tiistai 12. kesäkuuta 2018

16.Silloin kun kyyneleet poskillasi nään

Yhtenä viikonloppuna Donna lähti Bridgeportiin edustamaan työpaikkaansa joillekin hyvinvointimessuille. Jade lähti hänen mukaansa, mikä tarkoitti sitä että Cedric sai talon koko viikonlopuksi vain itselleen. Cedric päätti että se olisi täydellinen ajankohta kutsua Rosanna ensimmäistä kertaa yökylään.
Heillä oli ollut ihana ilta ja Cedric leijui seitsemännessä taivaassa. Hänen mieleensä ei mahtunut sillä hetkellä muuta kuin hänen kainalossaan oleva Rosanna. Ei koulustressi, ei Danielin huolet, ei mikään. Vain ja ainoastaan Rosanna.
Cedric suukotti Rosannaa hellästi ja jäi sitten katsomaan hänen silmiinsä. Rosannan kasvoille hiipi kevyt virne.
-Mitä? Cedric kysyi Rosannan tuijotettua häntä hetken hymy kasvoillaan.
-Mitä? Rosanna kysyi takaisin.
-Miksi sinä hymyilet koko ajan? Se näyttää todella söpöltä, mutta miksi?
-Koska minun on vain niin hyvä olla tässä. Cedric, minä rakastan sinua ihan oikeasti.
Cedricille tuli hämillinen olo.
-Ihan oikeasti?
-Niin oikeasti kun vaan voi rakastaa.
-Niin minäkin sinua.
Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen Cedric kääntyi jälleen katsomaan Rosannaa.
-Minulla on idea.
-No?
-Tanssitaan.
Rosanna kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Cedric nousi ylös ja meni käynnistämään stereoita.
Stereoista virtaava hidas balladi täytti huoneen. Cedric otti Rosannan tanssiotteeseen ja alkoi hiljalleen tapailla askelia musiikin tahtiin. Kun heidän askeleensa kulkivat jotenkuten rytmissä niin Cedric taivutti Rosannaa varovasti alaspäin. Rosanna ei kuitenkaan pelännyt kaatuvansa, Cedric piti hänestä kiinni sen verran varman oloisesti.
Rosanna katsoi Cedriciä silmiin hymyillen.
-Sinä olet tosi hyvä tanssimaan. Oletko sinä käynyt tanssitunneilla joskus?
Cedric pudisti päätään.
-En ole, sekin olisi kuulemma liian raskasta liikuntaa minulle. En minä kyllä edes pidä tanssimisesta, paitsi sinun kanssasi tietysti.
Cedric ei tulisi ikipäivänä myöntämään sitä kenellekään, mutta hän oli etsinyt netistä opetusvideoita ja tanssinut yksin omassa huoneessaan niiden tahtiin ettei hän sitten tosipaikan tullen talloisi Rosannan varpaille ihan niin paljoa.
Cedric päätti tanssin samanlaiseen syvään taivutukseen kuin alkupuolella, mutta tällä kertaa taivutukseen sisältyi myös suudelma.
Cedric auttoi Rosannan pystyyn ja unohtui jälleen kerran katsomaan tyttöystäväänsä silmiin. Rosannan katse sai herkän tunnelman muuttumaan silmänräpäyksessä.
Rosanna ei ollut sanonut ääneen mitään, mutta Cedric alkoi pikkuhiljaa aavistaa että mitä Rosannan mielessä liikkui.
Cedricin ei tarvinnut arvuutella kauaa. Rosannan kiihkeän oloinen suudelma paljasti että Cedricin arvelut osuivat oikeaan.
Se suudelma herätti Cedricin sisällä niin monia erilaisia tuntemuksia että ne saivat hänet melkein säikähtämään. Ensialkuun Cedric ei kyennyt reagoimaan mitään, hän vain tuijotti Rosannaa hämmentyneenä.
Rosanna tulkitsi Cedricin ensireaktion väärin ja se sai pettymyksen kirvelemään hänen sisimmässään.
-Anteeksi, minä luulin että sinäkin halusit...
Cedric vetäisi Rosannan takaisin lähelleen ja sulki hänen suunsa suudelmalla ennen kuin hän ehti puhua yhtään enempää.
-Ei, kyllä minäkin haluan. Tule, mennään minun huoneeseeni.
Kun Cedric oli saattanut Rosannan huoneeseensa niin hän kysyi vielä yhden kysymyksen.
-Oletko sinä täysin varma tästä? En halua painostaa sinua tähän jos et ole vielä valmis.
Rosanna suukotti Cedriciä ennen kuin vastasi.
-Cedric, minä olen enemmän kuin valmis. Etkä sinä edes painostanut minua, minähän tein äsken aloitteenkin.
***
Seuraavana aamuna auringon noustessa Cedric ei olisi voinut olla onnellisempi herätessään yhä uinuvan Rosannan viereltä. Cedric suukotti tyttöystäväänsä varovaisesti poskelle ja lähti valmistamaan heille aamiaista.
Cedric oli perinyt Donnan erinomaiset ruoanlaittolahjat ja hänen valmistamansa krepit onnistuivat täydellisesti. Syömään herätetty Rosanna piti aamiaisestaan hyvin paljon.
