perjantai 15. kesäkuuta 2018

17.Pyyhi kyyneleet ja unohda jo pimeä

Rosanna ei onneksi asunut kovin kaukana, joten Cedric oli hyvin nopeasti perillä hänen luonaan. Sen enempiä selittelemättä Cedric vain pyysi Rosannan mukaansa. Vasta matkalla takaisin kotiinsa Cedric alkoi hiljalleen selittää, että mistä on kyse ja Rosanna kuunteli.
-Sinä siis sait selville että mikä Danielia on vaivannut viime kuukaudet?
-Uskoisin niin, Cedric totesi.
-Mistä siinä oli kyse?
Cedric pudisti päätään.
-Ei ole minun asiani puhua siitä, ei varsinkaan kun en ole edes varma että kyse on siitä mitä minä arvelen. Kertokoon Daniel itse jos kokee sen sopivaksi.
Rosanna nyökytteli.
-Ymmärrän. Missä hän on nyt?
Cedric lähti kapuamaan portaita ylös.
-Tuolla hän on minun huoneessani juttelemassa Owenin kanssa.
Rosanna ryntäsi Cedricin perään.
-Ai onko Owenkin siellä? Liittykö hän jotenkin niihin Danielin ongelmiin?
Cedric kohautti olkapäitään.
-Kyllä...ehkä...ei. En minä tiedä! Jos kyse on siitä mistä minä luulen niin kyllä liittyy, jos kyse on jostain muusta niin sitten en tiedä.
Cedric painoi hiljaa korvansa ovea vasten ja jäi kuuntelemaan.
-Ei täältä ainakaan kuulu mitään. Ehkä he ovat lähteneet johonkin.
Varmuuden vuoksi Cedric koputti oveensa, mutta mitään ei kuulunut joten Cedric vain asteli sisään Rosanna vanavedessään ja he kohtasivat näyn jota oikeastaan kumpikaan ei osannut odottaa.
Suudelma ei ollut mitenkään erityisen kiihkeä, pikemminkin hyvin herkkä ja tunteellinen. Daniel piti Owenin kädestä kiinni. He olivat aivan toistensa lumoissa kun he eivät kuulleet Cedricin koputuksia tai oven aukeamista.
Rosanna koitti tiukasti pitää kasvonsa peruslukemilla mutta ei kuitenkaan kyennyt estämään pientä hymynkaretta. Cedric sen sijaan ei edes yrittänyt peittää naurahdustaan.
-Emme kai me vaan keskeyttäneet mitään?
Owen nousi ylös ja jäi istumaan sängyn laidalle. Daniel istahti hänen viereensä ja jäi katsomaan Owenia hellästi silmiin.
-Ette oikeastaan.
Daniel ja Owen näyttivät niin rakastuneilta että se oli Cedricin silmissä melkein huvittavaa.
-Okei, no haluaisitteko te kenties selittää että mitä teidän välillä on meneillään?
Daniel naurahti kevyesti ja jäi tuijottamaan Owenia hymy kasvoillaan.
-No, me...
Enempää Daniel ei saanut sanottua, koska sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa silkasta häkellyksestä.
-Ehkä meidän pitäisi ensin ottaa itsekin asiasta selvää ennen kuin me voimme vastata tuohon kysymykseen, Owen totesi.
Daniel otti hellästi Owenin kädestä kiinni.
-Tuo on erittäin hyvä idea. Mennään.
Daniel ja Owen nousivat ylös sängyltä ja poistuivat Cedricin huoneesta.
Rosanna kääntyi katsomaan Cedriciä virnistäen.
-No, oliko tuossa kyse siitä mistä sinä ajattelit?
Cedric nyökkäsi.
-Oli.
-Mitä mieltä sinä olet?
-Jos he ovat onnellisia yhdessä niin sitten minäkin olen onnellinen heidän puolestaan.
***
Ilta pimeni nopeaa vauhtia ja tähdet tuikkivat jo taivaalla kun Daniel ja Owen saapuivat kaupungin ainoalle uimarannalle. Kävelymatka oli ollut hyvin hiljainen eikä kumpikaan ollut sanonut sanaakaan sen aikana.
Rantapaviljongissa ei ollut ketään joten Daniel ja Owen menivät sinne istumaan. Owen sai viimeinkin suunsa auki.
-Mikset sinä sanonut mitään?
-Minä pelkäsin.
Owenista tuntui hyvin pahalta Danielin puolesta. Kyllä hän oli nähnyt että Danielilla ei ollut kaikki hyvin, mutta ei hän ollut tajunnut että Daniel pelkäsi.
-Mitä sinä pelkäsit? Minun tai jonkun muun reaktioita? Vai jotain muuta?
