19.Tänä yönä tanssitaan

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Synkkyyden jälkeen on aina valoa. Sanonnasta on useita versioita, mutta niissä kaikissa on sama pointti; huonojen asioiden jälkeen on luvassa jotain hyvää. Se piti tälläkin kertaa paikkaansa.

Kaiken murehtimisen ja stressaamisen jälkeen Cedric keksi Rosannan, Danielin ja Owenin avulla että mitä hän voisi opiskella. Cedric oli heille ikuisesti kiitollinen siitä, sillä hän oli varma että yksin hän ei olisi sitä keksinyt.

Lukio oli tosiaankin päättymäisillään. Loppukokeet olivat ohitse ja Cedric, Rosanna, Daniel sekä Owen läpäisivät kaikki kokeensa, mikä tarkoitti sitä että kaikki valmistuisivat. Valmistujaisseremonia olisi koululla kahden viikon päästä ja sen jälkeen ei tarvitsisi astua jalallakaan koko rakennukseen jos ei halunnut.

Ensin oli kuitenkin aika pitää hieman hauskaa. Päättäjäistanssiaiset olisivat illalla ja valmistelut olivat meneillään. Donna oli lupautunut auttamaan Rosannaa hiusten ja meikin kanssa.

Valmistelujen aikana Donna intoutui muistelemaan omia päättäjäistanssiaisiaan.
-Se oli kyllä ihana ilta. Välillä tuntuu että se olisi ollut vasta eilen, mutta kyllähän minä sen tiedän että siitä on oikeasti jo vuosikymmeniä. Kyllä minua jännittikin, mutta oli se kuitenkin ihanaa. Jännittääkö sinua kovasti?

Rosanna pudisti päätään kevyesti.
-Eipä juurikaan.

Donna jatkoi jutusteluaan hiustenlaiton lomassa.
-On kiva että Cedric on löytänyt noin ihanan tyttöystävän. Ihmiset eivät kovinkaan usein löydä sitä oikeaa ensimmäisellä yrittämällä, en minäkään löytänyt, mutta teillä on käynyt hyvä tuuri.

Rosanna alkoi hymyillä entistä leveämmin Donnan kehujen jälkeen.
-Kiitos.

Kun Rosannan meikki ja kampaus olivat valmiita niin Donna vielä tarkisti jokapuolelta että ne näyttivät siisteiltä.
-Minun mielestäni sinä olet nyt valmis, mutta käypä vielä katsomassa peilistä että oletko itsekin tyytyväinen vai haluatko vielä muuttaa jotain.

Rosanna ryntäsi kylpyhuoneeseen tuijottamaan itseään peilistä. Kampaus oli yksinkertainen ja meikki kevyt kuten hän toivoikin. Rosanna oli kiitollinen siitä että hän oli saanut ammattiapua laittautumiseen, sillä jos hän olisi itse alkanut säätämään meikkien kanssa jotain niin siitä olisi seurannut vain katastrofi.

Rosanna meni kylpyhuoneesta takaisin Donnan luokse ja halasi häntä.
-Kiitos tästä, olen enemmän kuin tyytyväinen. Sinä teit todella hyvää jälkeä.

-Helppohan minun oli kun sinä olet jo valmiiksi todella kaunis.
***

Samaan aikaan Cedric oli huoneessaan esittelemässä Danielille ja Owenille ideaansa jota hän oli pyöritellyt mielessään jo jonkin aikaa ja halusi nyt kuulla ystäviensä mielipiteen.
-Sanokaa nyt ihan rehellisesti että onko tämä ihan hullu idea tai voinko minä ylipäätään edes tehdä sitä.

Daniel katsoi Cedriciä vakavana.
-Tietenkin tuo on ihan hullu idea, sinä tiedät sen kyllä kysymättäkin.

Cedric tunsi pettymyksen häivähdyksen sisällään ja painoi katseensa maahan.
-Ai, no en minä sitten toteuta sitä.

Daniel nousi kiireesti ylös sohvalta.
-Cedric, se että idea on hullu ei välttämättä tarkoita että se on myös huono. Joskus hulluimmat ideat ovat niitä mahtavimpia ja tämä on ehdottomasti yksi sellainen.

-Oletko sinä oikeasti tuota mieltä? Cedric varmisti.

Daniel nyökkäsi leveä hymy kasvoillaan.
-Kyllä olen. Suunnitelmasi on erittäin hullu, erittäin mahtava ja erittäin toteuttamiskelpoinen.

Myös Owen yhtyi Danielin sanoihin.
-Olen samaa mieltä Danielin kanssa. Ideasi on kyllä myös vähän ällöromanttinen mutta ei se haittaa, olettehan te muutenkin sellaisia.

