15.Päästä sinun suojakuori hajoamaan

Daniel asteli hiljaisin askelin kohti Leedsien kotia. Cedric oli saanut Jadelta ja Donnalta luvan kutsua sekä Danielin että Owenin yökylään viikonlopuksi eikä Daniel ollut kehdannut kieltäytyä kutsusta vaikka hän tiesikin ettei kyläily välttämättä olisi kovin hyvä idea vallitsevassa tilanteessa. Daniel kävi koputtamassa Cedricin ovelle, mutta ovi ei auennut joten Daniel oletti ettei Cedric ollut vielä kotona. Lopulta hän istahti portaille odottamaan että Cedric saapuisi.

Portailla istuessaan Daniel pohti tilannettaan. Aikaisemmin Daniel oli ollut vain hieman harmistunut, mutta nyt hän oli jopa surullinen. Toisaalta hän ei voinut syyttää tilanteesta ketään muuta kuin itseään. Mitäs oli mennyt rakastumaan väärään ihmiseen.

Danielin pohdinnat keskeytyivät äkisti kun hän kuuli takaansa askeleiden ääniä.
-Cedric lähti kauppaan Donnan ja Owenin kanssa. Tule ihmeessä tuonne sisälle odottamaan ettei sinun tarvitse istuskella yksin täällä ulkona.

Daniel seurasi kuuliaisesti Jadea sisälle. Hän ei kehdannut sanoa sitä ääneen, mutta oikeasti hän olisi paljon mielummin istunut yksin ulkona.

Daniel istahti sohvalle ja jatkoi äskeisiä pohdintojaan. Hän tiesi että tilanne ei voisi jatkua samanlaisena enää kauaa. Hänen pitäisi joko kertoa tai sitten vaihtoehtoisesti katkaista välit eikä Daniel halunnut tehdä kumpaakaan.

Jade jäi tarkkailemaan Danielia hetkeksi ja havaitsi samassa Danielin murheellisesta ilmeestä jotain minkä Owen ja Cedric olivat havainneet jo jonkin aikaa sitten. Jokin oli vinossa. Jade päätti ottaa asiasta selvää. Jade tunsi halua auttaa jo ihan työnsäkin puolesta, mutta etenkin siksi että kyseessä oli kuitenkin yksi hänen poikansa parhaista ystävistä ja sen vuoksi hän välitti Danielista paljonkin.

Jade istahti sohvalle Danielin viereen ja kääntyi katsomaan häntä.
-Daniel, onko sinulla kaikki hyvin? Anteeksi että puutun, eihän tämä periaatteessa minulle kuulu, mutta vaikuttaa siltä että jokin painaa mieltäsi.

Daniel pudisti päätään.
-Ei se mitään, saat sinä kysyä, mutta ei minulla kyllä ole mikään hätänä. Kaikki on ihan hyvin.

Jade näki selvästi Danielista että hän valehteli. Jade oli myös varma siitä että hän saisi Danielin puhumaan taivuttelemalla häntä hieman.
-Jos näin on niin hyvä, mutta jos muutat mielesi niin voit aina tulla puhumaan minulle. Minulla on vaitiolovelvollisuus työni puolesta niin sinun ei tarvitse pelätä että juttusi leviäisivät eteenpäin.

Daniel alkoi punnita vaihtoehtoja mielessään. Toisaalta kertomisesta voisi olla hyötyä ja vaitiolovelvollisuuden vuoksi Danielin ei tarvitsisi pelätä että Jade kertoisi jollekin, mutta toisaalta Daniel ajatteli että eihän hän nyt voisi avautua Cedricin äidille mistään sellaisesta. Vaikka Jade olikin ammattitaitoinen psykologi, niin silti. Hetken aikaa Daniel punnitsi kertomisen plussia ja miinuksia mielessään ja päätti lopulta kertoa. Eihän hänellä ollut oikeastaan mitään menetettävää.

Danielia alkoi itkettää, mutta hän koitti estää sen kaikin voimin. Hän ei kuitenkaan kyennyt estämään muutaman hiljaisen nyyhkäyksen karkaamista. Daniel keräili itseään kasaan hetken ennen kuin puhui eikä Jade hoputtanut häntä ollenkaan.
-Jos olisit rakastunut parhaaseen ystävääsi etkä tiedä yhtään että ovatko tunteesi yksipuolisia vai eivät niin kumpi näistä olisi huonompi vaihtoehto; haudata tunteet sisälleen ja teeskennellä että niitä ei koskaan ollutkaan vai kertoa ja ottaa riski että koko ystävyyssuhde tuhoutuu siinä samalla?

