20.Tahdon

Lukiosta valmistumisen jälkeen aika oli suorastaan kiitänyt ja moni asia muuttunut. Vaikka jotkin asiat olivat erilaisia nykyään, niin oli myös paljon asioita jotka olivat ennallaan.

Rosanna ja Cedric olivat yhä onnellisesti kihloissa mutta naimisiin he eivät olleet vielä menneet. Se pyöri kyllä mielessä usein, mutta he eivät vielä tienneet että miten ja missä se tapahtuisi, eivätkä he halunneet hätiköidä joten toistaiseksi häät saivat odottaa.

Työrintamalla heillä sujui hyvin. Rosanna oli teini-iässä innostunut ruoanlaitosta siinä määrin että siitä tuli lopulta hänen ammattinsa. Rosanna ei meinannut heti valmistumisen jälkeen löytää koulutuksensa tasoista työpaikkaa, joten ensialkuun hän työskenteli paikallisessa pikaruokalassa hakiessaan samalla töihin parempitasoisiin ravintoloihin. Lopulta häntä onnisti ja hän löysi koulutustaan vastaavaa työtä. Hän pääsi töihin ravintolaan minkä yhteydessä toimi myös pitopalvelu ja konditoria.

Cedricillä oli käynyt yhtä hyvin, ellei jopa vähän paremmin. Ensin hän painiskeli pitkään sen kanssa että mitä hän opiskelisi, mutta kun hän keksi sen niin hän pääsi sisään haluamaansa opiskelupaikkaan jo ensimmäisellä hakukerralla. Cedric oli mietiskellyt kaikkea kokemaansa ja kuulemaansa ja jäi muistelemaan Jaden kertomia asioita lapsuudestaan. Sen muistelun seurauksena Cedric päätti lähteä opiskelemaan sosiaalialaa erikoistuen lastensuojeluun. Hänen äitinsä oli joutunut kärsimään kamalasta kohtelusta lapsuusvuosinaan ja Cedric halusi mahdollisuuksiensa mukaan varmistaa ettei kukaan joutuisi enää kokemaan samanlaista kohtaloa. Cedric menestyi opinnoissaan loistavasti ja viimeistä työharjoittelua Twinbrookin perhetukikeskuksen lastensuojeluyksikössä suorittaessaan häntä pyydettiin tulemaan sinne vakituisesti töihin heti valmistumisen jälkeen. Näin tehtiin ja Cedric oli enemmän kuin tyytyväinen. Ei kovin moni ihminen päässyt haaveilemaansa työpaikkaan välittömästi valmistuttuaan.

Cedric asui yhä vanhempiensa luona ja nyt myös Rosanna asui siellä hänen kanssaan. He etsivät Cedricin kanssa koko ajan omaa kotia, mutta Twinbrookin talotilanne oli vain yksinkertaisesti niin surkea että sopivaa asuntoa oli vaikea löytää. Raha ei Cedricin tapauksessa ollut ongelma, mutta heille sopivia taloja ei vain yksinkertaisesti ollut tarjolla. Toki he osallistuivat asumiskuluihin aivan yhtä tasavertaisesti kuin Jade ja Donnakin eivätkä vain loisineet heidän elätettävänään.

Danielilla ja Owenilla oli ollut huomattavasti parempi tuuri. Molempien opiskelut olivat vieneet heidät väliaikaisesti eri kaupunkeihin ja he joutuivat hetken olemaan raastavassa kaukosuhteessa mutta kun he palasivat valmistuttuaan Twinbrookiin niin he löysivät talon heti kun he vain alkoivat etsiä.

Owen oli aina ollut hyvä matematiikassa ja hakikin lukion jälkeen opiskelemaan taloustieteitä. Haastavat opinnot ja kaukosuhde olivat omiaan ylirasittamaan Owenia, mutta hän onnistui kuin onnistuikin valmistumaan ohjeajassa. Myös työpaikka Twinbrookin keskuspankista heltisi helposti vanhojen työntekijöiden eläköitymisaallon vuoksi.

