tuliko siellä jotain mutkia matkaan? Eikö kaikki mennytkään kuten oli ajateltu?

Cedric pudisti päätään.
-Ei se mennyt sinne päinkään kun oli ajateltu. Tai no, se alkoi kuten pitikin mutta synnytyksen edetessä asiat muuttuivat. Istutaan alas niin minä kerron kaiken.

Cedric ja Donna istuivat ruokapöydän ääreen. Cedricin oli vaikea saada puhuttua tunnekirjonsa keskeltä, joten Donna aloitti.
-Kerrohan että miten se sujui. Jotain isoa on selvästi tapahtunut kun sinä olet noin ajatuksissasi.

-Synnytys käynnistyi normaalisti, tai hieman etuajassa oikeastaan mutta sehän on kaksosraskauksissa ihan normaalia. Menimme sairaalaan puolen päivän aikoihin ja poika syntyi hieman ennen yhdeksää illalla. Hän on normaalin kaksosvauvan kokoinen, terve ja hyvinvoiva. Noin kymmenen minuuttia pojan jälkeen päivänvalon näki meidän tyttäremme. Normaali, terve ja hyvinvoiva hänkin. Tässä vaiheessa luulimme että kaikki oli jo ohi, mutta juuri kun olimme siirymässä synnytyssalista äitiysvuodeosastolle niin Rosannaa alkoi sattua aivan kamalasti ja hän alkoi vuotaa, joten kätilöt luulivat että hänellä oli jokin sisäinen verenvuoto ja hänet kiidätettiin leikkaussaliin sen korjaamiseksi.

Donna veti järkyttyneenä henkeä mutta koitti kuitenkin pitää itsensä rauhallisena että hän saisi kuunneltua Cedricin tarinan loppuun.
-Onko hän nyt kunnossa?

Cedric nyökkäsi.
-Ei se vuoto ollut mitään vakavaa, mutta leikkaussalissa oli vastassa yllätys. Hänen kohdussaan olikin vielä yksi vauva. Kukaan ei oikein tiedä että miksei häntä oltu huomattu ultraäänitutkimuksissa tai missään muissa raskaudenaikaisissa tutkimuksissa, mutta siinä kohtaa leikkaus muuttuikin hätäsektioksi ja me saimme toisen pojan. Hän on sisaruksiinsa nähden pienikokoinen mutta lääkärit sanoivat että hän vaikuttaa muuten terveeltä ja todennäköisesti ottaa sisaruksensa koossa kiinni muutaman kuukauden kuluessa.

Donnan oli vaikea sisäistää että mitä ihmettä hän oli oikein juuri kuullut.
-Siis saitteko te kolmoset? Kaksi poikaa ja yhden tytön?

Cedric nyökkäsi kevyesti.
-Kyllä. Lääkärit sanoivat, että meillä kävi äärimmäisen hyvä tuuri. Monikkoraskaudet ja synnytykset ovat jo itsessään hyvin riskialttiita, ja nyt tilanne oli vielä vaarallisempi kun emme tienneet kolmannesta vauvasta, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä että kaikki osapuolet selviävät tästä ilman suurempia komplikaatioita. Toki minä ja Rosanna olemme äärimmäisen hämmentyneitä, mutta kyllä me pärjäämme kolmenkin kanssa.

Donna nousi jälleen pöydän äärestä ja ryntäsi halaamaan poikaansa.
-Tietenkin te pärjäätte. Minä, Daniel ja Owen olemme myös teidän apunanne mahdollisimman paljon. Sinun vanha pinnasänkysi on yhä meillä tallessa, haluaisitteko sen teille?
Cedric nyökkäsi.
-Mielellään. Ei tässä varmaan ihan hetkeen ole aikaa lähteä huonekaluostoksille.

Kun Donna laski irti Cedricistä niin hän kaivoi puhelimen taskustaan.
-Minulla on täällä kuvia. Sinä varmaan haluat nähdä?
Donna nyökytteli erittäin innoissaan.

Cedric käänsi kännykän näytön Donnan ulottuville.
-Tässä on ensimmäisenä syntynyt poika...tässä on meidän tyttömme...ja tämä tässä on toinen poika. Kuten huomaat niin hän on hieman sisaruksiaan pienempi, mutta kuten sanoinkin aiemmin niin hänkin on terve.
Donnan sydän oli sulaa.
-He ovat ihania.

Cedric naurahti liikuttuneena.
-Nuo kolme pientä ovat suloisinta mitä minä olen ikinä nähnyt.

Donna halasi Cedriciä vielä kerran ennen kuin hän lähti.
-Nyt sinun on lienee aika siirtyä takaisin perheesi luokse. Minä tulen kyllä katsomaan teitäsitten kun kotiudutte.

-Niin minun taitaa olla. Kiitos onnitteluista, minä välitän ne myös Rosannalle.
*****

Asiat mutkistuivat vielä vähän lisää ja Cedricistä ja Rosannasta tulikin sitten kertaheitolla kolmen vauvan vanhempia. Seuraavina vuosina elämä ei todellakaan tule olemaan heille helppoa, mutta apukäsiä on kuitenkin runsaasti, mummi ja kaksi innokasta kummisetää. Miten veikkaatte perheen pärjäävän kun kolmoset ovat pieniä? Sukupuolet tässä tulikin jo selville, mutta vauvojen nimet paljastuu sitten ensi osassa. :)