14.En ehkä osaa sulle puhua

Eräänä iltapäivänä Cedric oli taas ihan omissa maailmoissaan eikä häneen meinannut saada oikein mitään kontaktia. Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin iloinen. Cedricin kasvoilla oli hajamielisen oloinen, onnellinen hymy.

Daniel tuijotti ensin Cedriciä tiiviisti ja käänsi sitten katseensa Oweniin.
-Pitäisikö tuosta huolestua?

Owen pudisti päätään ja käänsi katseensa Danieliin.
-Enpä usko. Minä taidan tietää mitä hänen mielessään pyörii.

Owen käänsi katseensa Cedriciin ja heilautti kättään hänen kasvojensa edessä. Se sai Cedricin viimeinkin havahtumaan siinä määrin että hän kuuli puhetta.
-Cedric, onko sinulla ehkä jotain kerrottavaa meille? Olemuksestasi päätellen ainakin on.

Cedric vaipui takaisin hajamieliseen tilaansa mutta sai kuitenkin puhuttua jonkin verran.
-No kaipa minä voin tämän jo teille paljastaa. Minä ja Rosanna olemme virallisesti yhdessä. Olemme oikeastaan olleet jo jonkin aikaa, mutta emme halunneet kertoa kaikille ihan heti.

Owen naurahti tyytyväisenä. Hän oli arvannut oikein, jälleen kerran.
-Onneksi olkoon teille.

Danielkin ilahtui tiedosta, mutta enemmän kuin tieto piristi häntä niin se sai hänet järkyttymään. Daniel ei kuitenkaan voinut romahtaa. Hän tiesi että nyt hänen täytyisi pitää itsensä kasassa.
-Joo, onnea minunkin puolestani, hän mutisi.

Cedric ja Owen näyttivät syventyvän johonkin keskusteluun josta Daniel jäi ulkopuolelle. Daniel oli salaa tyytyväinen siitä, sillä hänestä tuntui siltä ettei hänestä todellakaan olisi keskustelemaan kenenkään kanssa juuri nyt.

Daniel jäi nojaamaan seinää vasten ja veti syvään henkeä. Kyllähän hän oli arvannut että Cedric ja Rosanna alkaisivat vielä seurustelemaan eikä siinä mitään. Tietenkin Daniel toivoi että hänen ystävänsä olisivat onnellisia ja nyt hän tiesi että Cedric on onnellinen. Siitä huolimatta Danielia sattui. Hänen oli vaikea myöntää sitä edes itselleen, mutta kyllä, tilanne satutti häntä.

-Daniel? Onko kaikki kunnossa?
Daniel havahtui yhtäkkiä ajatuksistaan ja huomasi Owenin tuijottavan häntä huolestuneena.

Daniel nyökkäsi.
-Ei minulla ole mitään hätää. Väsyttää vain ihan kamalasti kun en saanut viime yönä juuri yhtään unta. Muuten kaikki on ihan kunnossa.

-Entä jos minä ja Owen menisimme vaikka katsomaan telkkaria tai jotain tuonne talon puolelle ja sinä voisit jäädä hetkeksi tänne nukkumaan? Ja anteeksi, tiedän ettei näin saisi ehkä sanoa mutta sinä kyllä näytätkin aika väsyneeltä.

Daniel hymähti kevyesti Cedricin toteamukselle ja nyökkäsi.
-Jos se vain sopii teille.
Hiljaa mielessään Daniel pohti että tuntui pahalta valehdella parhaille ystävilleen niinkin tärkeästä asiasta, mutta ei hän oikein osannut puhuakaan.

Cedricin ja Owenin poistuttua Daniel romahti sohvalle makaamaan. Ei hän oikeastaan ollut väsynyt, mutta tarvitsi todellakin hetken itsekseen. Nyt kun kukaan ei ollut näkemässä niin Daniel saattoi itkeä hiljaa. Daniel ei oikein itsekään tiennyt syytä itkulleen. Ei hän oikeastaan ollut edes surullinen. Kyllä, häntä sattui, mutta ei hän kuitenkaan ollut surullinen.

Ulkona Cedric ja Owen juttelivat. Owenille oli herännyt jo aiemmin huoli Danielin voinnista eikä se huoli ainakaan hälvennyt äskeisten tapahtumien myötä.
-Oliko Daniel äsken sinusta täysin rehellinen siitä ettei häntä vaivaa muu kuin väsymys?

Cedric kohautti olkapäitään.
-Kyllähän hän vaikutti hieman oudolta, mutta minä ainakin ajattelin sen johtuvan ihan vain siitä väsymyksestä. Kuinka niin, epäiletkö sinä jotain?

Owen mietti hetken ja pudisti sitten päätään.
-En oikeastaan. Ehkä se on vain se väsymys.
***

Huoli Danielin oudosta käytöksestä hälveni nopeasti. Hälvenemistä vauhditti se, että Cedric kävi jossain vaiheessa vilkaisemassa Danielia ja poika oli kuin olikin nukahtanut sohvalle. Cedric ja Owen syventyivät katsomaan televisiossa pyörivää elokuvaa ja keskustelemaan sen käänteistä niin innokkaasti että he eivät edes kuulleet oven aukeavan Donnan saapuessa töistä.

