12.Jos annetaan ajan kulua

Kun Cedric tuli kouluikään niin pojan huonetta remontoitiin ja sisustettiin uusiksi pojan toiveiden mukaan. Pitäähän nyt isolla pojalla olla ison pojan huone, Cedric oli todennut.

Cedric oli saanut neuvoteltua itselleen myös ikioman tietokoneen. Pojan omien sanojen mukaan hän tarvitsisi sitä koulutehtävien tekemiseen kotona. Jade ja Donna tiesivät että nykyään kouluissa teknologia on yhä tiiviimmin mukana opetuksessa ihan alusta asti, mutta he myös epäilivät että tuskinpa omalle tietokoneelle olisi vielä tarvetta. He päätyivät kuitenkin ostamaan koneen että pojalla olisi kotona muutakin tekemistä kuin television tuijottaminen. Rankka liikunta oli edelleen kiellettyä joten jotain tekemistä piti keksiä.

Ei Cedric onneksi ihan koko ajan tietokoneella ollut. Poika nimittäin rakasti lukemista. Aina silloin kun ei ollut läksyjä tehtävänä eikä hän ollut kavereidensa kanssa tai pelannut niin Cedric istui huoneessaan nenä kiinni kirjassa.

Cedric kuuli kevyen koputuksen huoneensa ovelta muttei kuitenkaan malttanut lopettaa lukemista.
-Voisit alkaa pikkuhiljaa lopettelemaan. Meidän pitää kohta mennä.

Cedric sulki kirjan, laski sen viereensä sohvalle ja käänsi katseen äitiinsä.
-Mihin?

Donna istui poikansa viereen.
-Ensin haetaan äiti töistä ja sitten lähdetään käymään lääkärissä. Sinulla on tänään tarkastus, kultaseni. Sen jälkeen voimme sitten mennä vaikka käymään siellä puiston kesätapahtumassa jos sinä haluat.

Cedric vilkaisi äitiään pieni hymy kasvoillaan.
-Mennään vaan.
Cedric muisti kyllä lääkärintarkastuksen, mutta hän oli olevinaan kuin ei muistaisi. Tavallaan hän toivoi että äitikin olisi sitten unohtanut. Vaikka mitään takapakkeja tai komplikaatioita ei ollut ilmaantunut moneen vuoteen niin silti Cedriciä jännitti aina mennä lääkäriin.

Sairaalan ovista vanhempiensa kanssa sisään astellessaan Cedric oli yhä jännittynyt. Tarkastus kuitenkin osoitti että mitään komplikaatioita ei ollut ilmaantunut tälläkään kertaa ja kaikki vaikutti olevan muutenkin hyvin.
***

Lääkärintarkastuksen jälkeen Jade, Donna ja Cedric lähtivät käymään puiston kesätapahtumassa. Puistossa oli erilaisia toimintapisteitä ja ruokakojuja. Cedric kysyi vanhemmiltaan, että voisiko hän saada jäätelön. Yleensä Jade ja Donna antoivat pojan herkutella vain viikonloppuisin mutta hyvin menneen lääkärikäynnin vuoksi Jade ja Donna heltyivät ja antoivat Cedricille luvan ostaa jäätelötuutin.

Cedric nautti jäätelöstä kovin paljon. Mustikkajäätelö oli todella makea, mutta siitä huolimatta se maistui Cedricille. Donna pudisti päätään hyväntahtoisesti. Hänkin oli ollut aikoinaan kova sokerihiiri mutta se oli onneksi iän myötä jäänyt.

Sillä välin kun Cedric nautiskeli jäätelöstään niin Jade ja Donna menivät istuskelemaan keinuihin ja katselemaan puiston menoa.

Jäätelön syömisen jälkeen Jade meni ehdottamaan Cedricille seuraavaa aktiviteettia.
-Haluaisitko sinä ottaa kasvomaalauksen? Tuolta yhdeltä kojulta saa niitä halvalla.

Cedric hymyili innostuneena äitinsä ideasta.
-Jos minä saan itse valita millaisen otan niin joo!
-Tietysti saat, Jade sanoi nauraen.

Maalauskojulla Cedricille esiteltiin valmiita malleja mutta sanottiin myös, että jos hänellä olisi jokin oma ajatus niin sekin voitaisiin toteuttaa. Cedric kuitenkin valitsi valmiista mallistosta vaahtopäisen aallon päällä kelluvan surffaajan.