-Nämä ovat todella hyviä. Osaisinpa itsekin tehdä näitä.
Cedricin syöminen pysähtyi hetkeksi ja iloinen hymy ilmaantui hänen kasvoilleen.
-Kiva että maistuu. Minä voin opettaa sinulle miten näitä tehdään.
Kun Cedric ja Rosanna olivat syöneet niin Rosanna alkoi tiedustella Cedricin loppupäivän suunnitelmia.
-Mitä sinä meinaat tehdä kun minä olen lähtenyt? Meinaatko nähdä Owenia ja Danielia tänään?
Danielin nimen mainitseminen sai Cedricin palaamaan lopullisesti maanpinnalle ja hän nyökkäsi aavistuksen harmistuneena.
-Joo, he ovat tulossa tänne. Me pelaamme varmaan taas videopelejä koko päivän tai sitten minä ja Owen yritämme kaivaa Danielista pihalle sen tiedon että mikä häntä on vaivannut jo useamman kuukauden.
Rosannan suupielet valahtivat alaspäin. Vaikka hän ei henkilökohtaisesti tuntenutkaan Danielia kovin hyvin niin kyseessä oli kuitenkin toinen hänen poikaystäväsä parhaista ystävistä joten Danielin huono tilanne sai myös Rosannan harmistumaan.
-Te ette ole vieläkään saaneet selville mikä häntä painaa?
Cedric pudisti päätään.
-Emme ole. Totta puhuen, minä alan olla jo hyvin huolissani. Daniel vaikutti aina ennen niin iloiselta, pirteältä ja puheliaalta. Nykyään hän on hyvin sulkeutuneen oloinen eikä puhu juuri ollenkaan.
Rosanna kietoi kätensä Cedricin ympärille lohduttaakseen häntä.
-Tuo on varmasti hyvin ikävää, mutta Daniel ei tule puhumaan ennen kuin on itse valmis siihen. Te ette voi oikein tehdä muuta kuin odottaa, niin pahalta kuin se varmasti tuntuukin. Toki te voitte yrittää rohkaista häntä puhumaan, ehkä hän haluaisikin puhua mutta ei vain uskalla.
Cedric nyökkäsi pää Rosannan olkaa vasten.
-Niinhän se on, mutta olen vain niin huolissani. Pelottaa että jos tässä on kyse jostain oikeasti todella vakavasta. Entä jos hän ei kerro mitään ja sitten tapahtuu jotain peruuttamatonta pahaa minkä minä olisin voinut estää jos olisin tiennyt?
***
Rosannan lähdettyä Cedric jäi huoneeseensa istuskelemaan ja odottelemaan Danielin ja Owenin saapumista. Odotellessaan Cedric koitti pohtia kuumeisesti mikä Danielia oikein vaivasi. Sillä hetkellä Cedricillä ei ollut aavistustakaan.
Kun Owen saapui niin Cedric ryntäsi halaamaan häntä. Vaikka Owenilla oli kaikki hyvin niin Danielin tilanne oli saanut Cedricin osoittamaan kiintymystä enemmän myös Owenia kohtaan.
Cedric vetäytyi taaksepäin ja katsoi Owenia silmiin.
-Eikö Daniel tullut kanssasi?
Owen pudisti päätään harmistuneena.
-Ei tullut ei. Meidän piti tulla yhtä matkaa, mutta hän ei vastannut viesteihini tai puheluihini eikä tuntunut olevan kotona kun minä kävin koputtamassa hänen ovelleen.
Cedric veti henkeä järkyttyneenä.
-Toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään. Pitäisikö meidän käydä etsimässä häntä?
Cedricin kysymykseen vastattiin ovelta kantautuvan koputuksen muodossa. Cedric kävi avaamassa oven ja Daniel asteli sisään mutta jämähti oven eteen. Hän ei liikahtanut siitä mihinkään eikä kyennyt ottamaan katsekontaktia kehenkään.
Owen siirtyi aivan Danielin eteen ja katsoi häntä huolestuneena.
-Daniel, mikä sinulla on hätänä? Älä edes yritä väittää että tässä ei ole kyse jostain vakavasta, sinun kehonkielestäsi näkee erittäin selvästi että kaikki ei todellakaan ole kunnossa.
Daniel katsoi Owenia hetken.
-Minä, tuota...
Daniel käänsi kuitenkin äkisti katseensa pois. Ei hän voisi sanoa.
Daniel heittäytyi selälleen Cedricin sängylle ja sulki silmänsä. Oli virhe saapua paikalle. Ei hän pystynyt enää olemaan Owenin seurassa ja nyt varmaan myös Cedric huomaisi että jokin on pielessä, jos ei ollut jo huomannut.
Owen kumartui varovasti Danielin ylle.
-Daniel, sattuuko sinua johonkin?
Daniel ei reagoinut Owenin kysymykseen yhtään mitenkään.
Lopulta Owen luovutti ja kävi nojaamaan Cedricin yöpöytää vasten.
-Hyvä on, minä odotan tässä niin kauan kunnes olet valmis puhumaan.