-Hei. Mihinkäs te olette Danielin jättäneet?

Cedric hymähti kevyesti.
-Minun huoneeseeni. Hän ei ollut kuulemma viime yönä nukkunut juuri yhtään niin minä ajattelin että hän haluaisi nukkua rauhassa päiväunet joten me tulimme tänne.

Donna pudisti päätään harmistuneena.
-Poikaparka. No, minä alan laittamaan teille ruokaa niin ehkä hänkin virkistyy sitten kun on saanut syötyä.

Donnan arvio osui oikeaan. Kun ruoka oli valmista niin Cedric, Daniel ja Owen siirtyivät ulos syömään terassipöydän ääreen ja ainakin ulospäin vaikutti siltä että kaikki äskeiset murheet olivat poispyyhittyjä.
***

Cedric ja Rosanna olivat yhtenä perjantai-iltana viettämässä luppoaikaa paikallisessa kahvilan ja pubin yhdistelmässä mihin myös alaikäiset pääsivät.

Rosanna riemuitsi voitettuaan Cedricin pöytäjalkapallossa jälleen kerran. Vaikka Cedric seurasikin yhä jalkapalloa aktiivisesti niin pöytäjalkapallossa hän oli suoraan sanottuna surkea ja hävisi tyttöystävälleen joka kerta.

Cedric tuhahti mukamas kyllästyneenä.
-Kulta, sinä tiedät jo olevasi parempi tässä niin voisit joskus antaa  edes vähän tasoitusta.

Kun he lopettivat pelaamisen niin Cedric päätti kertoa Rosannalle ajatuksestaan mitä hän oli pyöritellyt mielessään jo jonkin aikaa.
-Minulla on idea mitä me voisimme tehdä.

-No?
Rosanna tiedusteli uteliaana.

-Mennään meille. Haluan esitellä sinut vanhemmilleni.

Rosanna jäätyi aivan täysin.
-En tiedä onko se kovin hyvä idea.
Cedric oli jo kysymässä lisäselitystä mutta Rosanna ehti jatkaa ensin.
-Ei minulla muuten ole mitään ajatusta vastaan mutta minua pelottaa. Entä jos he eivät hyväksy minua kun minä olen...No, tällainen?

Cedric kietoi kätensä hellästi Rosannan ympärille.
-Voi rakas, kyllä he sinut hyväksyvät, voin luvata sen sinulle. He ovat ehkä kaikista suvaitsevaisimpia ihmisiä kenet minä tunnen.

Rosanna vetäytyi taaksepäin ja nyökkäsi epävarmana.
-No, jos sinä sanot niin. Mennään vaan.

Eteisessä Cedric vielä rohkaisi tyttöystäväänsä.
-Hyvin se menee. He kuitenkin tietävät että minä seurustelen niin ei tämä heille täytenä yllätyksenä tule.

Jade ja Donna istuivat vierekkäin sohvalla katsellen iltauutisia. Cedric käveli hieman lähemmäs heitä ja köhäisi kurkkuaan kiinnittäen huomion itseensä.

-Hei. Minä haluan esitellä teille erään henkilön.

-Kenet?
Sohvalta noussut Donna kysyi kummastuneena.

Cedric viittoi kädellään Rosannaa tulemaan lähemmäs. Rosanna asteli Cedricin vierelle mutta häntä jännitti niin paljon ettei hän uskaltanut edes katsoa Jadeen ja Donnaan päin.

Cedric otti tilanteen haltuunsa asettamalla kätensä hellästi Rosanna hartioille ja suukottamalla häntä poskesta.
-Tässä on Rosanna. Hän on minun tyttöystäväni.

Jade käveli Rosannan luokse ja kätteli tyttöä.
-Hauska tutustua. Minä olen Jade.

Rosanna nyökkäsi arasti.
-Kuin myös. Minä olen Rosanna.

Donna oli hieman tuttavallisempi ja halasi Rosannaa ihan suoraan.
-Mukava tutustua. Minä olen Donna. Cedric on kertonut sinusta niin paljon hyvää.
*****

Kommenttien arvailut menivät aika oikeaan, Daniel tosiaankin salaa jotain ja se on mitä ilmeisimmin jotakin rakkauteen liittyvää. Mistäköhän siinä mahtaa olla kyse? Kauaa ei tarvitse enää miettiä, sillä ensiaskeleet asian paljastumiselle otetaan jo seuraavassa osassa.

Cedricistä ja Rosannasta tosiaankin tuli pari ja Cedricin vanhemmatkin ottivat tytön iloisesti vastaan. Mitenköhän kaksikon suhde jatkuu tästä?

PS: Hyvää alkanutta kesää kaikille. :)