Danielista tuntui hankalalta puhua, mutta hän päätti kertoa rehellisesti aivan kaiken mitä Owen halusi tietää.
-Pelkäsin lähinnä sitä, että jos sinä torjuisit minut niin mitä sitten kävisi. Sellaisessa tilanteessa sinä olisit ehkä kyennyt jatkamaan ystävyyttämme, mutta minä en olisi pystynyt vaikka olisin halunnut. Sen lisäksi että meidän välimme olisivat menneet poikki, niin Cedric olisi joutunut valitsemaan meidän kahden väliltä koska emmehän me enää olisi voineet hengailla kolmikkona, enkä minä halunnut pakottaa häntä tekemään sellaista valintaa.
Owenin sydän alkoi takoa hieman kovempaa kun hän kuunteli Danielin puhetta. Owen nyökkäsi kevyesti ennen kuin kysyi seuraavan kysymyksensä.
-Entä kauanko sinä olet rakastanut minua, tai siis kauanko sinulla on ollut tunteita minua kohtaan?
Daniel käänsi katseensa erittäin arasti ja jäi katsomaan Owenin silmiin. Häntä pelotti erittäin paljon, mutta kuten hän oli jo itselleen luvannut niin kaikki piti kertoa.
-No, ainahan minä olen sinusta välittänyt ystävänä, mutta tajusin rakastavani sinua hiukan sen jälkeen kun me menimme lukioon. Yritin kyllä aika kauan taistella sitä ajatusta vastaan, mutta viimeistään silloin kun Cedric ja Rosanna alkoivat olla yhdessä niin minä tajusin että rakastan sinua, halusin tai en.
Sen jälkeen hiljaisuus laskeutui jälleen heidän välilleen eikä kumpikaan sanonut mitään pitkään aikaan.
Daniel katkaisi pitkäksi venyneen hiljaisuuden toteamuksellaan.
-Owen, minä haluan tietää yhden asian.
-Niin?
-Oliko niissä suudelmissa tunteita sinunkin osaltasi vai tapahtuivatko ne vain hetken mielijohteesta tai säälistä?
Owen tiesi, että Danielia oli pelottanut tunnustaa tunteensa. Nyt häntä itseään pelotti vähintään yhtä paljon.
-Ne eivät tapahtuneet säälistä. Hetken mielijohteesta kyllä, mutta eivät säälistä. Siinä oli kuitenkin mukana myös tunteita. En osaa sanoa että milloin se alkoi tai kauan sitä on jatkunut, mutta kyllä, minäkin rakastan sinua. Minun piti kertoa sinulle jo kauan sitten mutta sitten sinun vointisi alkoi huonontua niin en viitsinyt rasittaa sinua kun en tiennyt mistä on kyse tai miten reagoisit tunteisiini. Jos olisin tiennyt niin olisin kertonut heti ettei sinun olisi tarvinnut kärsiä sillä tavalla.
Owenin sanoja kuunnellessaan Danielin naamalle levisi äärimmäisen onnellinen hymy. Hänen oli vaikeaa sisäistää kuulemaansa. Sanoiko Owen tuon ihan oikeasti? Tarkoittiko Owen tuota kaikkea?
Owen tunsi olonsa erittäin helpottuneeksi. Jos Daniel ei olisi saanut suutaan auki niin tuskinpa hänkään olisi ikinä uskaltanut tunnustaa tunteitaan.
Daniel nousi ylös penkiltä ja koitti vaivihkaa pyyhkiä onnenkyyneleitä poskiltaan. Nyt itkussa ei ollut enää kyse mistään ikävästä. Daniel oli vain niin iloinen. Onnellinen. Häkeltynyt. Kaikkea samaan aikaan.
Owen nousi myös ylös ja kaappasi Danielin syleilyynsä.
-Älä itke.
Owen otti Danielia kevyesti lantiolta kiinni ja painoi otsansa hänen otsaansa vasten.
-Minusta tuntuu pahalta nähdä poikaystäväni itkemässä, ellei sitten kyse ole onnenkyyneleistä.
-Poikaystäväsi? Daniel kysyi ääni väristen.
-Niin, jos sinä siis haluat olla poikaystäväni, Owen totesi hennolla äänellä.
-Minä en halua mitään muuta niin paljoa kuin sinut, Daniel huokaisi ja vetäisi Owenin lähelleen intohimoiseen suudelmaan.
Daniel ja Owen jäivät vielä hetkeksi istumaan paviljonkiin ihailemaan tähtitaivasta ja juttelemaan. He lähtivät takaisin kohti kotejaan vasta aamun jo sarastaessa.
*****