Cedric hymähti.
-Niinhän me taidamme olla.

Daniel repesi nauramaan Danielin kommentille.
-Paraskin puhuja. Itse olet toivoton romantikko pahimmasta päästä.

Owen pyöräytti Danielin ympäri ja suuteli häntä.
-Niinhän minä olen, mutta minä tiedän että sinä pidät siitä.
-Niin pidänkin.
***

Donna auttoi Rosannaa vielä hänen mekkonsa kanssa ja samaan aikaan myös Cedric pukeutui pukuunsa. Kun Rosanna sitten asteli Cedricin eteen niin poika ei voinut muuta kuin huokaista ihastuksesta.
-Sinä olet niin kaunis.
-Oikeasti? Rosanna kysyi arasti.

-Olet sinä, Cedric sanoi ja suukotti Rosannaa varoen sotkemasta hänen meikkiään.

-Missä Daniel ja Owen ovat? Näin aiemmin kun he tulivat tänne.

-Minun huoneessani pukeutumassa. Ei heillä kyllä pitäisi kauaa kestää, me pääsemme lähtemään ihan kohta.

Juuri kun Cedric oli saanut lausahduksensa loppuun niin Daniel ja Owen astuivat ulos Cedricin huoneesta. Daniel ei malttanut olla suukottelematta Owenia jatkuvasti ja tämän johdosta Owen ei kyennyt karistamaan kestohymyä kasvoiltaan.

Cedric seurasi pariskuntaa huvittuneena.
-Joo, te olette oikein suloisia, mutta voisitteko te olla hetken muhinoimatta? Meidän pitäisi mennä ettemme me myöhästy.
Daniel ja Owen irroittautuivat toisistaan nauraen.

Kun nelikko saapui koululle niin musiikki raikasi ulos asti. Kun Cedric ja Rosanna kävelivät ovesta sisään niin Cedric otti Rosannan kädestä kiinni. Oli hienoa päästä viimeinkin vaihtamaan vähän vapaalle. Cedric oli tosin hyvin hermostunut, mutta aivan eri syystä kuin aiemmin ja hän pyrkikin piilottamaan hermostuneisuutensa Rosannalta niin hyvin kuin hän vain kykeni.
***

Kun tanssiaiset olivat ohitse niin ilta oli alkanut jo pimentyä. Virallisten juhlien jälkeen jotkut lähtivät jatkamaan iltaa kotibileisiin, jotkut yökerhoon, jotkut siirtyivät suorinta tietä kotiinsa, kuka mihinkin.

Owen ja Daniel olivat lähdössä syömään johonkin hienoon ravintolaan mistä Owen oli varannut heille pöydän.
-Kulta, meidän pitäisi jo mennä että ehdimme ajoissa.

-Mennään vain, mutta minä haluan ensin käydä sanomassa Cedricille yhden jutun.

Daniel kääntyi ympäri ja katsoi Cedriciä suoraan silmiin.
-Cedric...Onnea matkaan.
-Kiitos.

Rosanna jäi hetkeksi katsomaan poistuvien Danielin ja Owenin perään mutta käänsi sitten katseensa Cedriciin.
-"Onnea matkaan." Mitä hän oikein tarkoitti?

Cedric kohautti olkapäitään vaikka tiesikin vastauksen varsin hyvin.
-En minä tiedä. Mutta kuule, tulisitko minun mukaani? Haluan näyttää sinulle yhden paikan.
-Tietysti.
***

Twinbrookin vanhalla amfiteatterilla ei ollut sinä iltana ketään. Cedric oli salaa kiitollinen siitä ettei kenelläkään ollut sinä iltana samoja aikeita kuin hänellä, koska hän halusi olla Rosannan kanssa kahden kesken.

Cedric saatteli Rosannan aivan teatterin keskiosaan. Rosanna jäi katselemaan ympärilleen ihastuneena.
-Tämä on kaunis paikka. En ole tainnutkaan ennen käydä täällä.

Cedric meni takaisin Rosannan luokse ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
-Minä rakastan sinua.

-Voi Cedric, minäkin rakastan sinua.

Rosanna vetäytyi hieman taaksepäin ja katsoi Cedriciä silmiin.
-Oliko sinulla ihan joku syykin siihen että me tulimme tänne? Ei sillä että tämä olisi jotenkin tylsää, mutta minä vain mietin.

Cedric veti syvään henkeä ennen kuin sanoi mitään. Häntä jännitti niin paljon.
-Oli minulla ihan syykin.

Cedric laski toisen polvensa maahan ja alkoi kaivaa taskuaan Rosannan ihmetellessä. Cedric löysi korurasian nopeasti.