Daniel puolestaan oli aina rakastanut kitaransoittoa sekä musiikkia ylipäätään ja halusi jotenkin yhdistää sen ammattiinsa. Muusikoksi hän ei kuitenkaan tahtonut eikä ollut koskaan tahtonutkaan, minkä lisäksi Daniel tiesi että hän haluaisi työn missä hän voisi tehdä jotain hyvää. Näiden ajatusten pohjalta Daniel päätyi opiskelemaan musiikkiterapeutiksi. Siinä ammatissa yhdistyi kaksi hänelle hyvin tärkeää asiaa; musisointi ja ihmisten auttaminen.

Myös Jade ja Donna olivat yhä onnellinen pari. Heidän elämänsä oli nykyiseltään täysin stressivapaata. He olivat onnistuneet kasvattamaan pojastaan tasapainoisen aikuisen eikä heidän tarvinnut enää stressata töistäkään. Donna oli jäänyt eläkkeelle koska hänen työnsä oli suurimmalta osin seisomatyötä ja se alkoi käydä pidemmän päälle raskaaksi. Myös Jade oli päättänyt jäädä eläkkeelle hieman Donnan jälkeen.

Nyt kun heidän ei tarvinnut enää miettiä töitä tai mitään sellaista niin heillä oli enemmän aikaa keskittyä vain toisiinsa ja yhdessä olemiseen.
***

Taivas oli jo tummenemaan päin kun Rosannan työvuoro oli vihdoin ohi. Päivä oli ollut raskas ja Rosanna oli tyytyväinen että hän pääsisi vihdoinkin lepäämään.

Rosanna avasi oven ja kevyt hymy piirtyi hänen kasvoilleen hänen huomatessaan Cedricin istuvan sohvalla.

Cedricin katse oli nauliutunut uutisiin, mutta kun hän kuuli oven sulkeutuvan niin hän nousi välittömästi ylös sohvalta ja käveli kihlattunsa luokse.

-Rakas, millaista sinulla oli tänään töissä?
Cedric huomasi selvästi että Rosanna oli normaalia väsyneemmän oloinen.

Rosanna huokaisi syvään ennen kuin vastasi mitään.
-Ihan täyttä kaaosta. Asiakkaita oli tänään niin paljon että sali oli täynnä koko ajan, pitopalveluruokiakin piti valmistella enkä minä ehtinyt pitää ainuttakaan taukoa koko päivänä.

Cedric tunsi olonsa hieman harmistuneeksi Rosannan puolesta. Hänellä itsellään oli ollut vapaapäivä jonka hän oli kuluttanut lähinnä siivoten ja pelaten joten hänellä olisi riittänyt vielä virtaa vaikka mihin.
-Sepä ikävää, mutta hyvä että te kuitenkin selvisitte päivästä. Jos sinä olet kovin uupunut, niin minähän voisin vaikka hieroa hartioitasi että rentoutuisit edes hieman?
Rosanna oli juuri vastaamaisillaan jotain, mutta hän ei ehtinyt koska oveen koputettiin.

Oven takana olivat juhlapukuihin pukeutuneet Daniel ja Owen jotka vaikuttivat molemmat jokseenkin jännittyineiltä ja pelokkailta. Owen oli sanomaisillaan jotain, mutta ei sitten kyennytkään puhumaan. Danielkaan ei saanut sanaa suustaan.

Cedric katsoi ystäviään virnistäen.
-Miksi te olette pukeutuneet noin? Onko jotain juhlimisen arvoista tapahtunut vai mistä tässä on kyse?

Danielin kasvoille ilmaantui leveä hymy.
-No tuota...
Enempää hän ei kuitenkaan saanut sanottua joten hän vain nosti vasemman kätensä pystyyn jotta Cedric huomaisi hänen vasemmassa nimettömässään komeilevan sormuksen.

Cedric katsoi ensin Danielin sormusta, käänsi sitten katseensa Oweniin ja huomasi että Owenin nimettömässä oli samanlainen. Cedricillä kesti hetki yhdistää pisteet, mutta kun hän tajusi niin hän oli sekä innoissaan että hämmentynyt.

-Oletteko te menneet naimisiin?