Osasta tuli vähän normaalia lyhyempi, mutta mä halusin että Daniel ja Owen saa ansaitsemaansa huomiota. Danielin tunnustuksella oli onneksi hyvät seuraukset kun Owenkin sai kerrottua tunteistaan. ♥ Kuten huomata saattaa niin mä rakastan kaiken maailman romantiikkahömppää, tässäkin tarinassa sitä on jo ollut ja tulee varmasti olemaan runsaasti jatkossakin.

6 kommenttia:

  1. Jeee! Daniel ja Owen sitten päätyivät yhteen, onneksi. Nyt kun tässä on jo kaksi nuorta pariskuntaa, voisivat he mennä joillekkin tuplatreffeille. :D Mutta joo, minua ei ainakaan romantiikkahömppä haittaa, koska minäkin tykkään siitä. Saa nähdä miten asiat lähtevät rullaamaan tästä eteenpäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee!♥ Mä oon itseasiassa vähän suunnitellutkin jotain tuplatreffien tyyppistä asiaa, mutta saa nähdä että kuinka saan sovitettua sen tarinaan, koska nelikon teinivuosia ei ole enää jäljellä kovin paljoa ja vielä on kuitenkin isoja asioita läpikäytävänä. :)

      Poista
  2. Oi, ihanan ällösöpöä! Saihan se Daniel lopulta suunsa auki, vaikka ymmärrän kyllä, ei ole helppoa kertoa tuollaista asiaa. Jee, ja Owen vielä vastasi tunteisiin! Odottelen innolla jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeuksien jälkeen kummatkin saivat lopulta kerrottua tunteistaan toisilleen ja homma päättyi ihan onnellisesti. :) Saa nähdä millainen pariskunnan tulevaisuudesta tulee, mulla on jo suunnitelmia tehtynä hyvinkin pitkälle mutta kaikkea ei vielä ole lyöty lukkoon.

      Ensi osa pitäisi tulla seuraavan viikon aikana, ja voin paljastaa jo nyt että se ei sisällä romantiikkahömppää aivan niin paljon, itseasiassa osittain aivan päinvastaisia juttuja. En aio nyt paljastaa kaikkea, mutta sen verran voin kertoa että joudutaan kaivelemaan hieman menneisyydessä tapahtuneita asioita.

      Poista
  3. Luin taas kaksi viimeisintä osaa kerralla ja hyvä niin, sillä olisin varmaan syönyt loputkin kynsistä pois edellisen osan viimeisen kuvan jäljiltä! Jätit siinä kyllä tosi pahaan kohtaan =D =D

    Onpa ihana helpotuksen tunne kun Daniel ei saanutkaan märkää rättiä naamalleen vaan Owen vielä kaiken lisäksi oli omallakin tahollaan elätellyt tunteita. Aivan mahtavaa. Cedric ja Rosanna taas ovat niin übersöpö pari, että vaikea kuvitella heidän tielleen minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Ainakin toistaiseksi "valtakunnassa" kaikki hyvin. Saapa nähdä miten tuulet puhaltavat jatkossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi täällä oli jo tämä valmiina niin ei tarvinnut pureskella kynsiä ihan kokonaan. :D

      Se on kyllä tosi kiva että kummatkin saivat puhuttua ja he ovat onnellisia nyt, samoin kuin Cedric ja Rosanna. Kaikki on tosiaankin nyt hyvin, mutta sen voin paljastaa että tulevaisuuden taivaanrannassa jonkinasteisia ongelmia ja vaikeuksia on luvassa.

      Poista