Jaden ei tarvinnut edes miettiä että mistä oli kyse kun hän tajusi heti.
-Cedric vai Owen?

Daniel tuhahti.
-Enhän minä tästä nyt sinulle avautuisi jos olisin rakastunut sinun poikaasi.

Jade nyökkäsi.
-Ymmärrän. Jos palataan siihen sinun kysymykseesi, niin kannattaa ehdottomasti kertoa. Sekä kertomisessa että kertomatta jättämisessä on riskinsä mutta kertomatta jättämisessä ne ovat paljon suuremmat. Kertomiseen sisältyy mahdollisuus että hän jakaakin ne tunteet kanssasi ja kaikki päättyy hyvin sekä riski siitä, että tunteet ovatkin yksipuolisia. Siinäkin tapauksessa on kuitenkin se hyvä puoli ettei sinun tarvitse enää salailla tunteitasi ahdistuneena ja voit alkaa käsitellä asiaa ja päästä yli ajan kanssa. Kertomatta jättämisessä taas ei muuta olekaan kuin riskejä. Asia jää pyörimään mieleesi ja aivan sama miten syvälle sinä sen hautaat niin se nousee pinnalle ennemmin tai myöhemmin ja sen käsittely on vain entistäkin haastavampaa.

Daniel nojasi sohvan käsinojaa vasten.
-Vai niin. Voisitko sinä antaa minulle jotain neuvoja että miten saisin kerrottua tämän Owenille?

Jade nyökkäsi hymyillen.
-Jonain rauhallisena hetkenä kun te olette kahdestaan. Ei kannata suunnitella liikaa etukäteen että miten asian ilmaisee vaan kannattaa puhua suoraan sydämestään.

Jade vielä halasi Danielia lohduttavasti.
-Minäkin olen ollut tuossa tilanteessa ja muistan että se oli todella pelottavaa, mutta usko minua kun sanon että se riski kannattaa todellakin ottaa. Minä päätin aikoinani kertoa ja voin sanoa että se on paras päätös minkä minä olen elämässäni tehnyt.
***

Myöhemmin illalla syömisen jälkeen pojat linnoittautuivat kolmisin Cedricin huoneeseen pelaamaan konsolipelejä.

Ensimmäisenä he pelasivat erästä autopeliä jonka Cedric oli hiljattain hankkinut.
-Minä voitan teidät tässä aivan varmasti, Cedric tokaisi itsevarmana.
-Sehän nähdään, Owen mutisi.

Daniel naurahti pilkallisesti.
-Minä olen parempi tässä kuin te kaksi yhteensä.

-Niin varmaan, Cedric hymähti voitonriemuisesti.

Kisa lähti käyntiin ihan hyvin mutta jossain vaiheessa Danielin katse harhaili näytöltä Oweniin ja se sai hänen keskittymisensä herpaantumaan täysin. Sen seurauksena Danielin auto suistui ojaan.

Se sai Danielin kiroamaan raskaasti mielessään.
-Hyvä on, pakko se on myöntää että en minä pärjää tässä.

Samassa myös Owenin auto oli ojassa.
-Helkkari, en minäkään näköjään, Owen murahti hermostuneena.
Cedric vain pyöritteli päätään kuunnellessaan ystäviensä manaamista.
-Älkää nyt, pelihän tämä vain on.

Pojat pelasivat pitkään ja kello oli jo ohittanut keskiyön kun Cedric ehdotti muuta tekemistä.
-Minulla on vielä vähän nälkä. Mennäänkö ottamaan iltapalaa?

Owen nyökkäsi innokkaasti.
-Mennään vaan. Minullakin on nälkä.

Daniel pudisti päätään.
-Minulla ei ole nälkä mutta menkää te vain, minä odotan täällä.
Cedric ja Owen kohauttivat olkapäitään ja lähtivät.

Kun ovi Danielin selän takana oli kolahtanut kiinni niin hän purskahti itkuun. Pienen hetken ajan Daniel vain itki eikä edes ajatellut samalla mitään.