Kaikki liian rasittavat liikuntamuodot olivat Cedricille kiellettyjen listalla, mutta koska Cedric oli voinut hyvin niin Jade ja Donna päättivät antaa pojalle luvan hyppiä trampoliinilla hetken ajan.
-Ole varovainen, Jade huudahti yhä uudelleen ja uudelleen yläilmoihin hypähtävälle pojalleen.

Cedric ei ottanut äitinsä sanoja kuuleviin korviinsa vaan yritti hypätä yhä vain korkeammalle. Jade ei kuitenkaan ottanut asiakseen valittaa sillä kertaa, sillä hänestä oli hienoa nähdä Cedric niin iloisen ja huolettoman oloisena.

Yhtäkkiä Donna viskasi korkokenkänsä maahan ja kipusi trampoliinille.
-Minäkin tahdon kokeilla.
Donna ja Cedric hypähtivät aina vuorotellen ja Cedric hihkui innoissaan noustessaan aiempaa korkeammalle äitinsä vauhdittamana.

Jade pudisti päätään nauraen ja käänsi katseensa pois. Jade oli kyllä havainnut Cedricissä häneltä itseltään perittyjä luonteenpiirteitä mutta luonnollisesti Cedric oli enemmän Donnan kaltainen. Nyt he olivat niin äiti ja poika kuin vain olla saattaa.
***

Illalla kotona Jade ja Cedric katselivat televisiosta jalkapallo-ottelua Donnan valmistaessa heille illallista. Jade oli edelleen surkea kokki eikä hänellä ollut sillä hetkellä juurikaan muuta tekemistä niin hän liittyi poikansa seuraksi television äärelle.

Tietokonepelien ja kirjojen lisäksi Cedric rakasti katsoa jalkapalloa. Itse hän ei voinut pelata eikä oikeastaan sitä halunnutkaan, mutta se ei tarkoittanut että hän ei voisi edes seurata lajia.
-Minä olen eri mieltä tuon selostajan kanssa. Kyllä Bridgeportilla on paljon parempi maalivahti kuin Roaring Heightsillä, Cedric mutisi kuunneltuaan otteluselostajan erätaukopuheita joukkueiden maalivahtipelistä.

 -Vai niin, Jade totesi neutraalisti.
Hän olisi mielellään kommentoinut enemmänkin, mutta toisin kuin poikansa niin hän ei ymmärtänyt jalkapallosta pätkääkään.

-Oli miten hyvä maalivahti tahansa niin tulkaapa nyt syömään, sain nämä juuri valmiiksi!
Donna huudahti keittiöstä.

Perhe keskusteli ruokailun lomassa kaikenlaista.
-Siellä tapahtumassa oli tosi kivaa. Minä haluan mennä joskus uudestaankin, Cedric kertoi.
-No mikä ettei, mennään vaan, Donna myöntyi.
-Voidaanko ensi kerralla ottaa Daniel ja Owen mukaan?
-Voidaan mikäli heidän vanhempansa vain antavat luvan, Jade totesi.
***

Illalla, ennen nukkumaanmenoa Cedric meni käymään kylvyssä. Vaikka hän tiesi että Jade ja Donna olivat kieltäneet häntä roiskuttamasta vettä ympäriinsä kylpiessään niin silti Cedric ei malttanut olla loiskuttamasta koska se oli niin hauskaa.

Eivät Jade ja Donna kyllä lopultakaan olleet vihaisia siitä että Cedric leikki kylpyammeessa ja tuli siinä samalla roiskineeksi vettä ympäri kylpyhuonetta. Päin vastoin, he olivat vain tyytyväisiä siitä että poika löysi elämässään iloa pienistäkin asioista.

Ennen yöunia Jade luki vielä hetken aikaa Cedricille urheilukirjaa. Heillä oli ollut jo pitkään perinteenä että Jade lukee Cedricille kirjaa iltaisin, mutta iän myötä luettavat kirjat olivat vaihtuneet saduista tietokirjoihin.

Cedric kuunteli äitinsä sanoja väsyneenä. Hän rakasti kuunnella kun hänelle luettiin kirjaa mutta sanat alkoivat mennä hänen korviensa ohi väsymyksen yliotteen myötä. Hyvin pian Cedric kaivautuikin peiton alle eikä mennyt montaakaan minuuttia kun hän oli jo unessa.