Cedric seurasi tilannetta vierestä äärimmäisen harmistuneena. Olihan hän arvellut että Danielilla ei ole kaikki kunnossa, mutta tilanne taisikin olla paljon pahempi kuin Cedric osasi aavistella. Cedric koitti kuumeisesti pohtia että mistä oli kyse, ja hän aloitti pohdintansa siitä että milloin Danielin outo käytös oli oikein alkanut. Cedric tajusi, että se sijoittui suunnilleen niihin aikoihin kun hän itse oli alkanut seurustella Rosannan kanssa.
Cedric käännähti ympäri ja jäi miettimään, että ehkä Danielin outo käytös johtuikin sydänsuruista. Ehkä Daniel oli ihastunut Rosannaan? Samassa Cedric tajusi, ettei se käynyt järkeen. Daniel ei ollut koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta Rosannaa kohtaan. Nyt kun tarkemmin mietti, niin Daniel ei ollut osoittanut kiinnostusta ketään tyttöä kohtaan. Cedric vilkaisi Danielia ja Owenia pikaisesti minkä jälkeen hänen teki mieli läimäistä itseään. Miten hän oli saattanut sivuuttaa niin ilmiselvän asian? Nyt Cedric oli varma että hän tiesi mikä Danielia vaivasi ja samalla hän tiesi myös että hänen pitäisi antaa Danielille ja Owenille rauha keskustella.
Cedric lähestulkoon ryntäsi ulos huoneestaan.
-Rosanna oli täällä yötä ja minun pitää lähteä nyt palauttamaan yksi juttu minkä hän unohti tänne. Tulen ihan kohta takaisin, te voitte odottaa täällä.
Cedric tiesi että hänen tekosyynsä saattoi olla hyvinkin ontuva, mutta hänen oli pakko poistua paikalta että Daniel ja Owen saisivat olla rauhassa.
Owen kyykistyi Cedricin sängyn viereen ja jäi tarkkailemaan Danielia.
-Daniel, minä en aio painostaa sinua puhumaan, mutta toivon niin paljon että puhuisit. Se helpottaisi ihan varmasti sinun oloasi ja helpottaisi se kyllä minunkin. Rehellisesti sanottuna minä itkin eilen illalla kun olin niin huolissani sinusta ja olen toki edelleen.
Daniel kääntyi vatsalleen ja siirtyi hieman lähemmäs Owenia.
-Ei sinun kannata minun vuokseni itkeä. En minä ole kenenkään kyyneleiden arvoinen.
Pala nousi Owenin kurkkuun kun hän kuuli Danielin sanat.
-Älä sano noin. Kyllä sinä olet arvokas.
Daniel nousi ylös sängyltä.
-Owen, sinun ei ihan oikeasti kannata tuhlata kyyneleitäsi minuun. En minä ole sen arvoinen että sinun kannattaisi, sitä paitsi minä...
Daniel ei kyennyt puhumaan enempää kun itkukohtaus alkoi ottaa vallan hänestä.
Owen huomasi että Daniel alkoi itkeä ja kaappasi hänet käsiensä varaan. Hetkeen huoneessa ei kuulunut mitään muuta kuin Danielin hiljainen itku.
Owen silitteli Danielin selkää rauhallisesti.
-Älä pidä kiirettä, puhu sitten kun pystyt siihen.
Kun Daniel oli rauhoittunut niin Owen istutti hänet sohvalle ja alkoi puhua.
-Onko sinulle sattunut jotain? Onko Cedric tehnyt sinulle jotain pahaa? Olenko minä tehnyt sinulle jotain pahaa?
Daniel huokaisi. Kai hän voisi kertoa kun hän oli jo muutenkin pohjalla.
-En oikein tiedä miten tämän voi sanoa. Ei minulle ole varsinaisesti sattunut mitään eikä tämä ole kenenkään syytä, mutta kyllä tämä tavallaan johtuu Cedricistä.
Owen kääntyi katsomaan Danielia hämmentyneenä.
-Tarkentaisitko hieman?
-Olen niin kateellinen hänelle. En sillä tavalla että haluaisin hänelle mitään pahaa tai ikävää, mutta olen kateellinen. Hän rakastaa Rosannaa ja Rosanna rakastaa häntä  ja he ovat onnellisia yhdessä. Minä en tule koskaan kokemaan mitään sellaista.
-Oletko sinäkin sitten rakastunut Rosannaan? Owen kysyi huolta äänessään.
-En ole, Daniel tokaisi.
-Entä Cedriciin?
-No en todellakaan! Älä käsitä väärin, hän on ihana, mutta en minä pidä hänestä kuin ystävänä.
-Keneen sitten?
Daniel nousi ylös ja käveli hetken ympäri huonetta. Hän epäröi niin paljon ja Owenin reaktio pelotti häntä, mutta samalla hänen mielessään pyörivät Jaden taannoiset neuvot. Kertomisessa on sekä riski että mahdollisuus, kertomatta jättämisessä pelkkä riski. Daniel veti vielä viimeisen kerran syvään henkeä ennen kuin puhui.
-Sinuun. Owen, minä olen rakastunut sinuun.
Owenin ensireaktio Danielin sanoihin oli äärimmäinen yllättyneisyys. Kaikkea hän olikin arvellut mutta ei todellakaan tätä.
*****

