11.Anteeksi

Ensimmäiset kuukaudet Cedricin sydänoperaation jälkeen olivat hieman hapuilua ja uudenlaiseen arkeen opettelua, mutta vähitellen asiat alkoivat sujua.

Cedricin vointi koheni koko ajan, lopulta jo siihen pisteeseen että poika saattoi palata päiväkotiin. Alkuun Cedric oli vain osan päivästä päiväkodissa sen vuoksi, että katsottaisiin miten poika pärjää muiden, vilkkaampien lasten seurassa ja että vaikuttaako rasitus hänen vointiinsa jotenkin huonosti. Niin ei onneksi käynyt vaan vointi säilyi hyvänä ja Cedric pystyi taas olemaan päiväkodissa kokopäiväisesti.

Jopa lääkityksestä huolehtiminen sujui miltei ongelmitta. Välillä kiukkuaamuina Cedric ei meinannut suostua ottamaan lääkettään mutta muuten niiden syöminen sujui.
***

Vaikka Cedricin päiväkotiin palaamisen jälkeen Jade olikin tehnyt täysipäiväistä työviikkoa niin silti Jadellekin sattui joskus sellainen harvinaisuus kuin arkivapaa. Sellaisinakaan päivinä Jade ei kuitenkaan osannut täysin irroittautua työnteosta. Ainakin hän luki sähköpostejaan ja vastaili niihin jos ei muuta.

Yhtenä tällaisena päivänä Jade oli jälleen kirjoittamassa vastausta yhteen sähköpostiin kun hän kuuli keittiön pöydälle unohtuneen kännykän soivan. Huokaisten Jade nousi ylös tuolistaan ja lähti etsimään puhelintaan.

Numero oli Jadelle tuntematon, joten hän vastasi puheluun tietynlaisella varauksella.
-Hei.
-Hei. Onko siellä Jadelina Leeds?
-Tuo on virallinen nimeni, mutta minua kutsutaan Jadeksi. Kuka siellä on?
-William Harper Riverviewin lakiasiaintoimistosta.

Jaden hymy hyytyi välittömästi. Hän ei tiennyt, mitä puhelu tulisi pitämään sisällään mutta jo sanat Riverview ja lakiasiaintoimisto itsessään kertoivat Jadelle että mistään kovin hyvästä asiasta ei voinut olla kyse. Puhelun edetessä Jade sai kuulla asioita mitkä saivat hänet kulkemaan melkoisen tunteiden vuoristoradan läpi. Williamiksi esittäytynyt mies esitti myös kysymyksiä ja Jade vastasi niihin.

Puhelun päätyttyä Jade romahti lattialle istumaan ja tasaamaan hengitystään järkyttyneenä. Sen tehtyään Jade poimi puhelimensa uudelleen käsiinsä, soitti Donnalle ja pyysi häntä tulemaan kotiin heti kun vain mahdollista.

Donnalla ei kestänyt tuntiakaan saapua paikalle. Tuotti hieman haasteita myöhästyttää seuraavan asiakkaan aikaa mutta Jade oli kuulostanut puhelimessa niin järkyttyneeltä että Donna ei voinut muutakaan.

Ensinäkemältä talo vaikutti kuitenkin tyhjältä.
-Jade? Missä sinä olet?

Edelleen hyvin järkyttyneen näköinen Jade ilmaantui makuuhuoneesta Donnan luokse muttei sanonut sanaakaan, joten Donna alkoi kysellä huolestuneen oloisena.
-Onko sinulle sattunut jotakin vai onko Cedricillä joku hätänä?
Jade pudisti päätään.
-Ei, ei mitään sellaista.

Donna kurtisti kulmiaan hämmentyneenä.
-Mistä tässä sitten oikein on kyse?

Jade asteli Donnan ohitse ja istahti nojatuoliin. Hän veti useamman kerran syvään henkeä ennen kuin alkoi puhua.
-Sain puhelun Twinbrookin lakiasiaintoimistosta. Minulle kerrottiin että Ralph on kuollut.

Donnan katse terävöityi välittömästi.
-Onko tässä kyse nyt siitä mitä minä luulen?

Jade nyökkäsi.
-Kyllä on. Ralph...isäni...on kuollut. Mutta siinä ei ollut vielä kaikki.