Kun Jade huomasi Cedricin nukahtaneen niin hän kävi viemässä kirjan takaisin hyllyyn ja kömpi itsekin nukkumaan jo umpiunessa olevan Donnan viereen.
***

Eräänä sateisena lauantai-iltapäivänä Cedric istui sängyllään lukemassa kirjaa. Cedric oli käynyt kaivamassa kyseisen kirjan vanhempiensa huoneesta mihin se oli piilotettu Cedricin silmiltä ja hyvästä syystä. Vaikka teksti itsessään ei mitenkään rivoa ollutkaan niin huumori oli sen tasoista että sitä ei todellakaan ollut tarkoitettu Cedricin ikäisille pojille.

Cedric hihitteli itsekseen kirjaa selatessaan. Hän ei malttanut odottaa että pääsisi kertomaan kirjasta luettuja vitsejä Owenille ja Danielille. Kirjan lukeminen kuitenkin keskeytyi hyvin pian kun Cedric kuuli puhelimensa soivan.

Cedric huomasi että näytöllä vilkkui hänen toiseen parhaan ystävänsä nimi.
-Hei Daniel.
-Hei Cedric. Haluaisitko sinä tulla meille yöksi tänään? Owen tulee myös. Kysyin jo äidiltä ja isältä ja heille sopii jos se sopii myös sinun vanhemmillesi.
Cedric alkoi hymyillä innostuneena.
-Minä käyn kysymässä heiltä ja soitan sinulle takaisin ihan pian.

Cedric hiipi olohuoneeseen katsomaan televisiota Jaden seuraan. Hän päätti odottaa kysymyksen kysymistä mainoskatkoon asti ettei Jaden ohjelmankatselu häiriintyisi.

Kun mainoskatko sitten vihdoin alkoi niin Cedric veti kasvoilleen mahdollisimman vetoavan ilmeen ja päätti kysyä ihan suoraan.
-Äiti, saisinko minä mennä tänään yöksi Danielin luokse? Se sopii kyllä hänen vanhemmilleen. Owen on tulossa myös.

Jade nyökytteli hajamielisenä.
-Kyllä se minun puolestani käy, mutta sinun pitää kysyä myös äidiltä.

Cedric ei ehtinyt edes kiitosta sanoa kun hän jo ryntäsi juoksuaskelin kohti vanhempiensa makuuhuonetta.

Cedric huomasi että Donna istui tietokoneellaan kirjoittamassa vastausta johonkin työsähköpostiin. Cedric ei kuitenkaan malttanut enää odotella joten hän keskeytti äitinsä heti.
-Äiti, olisiko sinulla hetki aikaa? Minulla olisi sinulle yksi kysymys.

Donna nousi välittömästi ylös tietokoneen ääreltä.
-Tietysti on, kultaseni. Mitä sinulla oli mielessä?

Koska vetoava hymy ja vilpittömällä äänellä esitetty kysymys olivat toimineet Jadeen niin Cedric päätti kokeilla samaa taktiikkaa myös Donnaan.
-Saisinko minä mennä tänään yöksi Danielille? Hänen vanhemmilleen sopii että minä olen siellä ja Owen on tulossa myös. Kysyin äsken myös äidiltä, hän sanoi että hänelle sopii mutta hän käski kysyä myös sinulta.

Donna nyökkäsi naurahtaen.
-Kyllä se sopii, kunhan te vain muistatte olla kiltisti. Muistathan sitten pakata lääkkeesi mukaan?
-Joo joo, Cedric totesi mennessään.

Cedric ryntäsi välittömästi huoneeseensa, soitti Danielille ja alkoi sitten pakata reppuaan. Kaikki muu oli jo valmiina mutta yöpuku puuttui vielä. Jostain syystä lipaston ylimmäinen laatikko oli kuitenkin poikkeuksellisen tiukassa eikä meinannut aueta edes voimalla.

Lopulta laatikko kuitenkin aukesi ja samalla rysäyksellä Cedric lensi selälleen lattialle. Hetken hän istui maassa sadattelemassa tömähdyksestä aiheutunutta kipua mutta pian Cedric onnistui jopa nauramaan sattumukselle.
***

Illalla, juuri ennen nukkumaankäyntiä, Jade soitti Cedricille vielä hyvänyönpuhelun.
-Äitikin rakastaa sinua kovasti, hyvää yötä!