Ensin Rosanna ei tajunnut lainkaan mitä oli meneillään, mutta kun hän tajusi niin hänen hengityksensä salpautui ja sydän alkoi lyödä nopeammin.
-Onko tämä nyt sitä mitä minä luulen?

-Se riippuu ihan siitä että mitä sinä luulet, Cedric totesi rauhallisesti.
Kun hän sai korurasian avattua niin hän nosti sen Rosannan näkyville.

Kun Rosanna näki sormuksen niin ensialkuun hänen oli vaikea uskoa sitä, mutta siinä se oli. Kyse oli juuri siitä mitä hän oli luullut.

Hermostuksestaan huolimatta Cedric kykeni puhumaan jokseenkin rauhallisesti.
-Minä tiedän että me olemme yhä nuoria, mutta ei meidän tarvitse vielä naimisiin mennäkään. Haluan kuitenkin osoittaa sinulle sen että minä ihan todella rakastan sinua ja haluan viettää loppuelämäni kanssasi. Miten on, tuletko vaimokseni?

Rosanna nyökytteli innoissaan.
-Kyllä minä tulen.
Cedric tarttui hellästi tyttöystävänsä kädestä kiinni ja asetti sormuksen hänen vasempaan nimettömäänsä.

Rosanna katseli sormustaan onnenkyyneleet silmistä valuen. Silmänrajaukset levisivät hänen kasvoilleen, mutta hän ei antanut sen haitata. Hän oli juuri sillä hetkellä niin onnellinen ettei hän jaksanut välittää mistään levinneiden meikkien kaltaisesta pikkuseikasta.

Cedric huokaisi helpotuksesta ja työnsi sormusrasian takaisin taskuunsa. Häntä oli pelottanut niin paljon että entä jos Rosanna kieltäytyisikin. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Cedric nousi ylös ja kaappasi Rosannan syleilyynsä. Samassa hänen mieleensä putkahti ajatus.
-Saatoit ehkä arvata sen jo, mutta tämä on se mihin Daniel viittasi toivottaessaan onnea. Toivottavasti sinua ei haittaa että kerroin hänelle ja Owenille tästä etukäteen, mutta minun oli pakko varmistaa heiltä ettei tämä ole täysin typerä idea.

Rosanna pudisti päätään.
-Ei tietenkään haittaa. Hyvä vain että pystyt uskoutumaan heille elämäsi tärkeissä asioissa.
*****

Nyt on nelikon teinivuodet onnellisesti takanapäin. :) Cedric onneksi keksi rakkaidensa avustuksella että mitä hän meinaa tehdä lukion jäkeen. Sitä ei toki tässä paljastettu, mutta ensi osassa se selviää. Veikkauksia saa toki esittää. Arvasiko muuten kukaan että Cedric meinaa kosia Rosannaa tanssiaisiltana? Mä voin paljastaa, että aluinperin se ei edes ollut mun suunnitelmissa. Itseasiassa mulla ei ollut edes tarkkaan mietittynä että miten ja milloin Cedric kosii, ja tätä osaa aloitellessa mä keksin yhdistää sen tanssiaisiin. :)

Sori muuten että tässä on taas kestänyt vähän pidempään kuin oli tarkoitus, tarkoitus oli kesällä tehdä vähän useammin osia kun arkena mutta eipä siitä taida mitään tulla. Kesäkurssien ja ylioppilaskokeisiin lukemisen lisäksi mä olen nimittäin hurahtanut jalkapallon MM-kisojen katsomiseen... Mä olen aina ollut enemmän jääkiekkoihminen (ja olen toki vieläkin) enkä ymmärrä jalkapallosta juuri mitään, en osaa sääntöjä jne. ja arvelin aluinperin että noi kisat ei mua paljoa kiinnostaisi, mutta vähän omaksikin yllätykseksi oon kiinnostunut näistä kisoista yllättävän paljon. Oon kattonut joka päivä (kun niitä pelejä vaan on ollut) jonkin pelin, tänäänkin oon katsonut yhden ja ihan kohta alkaa toinen. En vielä kyllä sanoisi itseäni varsinaisesti jalkapalloihmiseksi, mutta kyllä mä oon vähän oppinut tota peliä jo ymmärtämään. :) Anteeksi vielä jaarituksista, mä oon vähän tällainen että kun pääsen puhumaan urheilusta jossain niin jaarittelen vähän liiankin kanssa vaikka tiiän ettei ketään kiinnosta. :D

PS: Banneri paljastaakin miltä Cedric ja Rosanna näyttää aikuisina, Danielin ja Owenin pääsette näkemään sitten ensi osassa. ;) Samoin kuin vanhustuneet (onhan toi sana, onhan?) Jaden ja Donnan.