-Se tapahtui kuulemma jo kolme kuukautta sitten, Jade jatkoi kertomustaan.
-Miksi sinulle sitten kerrottiin vasta nyt? Jade kuuli Donnan kysyvän.
-He yrittivät ensin tavoitella muita sukulaisia mutta he olivat kaikki kuolleet. Minun yhteystietojeni saamisessa kesti lähestymiskiellon takia todella kauan. Minulle kerrottiin että viimeiset vuotensa Ralph asui jossakin mielenterveysongelmaisten hoitolaitoksessa ja kuoli oman kätensä kautta. Tarkkaa tekotapaa minulle ei kerrottu eikä se oikeastaan kiinnostakaan. Mutta se lakimies joka minulle soitti, William Harper nimeltään...Hän soitti perintöasioissa.

Donna istahti Jaden viereen hiljaisena.
-Millaisesta perinnöstä tässä mahtaa olla kyse?

Jade köhäisi kurkkuaan ennen kuin sai jatkettua. Puhuminen tuntui jostain syystä sillä hetkellä erityisen hankalalta.
-Ralphin kuoltua hänen tallelokeronsa avattiin pankissa ja sieltä löytyi minulle osoitettu kirje. William kertoi lukeneensa kirjeen pankin ja poliisien luvalla että minun olinpaikkani saataisiin selvitettyä. Kirjeessä Ralph kuulemma pyysi anteeksi ja pahoitteli aivan kaikkea. Hän oli myös jotain kautta saanut ongittua tietoonsa että meillä on poika, mutta kirjeessä luki että lähestymiskiellon vuoksi hän ei koskaan voinut ottaa minkäänlaista yhteyttä. Mutta pojan vuoksi ja anteeksi pyytääkseen hän testamenttasi koko rahallisen omaisuutensa minulle. William ei juuri sillä hetkellä muistanut ihan tarkkaa summaa, mutta se oli kuulemma hieman yli miljoona dollaria.

Jade kuuli Donnan vetävän henkeä.
-Miljoona...
Jade nyökkäsi vaikka Donna ei huomannutkaan sitä.

-Jos meillä ei olisi Cedriciä niin minä en edes miettisi tätä. Minä en todellakaan kaipaa Ralphin anteeksipyyntöä tai varsinkaan hänen rahojaan. Minä en todellakaan kykene antamaan anteeksi sitä kaikkea mitä hän teki meille. Muuten olisin vastannut oikopäätä ei, mutta kun meillä on Cedric. Jos ottaisimme rahat, niin sillä saisimme turvattua Cedricin tulevaisuuden. William sanoi että jos päätän vastaanottaa perinnön, niin minun pitäisi matkustaa Riverviewiin hoitamaan joitakin käytännön asioita. Jos taas en ota rahoja niin pelkkä puhelu riittää. Mitä mieltä sinä olet?

Donna ei vastannut pitkään aikaan yhtään mitään, mutta selvästi hän pohti kovasti jotain.
-Sopiiko että minä lähden takaisin töihin ja puhumme tästä illalla Cedricin nukkuessa? Minä tarvitsen vähän miettimisaikaa.
Jade nyökkäsi jälleen.
-Tietysti se sopii. Puhutaan illalla.

Donnan lähdettyä Jade siirtyi pesemään pyykkiä. Hän oli aivan liian ajatuksissaan pystyäkseen keskittymään mihinkään työsähköposteihin sillä hetkellä.

Lopulta Jade päätyi hakemaan Cedricin päiväkodista aiemmin sinä päivänä. Jade tiesi että saisi muuta ajateltavaa pojan kanssa touhutessaan.

Jade oli onnkesi oikeassa. Hetkittäin hän onnistui unohtamaan koko tilanteen, mutta ne olivat vain pieniä väläyksiä. Toisaalta Jade tiesi, että hänen olisi pitänyt miettiä. Olihan William pyytänyt häntä tekemään päätöksen mahdollisimman pian. Mutta silti.

Cedriciä halatessaan Jade pohti tilannetta. Hän ei halunnut hyväksyä Ralphin anteeksipyyntöä tai vastaanottaa niitä rahoja, koska se olisi tuntunut siltä että Ralph saisi tahtonsa läpi jälleen kerran. Toisaalta, eihän Ralph saisi tietää mihin rahat lopulta päätyisivät. Hänhän oli kuollut. Jos Jade ja Donna päättäisivät ottaa rahat, niin niistä olisi Cedricille paljon hyötyä. Hänen ei tarvitsisi ottaa opintolainaa eikä asuntolainaa, ja jos Cedricin sydämen tilanne pahenisi niin Jade ja Donna voisivat hyödyntää rahoja sairaalalaskuihin... Jade ei todellakaan tiennyt mitä tehdä.