Kun itku oli hiukan laantunut niin Daniel istahti säkkituolille ja jäi pohtimaan tilannetta. Hän oli niin kateellinen Cedricille siitä että hänellä oli ollut rohkeutta kertoa rakastamalleen ihmiselle tunteistaan ja siitä että Cedric oli myös saanut vastakaikua tunteilleen. Ei sillä tavalla kateellinen että Daniel olisi halunnut jotenkin hajottaa Cedricin onnen, vaan sillä tavalla että tuntui pahalta kun joku toinen oli jo saavuttanut sen mitä hän itse toivoi elämässä ehkä eniten, eikä Daniel tiennyt että saisiko hän itse koskaan kerättyä tarpeeksi rohkeutta kertomiseen.

Daniel päätti ryhdistäytyä hetkellisesti ja lopettaa itkemisen. Hän pyyhki kyyneleet pois kasvoiltaan ja siirtyi peilin eteen tarkistamaan ettei kasvoissa näkynyt enää itkun merkkejä. Hän ei halunnut että Cedric ja Owen saisivat tietää vielä, jos koskaan.
***

Ennen nukkumaankäyntiä Cedric soitti vielä Rosannalle hyvänyönpuhelun. Kello oli jo paljon mutta puhelu vain venyi, venyi ja venyi eikä hilpeä ilme Cedricin kasvoilta ottanut haihtuakseen.

Owen istuskeli sohvalla ja oli uppoutunut ajatuksiinsa aivan täysin. Daniel puolestaan oli uppoutunut katselemaan Owenia.

Daniel kiinnitti huomiota siihen, että Owenin kulmat olivat hiukan kurtussa hänen mietiskellessään jotain. Seuraava asia mihin Daniel kiinnitti huomiota oli se, että miten suloiselta Owen oikeastaan näyttikään mietiskellessään.

Safiirinsiniset silmät, aavistuksen pörröllä olevat vaaleat hiukset, mietiskelevä ilme... Daniel saattoi hetken ihailla Owenia kaikessa rauhassa kun Owen oli niin ajatustensa vallassa ja Cedric tyttöystävänsä lumoissa ettei kukaan huomaisi vaikka hän katsoisikin Owenia hieman pidempään.

Pian Cedricin puhelu kuitenkin päättyi. Iloisen, naurun sävyttämän puheen katkeaminen sai myös Danielin palaamaan maanpinnalle ja hän käänsi katseensa äkkiä muualle ennen kuin Cedric tai Owen huomaisivat hänen tuijotuksensa.

-Ette varmaankaan halua tulla minun viereeni sänkyyn niin toinen saa nukkua sohvalla ja toinen makuupussissa. Kumpi ottaa kumman?

Daniel nousi vauhdilla ylös lattialta.
-Minä voin nukkua makuupussissa niin Owen saa sohvan.
Daniel ei todellakaan halunnut nukkua kovalla lattialla, mutta hän halusi antaa Owenille mahdollisuuden nukkua mukavammin. Kaikista mieluiten Daniel olisi tietysti nukkunut sängyssä Owen kainalossaan, mutta sitä hän ei vain voinut sanoa.

-Sopii minulle, Owen vastasi hajamielisesti.
Koska sovintoon nukkumisjärjestelyistä päästiin helposti niin Cedric lähti hakemaan Danielille makuupussin ja Owenille viltin.

Cedric oli aina ollut porukan unikeko eikä tälläkään kertaa tullut yllätyksenä että hän nukahti ensimmäisenä.

Seuraavana unten maille vaipui Owen. Hänen oli yleensä hieman vaikeaa nukahtaa vieraassa ympäristössä, mutta Cedricin kotia ei oikeastaan voinut enää laskea sellaiseksi. Olihan Owen viettänyt siellä niin paljon aikaa.

Danielkin oli sulkenut silmänsä mutta unesta ei ollut tietoakaan. Vallitseva tilanne oli saanut Danielin niin ahdistuneeksi ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään.
***

Daniel pyöri lattialla pidemmän aikaa, mutta lopulta hän päätti luovuttaa ja hyväksyä, että hän tuskin nukkuisi enää sinä yönä.

Daniel tunsi tarvitsevansa raikasta ilmaa, joten hän poistui huoneesta mahdollisimman hiljaa ettei hän herättäisi Cedriciä tai Owenia vahingossakaan.

Daniel jäi tuijottamaan merenpintaa joka väreili vielä tavallistakin enemmän taivaalta putoilevien vesipisaroiden vaikutuksesta. Näky sai Danielin rauhoittumaan hieman ja hänen ajatuksensa toisaalle.