Donna kääntyi katsomaan puhelunsa päättänyttä Jadea.
-No mitenkäs heillä on mennyt siellä? Kertoiko Cedric yhtään että mitä he ovat tehneet?

-Ihan hyvin heillä on kuulemma mennyt. Cedric kertoi että he olivat ainakin katsoneet jotain elokuvaa ja pelanneet jotain pelejä. Samoja juttuja mitä he nyt yleensäkin tekevät porukalla, Jade vastasi äänensävyllä joka oli aavistuksen alakuloinen.

-Vaivaako sinua jokin?
Donnan kysymys ei oikeastaan ollut kysymys vaan toteamus. Jade nyökkäsi.
-Tiedän että valitan tästä aika usein, mutta minua vain hämmentää tämä ajankulu. Vastahan me suunnittelimme hedelmöityshoitoja ja vauvanhuoneen sisustusta ja nyt se samainen vauva on jo iso koululainen.

Donna vetäisi Jaden lähelleen ja katsoi häntä hellästi silmiin.
-Et sinä valita yhtään liikaa, ja jos jokin asia mietyttää niin siitä pitää puhua. Sinä olet opettanut tuon minulle moneen kertaan. Aika kuluu tosiaan vääjäämättä, mutta nautitaan nyt vielä hetken aikaa siitä että Cedric on vielä suhteellisen pikkuinen.

Jade nyökkäsi.
-Cedric on ihana poika ja parasta mitä minulle on sinun lisäksesi tapahtunut. On paljon juttuja mistä en niiden tapahtuessa pitänyt mutta nyt niitä on melkein ikävä, esimerkiksi yövalvomiset. Olin silloin todella väsynyt mutta nyt antaisin melkein mitä vaan jos vain saisin heijata sitä pientä unistä nyyttiä sylissäni vielä kerran.

Donna astui askeleen lähemmäs, otti Jadea käsistä kiinni ja katsoi häntä pitkään silmiin sanomatta sanaakaan.

-Kyllä se ajankulu minuakin pelottaa, en häpeä myöntää sitä, mutta kuten äsken jo sanoinkin niin koitetaan nyt hetki vielä nauttia. Tiedän että tämä kuulostaa vielä kaukaiselta, mutta siihen ei ole oikeasti montaakaan vuotta kun Cedric onkin jo teini-ikäinen ja saamme sitten nauttia kaikesta siihen vaiheeseen kuuluvasta.

Jade naurahti aavistuksen järkyttyneenä.
-Apua. Tuota en tullutkaan ajatelleeksi, mutta nyt kun sanoit niin...Eihän siihen tosiaan ole kovin kauaa. Tässähän alkaa tuntea jo itsensäkin ihan vanhaksi.

Donna tirskahti ja kumartui suukottamaan Jadea.
-Vanha tai et, niin minä rakastan sinua kaikesta huolimatta.
*****

Anteeksi että tässä on kestänyt ja sen voin luvata että seuraavan osan tuloon kestää myös. Palailen tämän tekemisen pariin todennäköisesti vasta kesäloman alettua. Mulla on niin paljon koulutehtäviä ja koeviikkoonkin pitää valmistautua että mun on pakko jättää tää hetkeksi tauolle. Kesällä ei ole onneksi ihan niin kiire. Ei kesä kyllä pelkkää lekotteluakaan ole koska mulla on pari itsenäisesti suoritettavaa kurssia ja pitää alkaa myöskin lukea syksyn kirjoituksiin mutta joka tapauksessa mulla pitäisi olla enemmän aikaa tälle(kin).

Itse osaan, tässä esiteltiin hieman Cedricin luonnetta ja käytiin läpi hänen lapsuusvuosiaan pikakelauksella. Ensi osassa Cedric on tosiaan jo teini ja elämä sen mukaista. Ensi osassa päästään myös näkemään Cedricin tässä osassa jo mainitut ystävät Daniel ja Owen. Cedricin kasvaessa teiniksi tarinan painopiste alkaa hiljalleen siirtyä Jadesta ja Donnasta Cedriciin ja hänen ystäviinsä. Älkää huoliko, pariskunnasta ei olla luopumassa vielä pitkiin aikoihin, mutta heitä saattaa vain näkyä aiempaa vähemmän.

Mä haluaisin kovasti tehdä seuraavan osan vaikka tähän heti perään, mutta valitettavasti opiskelu menee nyt edelle. Kesäkuuhun siis. :)