Cedricillä ja Rosannalla menee erittäin hyvin. Danielkin sai lopulta suunsa auki, pienten vaikeuksien jälkeen mutta sai kuitenkin. Mitenköhän Owen mahtaa reagoida Danielin kertomaan?

4 kommenttia:

  1. Cedric ja Rosanna ovat suloinen nuori pariskunta! Minusta tuntuu että alan pitämään heistä enemmän ja enemmän koko ajan. :D

    Hyvä että Daniel sai vihdoin paljastettua tunteensa Owenia kohtaan. Helppoa se ei varmastikaan ollut, mutta uskoisin että tuon jälkeen tavallaan helpottaa, oli Owenin reaktio sitten mikä tahansa. Toivottavasti kuitenkin positiivinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cedric ja Rosanna ovat mun omastakin mielestä söpö pari. :) <3 Ja joo, Daniel sai viimeinkin tunnustuksensa ulos, saa nähdä sitten että helpottuuko hänen olonsa vai ei.

      Poista
  2. Sori kommenttispämmistä vuosien takaisiin osiin, mutta tiedoksesi: Mää kikattelen täällä onnellisena ku pahempikin fangirl näille poitsuille :D Tää on parempaa ku Salkkarit koskaan! (Okei, toi ei kuulostanut ees kehulta, koska saavuttaakseen jotain Salkkareita tasokkaampaa ei tarvitse oikeasti saavuttaa juuri mitään, mutta toivottavasti siis tajusit että tykkään tästä. Johan mä olen yksin tän päivän aikana lukenut 16 osaa, joten ehkä se kertoo jotain siitä, että tykkään näistä!)

    En tosin muistanut, että oon joskus antanut sullekin ton _aivan HEMMETIN huonosti_ tehdyn posepackini. Pitää varmaan tehdä siitä remake sulle, ettet nolaa mua enempää :D Trust me, I can do better than that!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin kommentista. :) Tajusin toki, että pidit tästä. Omassa mielessä pyörii lähinnä noin jokainen asia minkä tekisin jokseenkin eri tavalla näin lähes kolme vuotta myöhemmin, mutta kiva jos tämä on luettavaa.

      Eikä tuo posepack nyt niin huonosti tehty ole! Saatat ehkä huomata tarinaa pidemmälle mennessäsi huomata, että olen tykästynyt ehkä vähän liiankin paljon etenkin tuohon poseen, missä Cedric katselee kavereitaan harmistuneena käsivarret ristittynä. :D

      Poista