Pian ajatukset kuitenkin palasivat Danielin mieleen yhtenä vyörynä ja hänen oli pakko istahtaa alas koska hänestä alkoi tuntua siltä että jalat eivät enää kantaneet. Daniel alkoi pohtia tarkemmin aiempia ajatuksiaan välien katkaisusta. Daniel tiesi ettei tilanne voinut jatkua samanlaisena enää kauaa, mutta ei hän myöskään halunnut katkaista välejään Oweniin koska se olisi pakottanut Cedricin valitsemaan kahden ystävänsä väliltä eikä Daniel halunnut pakottaa ketään tekemään sellaista valintaa.

Eipä aikaakaan kun Daniel tunsi että hän alkoi taas itkeä. Kyyneleet valuivat puroina hänen poskiaan pitkin sekoittuen hänen hiuksistaan tippuvaan sadeveteen.

Itkeminen tunteena oli Danielille uusi. Pikkuvauva-aikoja lukuunottamatta Daniel ei ollut juurikaan itkenyt, mutta Oweniin rakastuttuaan ja tilanteen lohduttomuuden tajuttuaan hän itkeskeli jatkuvasti. Itku vain voimistui eikä edes takaa kuulunut oven kolahdus ja askeleet saaneet sitä loppumaan.

Owen asteli muutaman askeleen lähemmäs ja katsoi Danielia huolestuneena.
-Daniel, mikä on?

-Ei mikään, kaikki on ihan hyvin, Daniel sai vastattua itkunsa läpi.

Owen pyöritteli päätään epätoivoisena vaikka hän tiesi että Daniel ei nähnytkään sitä.
-Jos kaikki olisi hyvin niin et sinä silloin istuisi viideltä aamuyöllä kaverisi kuistilla vesisateessa itkemässä.
Daniel ei vastannut siihen mitään, joten Owen tarjosi hänelle kättään auttaakseen hänet ylös.

Owen veti syvään henkeä ja puristi silmänsä tiukasti kiinni.
-Sinua vaivaa ihan selvästi joku. Älä edes yritä väittää vastaan, minä ja Cedric olemme huomanneet jo kauan sitten että sinua vaivaa jokin mistä et suostu kertomaan meille. Tiedostan sen kyllä että se on täysin oma valintasi mitä kerrot meille ja mitä et, mutta minä en vain tajua että mikset sinä suostu puhumaan meille tästä. Olen todella huolissani sinusta ja niin on myös Cedric emmekä me halua muuta kuin auttaa, joten mikset sinä voisi vain kertoa?

Daniel pyyhki kyyneleet pois kasvoiltaan ja muodosti Oweniin katsekontaktin. Aivan ohikiitävän hetken Daniel harkitsi kertovansa, mutta nopeasti hän tajusi ettei hän uskaltanutkaan.
-Owen, arvostan sitä että te välitätte minusta ja haluatte auttaa, mutta on asioita mistä en voi puhua teille tai yhtään kenellekään. Ei teidän tarvitse kuitenkaan olla huolissanne, ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään elämästä ja kuolemasta.

Owenilta ei kovinkaan usein loppuneet sanat kesken. Hän keksi melkein aina jotain sanottavaa ihan joka tilanteessa missä sanoja vain tarvittiin. Nyt hän ei kuitenkaan vain yksinkertaisesti keksinyt mitään sanottavaa. Siitä huolimatta Owen halusi auttaa ystäväänsä ja koska hän ei keksinyt mitään sanottavaa niin hän kietoi kätensä aavistuksen tärisevän Danielin ympärille.

Owenin halaus tuntui Danielista niin hyvältä että se sattui ja se repi hänet sisältä entistä enemmän rikki. Daniel oli siinä hetken, mutta vetäytyi sitten äkisti taaksepäin.
-Mennään takaisin sisälle, täällä on ihan helvetin kylmä.
Owen ei sanonut siihen enää mitään.

Owen seurasi Danielia Cedricin huoneeseen. Kummatkin vetäytyivät nukkumispaikkoihinsa eikä aiheeseen palattu enää loppuyönä tai seuraavana aamuna.
*****

Kommenteissa esitetyt veikkaukset osuivat sikäli oikeaan, että Danielilla on tunteita jotakuta kohtaan ketä ei ehkä saisi. Näiden tunteiden kohde ei vain ollut Rosanna eikä Cedric vaan Owen. Sitä, miksi Daniel kokee nämä tunteet niin vääriksi, avataan lisää tulevaisuudessa. Mitä luulette, mihin tämä tilanne lopulta johtaa?