Daniel naurahti ja pudisti päätään.
-Emme, mutta sellainen olisi aikomus kuten varmaan jo arvasitkin. Maistraattiaika on jo varattuna ja esteettömyystodistus löytyy, mutta yksi asia puuttuu. Tarvitsemme kaksi todistajaa, ja ajattelimme että sinä ja Rosanna olisitte täydelliset siihen hommaan. Haluaisimme teidät kyllä muutenkin paikalle vaikka ette todistajiksi suostuisikaan, mutta miten on?

Owen liittyi keskusteluun.
-Ei teidän tietenkään ole pakko suostua. Tiedämme että tämä tuli todella äkkiä, mutta halusimme säilyttää tämän yllätyksenä mahdollisimman kauan. Voimme kyllä tarvittaessa pyytää vaikka kaksi maistraatin työntekijää todistajiksi jos te ette voi tulla.

Rosanna ryntäsi Owenin luokse. Rankasta työpäivästä aiheutunut uupumus oli hetkessä kuin poispyyhittyä iloisten uutisten vuoksi.
-Tietysti me suostumme! Tämä on ihana uutinen! Kai te maltatte odottaa kuitenkin sen verran että me vaihdamme vähän siistimpiin vaatteisiin?
Owen naurahti.
-Tietenkin.

Nelikko siirtyi maistraattiin Danielin autolla. Cedric oli tapahtuneesta hieman yllättynyt, mutta kuitenkin iloinen. Hän tiesi että kaukosuhteessa eläminen opintojen ajan oli ollut sekä Danielille että Owenille hyvin rankkaa, mutta he olivat selvinneet siitä. Cedric tiesi, että koska he kestivät sen niin he kestäisivät mitä vain.
***

Daniel ja Owen eivät halunneet mitään isoja ja ihmeellisiä juhlia, vain hauskan illanvieton parhaiden ystäviensä seurassa. Sen vuoksi he siirtyivät maistraatista suoraan Hanalaan, Twinbrookin ainoaan baariin joka oli edes hieman joka ikisestä lähiöstä löytyviä räkälöitä tasokkaampi paikka.

Cedric, Rosanna ja Owen jäivät pöytään istumaan ja keskustelemaan sillä välin kun Daniel meni hakemaan drinkit koko kolmikolle.
-Muista pyytää minulle alkoholiton, Cedric vielä huudahti Danielin perään.
Cedric ei voinut käyttää alkoholia sydänlääkityksensä vuoksi, eikä se oikeastaan häntä haitannutkaan.

Daniel istahti baarijakkaralle ja jäi odottamaan että baarimikko kiinnittäisi huomionsa häneen että hän saisi tilauksen tehtyä.
-Saisinko neljä Tropicoraa alkoholittomana, kiitos?
Baarimikko nyökkäsi ja alkoi valmistaa juomia. Daniel ajatteli että helpompi tilata saman tien alkoholitonta. Cedric ei voinut juoda alkoholia, Daniel ajoi autoa, Owen ei muuten vaan juonut ja Daniel tiesi että Rosanna ei varmasti haluaisi olla porukan ainoa alkoholia käyttävä.

Kun baarimikko alkoi kaataa valmista juomaa laseihin niin hän vilkaisi pöytäseuruetta ja kysyi Owenilta kysymyksen.
-Onko teillä jokin erityinen syy juhlia tänään? Kiinnitin vain huomiota siihen kun te olette pukeutuneet noin siististi koko porukka.
Daniel nyökkäsi.
-Minä menin juuri naimisiin.

Baarimikko katsoi Danielia yllättyneenä.
-Onneksi olkoon. Kuka heistä on puolisosi?
-Tuo vaaleahiuksinen mies sinisessä puvussa.
Baarimikko nyökkäsi mietteliäänä.

Kun baarimikko oli saanut drinkit valmiiksi niin hän laski tarjottimen Danielin eteen.
-Kiitos. Paljonko nuo tekevät?
Baarimikko pudisti päätään hymyillen.
-Talo tarjoaa ensimmäisen kierroksen juhlan kunniaksi.
Daniel kohautti olkapäitään hymyillen kiitollisena ja lähti kantamaan tarjotinta kohti baaripöytää.

Kun he olivat tyhjentäneet drinkkilasinsa niin Cedric marssi jukeboxin luokse ja työnsi sisään pari kolikkoa.
-Minä en osaa soittaa mitään ja haluan säästää viattomia korvia lauluääneltäni joten joudutte nyt tyytymään tähän, mutta eiköhän tämänkin tahdissa kelpaa tanssia häävalssia.

Jukeboxista virtaava balladi täytti baarin ja Daniel otti Owenin tanssiotteeseen. Siinä he kieppuivat hiljaa ja tuijottivat toisiaan silmiin hymyillen. Hiljalleen ympäröivä maailma katosi ja he kykenivät näkemään enää vain toisensa.

Owenin mieleen ei mahtunut sillä hetkellä mitään muuta kuin Daniel ja se, että miten paljon he rakastivatkaan toisiaan.
***

Nelikko viihtyi baarissa sulkemisaikaan asti ja kun he viimein lähtivät, niin aamu oli alkanut jo valjeta. Onneksi Daniel oli liikenteessä autolla niin heidän ei tarvinnut kävellä vesisateessa. Ensin Daniel vei Cedricin ja Rosannan kotiinsa ja sitten he jatkoivat Owenin kanssa matkaa omaansa.

Siihen asti he olivat yrittäneet olla mahdollisimman siveellisiä kun he olivat muiden seurassa julkisilla paikoilla, mutta nyt kun he olivat kahdestaan oman kotinsa seinien sisällä niin he saivat tehdä ihan mitä vaan, eihän kukaan ollut näkemässä.

Jossakin kuumien suudelmien välissä Daniel pysähtyi ja jäi tuijottamaan Owenia silmiin.
-Olen tainnut sanoa tämän sinulle aika monta kertaa viimeisten tuntien aikana, mutta minä rakastan sinua.

-Minäkin rakastan sinua ja rakastan sitä, kun sinä kerrot rakastavasi minua. Saat toistella sitä vielä kyllästymiseen asti, meillähän on koko loppuelämä aikaa.

Daniel nyökkäsi mietteliäänä.
-Kuule, minulla on idea.

-Haluaisitko kertoa lisää? Owen kysyi odottavalla äänensävyllä.

Daniel veti Owenin lähelleen ja loi merkitsevän katseen hänen silmiinsä.
-Entä jos kertomisen sijasta näyttäisin ihan käytännössä?

Owen oli välittömästi samalla aaltopituudella tuoreen aviomiehensä kanssa.
-Sopii minulle.
***

Seuraavana aamuna Rosanna ja Cedric makoilivat sängyllä vierekkäin ja tuijottelivat toisiaan. Cedricin pitäisi lähteä illaksi töihin mutta he halusivat nauttia hitaasta aamusta kun sellainen oli kerrankin mahdollista.

-Cedric, minä olen vähän miettinyt asioita. Minä tiedän nyt että millaiset häät minä haluan. Toki sinun mielipiteelläsi on aivan yhtä paljon painoarvoa kuin minunkin, mutta minulla on idea että miten me voisimme tehdä.

Cedric nyökkäsi katsoen samalla Rosannaa silmiin.
-No?

Rosanna kierähti ympäri ja kiipesi puoliksi Cedricin päälle.
-Kuten Daniel ja Owenkin, niin minä haluan myös pienet häät. Kutsutaan vain kaikista rakkaimmat ja läheisimmät. Juhlia me voimme täälläkin, mutta vihkimisen minä haluaisin tapahtuvan yhdessä tietyssä paikassa. Tiedän töiden kautta yhden ihanan pienen ja tunnelmallisen vihkimispaikan. Me voisimme mennä sinne.

Cedric mietiskeli Rosannan ideaa hetken ja nyökkäsi sitten.
-Otetaan selvää että minä viikonloppuna se paikka on vapaana seuraavan kerran ja laitetaan vapaa-anomukset vetämään.
*****

Ajassa pompattiin hieman eteenpäin ja nelikkomme on nyt aikuistunut. Osasiko kukaan odottaa, että tässä osassa nähtäisiin Danielin ja Owenin häät? Tai no, eihän sitä varsinaisesti nähty mutta kuitenkin... Ensi osassa tanssitaankin sitten jo toisen nuorenparin häitä. :) Mitä luulette, onnistaako heitä asunnonhaussa jossain vaiheessa vai joutuvatko he kentis laajentamaan etsintöjään Twinbrookin ulkopuolelle?