Pitkin päivää Cedricin kanssa leikkiessään Jade pohti tilannetta ja koitti kovasti miettiä mitä he tekisivät. Toki Donnan mielipide pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon, mutta omasta kannastaan Jade alkoi olla jo suhteellisen varma.

Cedricin hymyä katsellessaan Jade sai viimeisen vastauksen pohdinnoilleen. Kyllä, nyt hän oli varma mielipiteestään. Nyt täytyi toivoa enää että Donna olisi hänen kanssaan samaa mieltä.
***

-Ei! Ei nukkumaan! Ei väsytä!
Donna puri huultaan tiukasti ja yritti olla nauramatta. Cedricistä paistoi väsymys niin selvästi että hänen vastustelunsa oli suorastaan huvittavaa.

Päättäväisin ottein Donna alkoi asetella Cedriciä sänkyynsä.
-Kuules poikaseni, kyllä sinun on käytävä nyt nukkumaan. Sinä olet selvästi väsynyt ja huomenna on taas päiväkotipäivä.

Donnan arvelut osuivat oikeaan. Cedric uinahti välittömästi kun Donna laski irti hänen kädestään. Donna suukotti Cedriciä varovasti otsalle, sammutti valot ja sulki oven perässään.

Donna siirtyi makuuhuoneeseen Jaden luokse. Jade nojaili sänkyä vasten ja tuijotti peittoa mietteliäänä. Donna saattoi nähdä että Jade pohti ankarasti.
-No, mitä mieltä sinä olet?

Jade oli pitkään hiljaa ennen kuin hän vastasi Donnan kysymykseen.
-Minun mielestäni meidän pitäisi ottaa ne rahat. Ei sen vuoksi että antaisimme anteeksi tai hyväksyisimme hänen tekonsa, ei todellakaan siksi. Vain ja ainoastaan Cedricin vuoksi. Ralph ei tule kuitenkaan tietämään mitä rahoille loppujen lopuksi käy. Eläminen ei todellakaan ole halpaa, joten Cedric tulisi hyötymään niistä rahoista valtavasti. Hän voisi maksaa tulevaisuudessa opintonsa ja oman kodin ja kenties auton jos hän haluaa sellaisen. Jos hänen sydämeensä tulee vielä komplikaatioita niin me voimme käyttää niitä rahoja siitä aiheutuvien kulujen maksamiseen. Korostan vielä, että minusta meidän pitäisi vastaanottaa ne rahat, mutta vain ja ainoastaan Cedricin vuoksi.

Donna katsoi Jadea vakavana.
-Sen viimeiseksi jääneen tapaamisen jälkeen minä pelkäsin kaikki nämä vuodet että hän palaisi meidän luoksemme. Pelko oli voimakkaimmillaan raskausaikanani. Pelkäsin niin paljon että hän olisi tullut ja tehnyt jotain pahaa. Nyt kun sain tietää että hän on kuollut niin ensimmäinen ajatukseni oli helpotus. Enää minun ei tarvitse pelätä. En tiedä onko se väärin että ajattelee noin, mutta mielestäni minulla on oikeus siihen. Joka tapauksessa, sinähän kerroit että hän asui viimeiset vuotensa jossain mielenterveyshoitolassa. Hän oli siis ilmiselvästi jotenkin mielisairas. Tämä ei todellakaan tarkoita että minä hyväksyisin tai edes ymmärtäisin, mutta tuo tieto sai minut tajuamaan että ehkä hän ei tehnyt niitä kaikkia kauheuksiaan täydessä ymmärryksessä. Viimeisinä hetkinään hän taisi tajuta miten hirveä hän olikaan ollut ja yritti tehdä edes yhden hyvän teon. Anteeksipyynnön hyväksyminen ei välttämättä aina tarkoita että antaisi anteeksi. Minä en ole valmis antamaan hänelle anteeksi enkä varmaan koskaan olekaan, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä että meidän pitäisi ottaa ne rahat. Vain ja ainoastaan Cedricin vuoksi.

Jade nousi ylös lattialta ja syöksyi halaamaan Donnaa helpottuneena.
-Minä soitan Williamille huomenna. Nyt on varmaan jo turhan myöhäistä.

Donna nyökytteli.
-Se on ihan hyvä ajatus.

Jade otti askeleen taaksepäin ja jäi katsomaan Donnaa silmiin.
-Vaikka Ralph olikin aivan kamala ihminen, niin on hän saanut aikaan elämässään ainakin yhden hyvän asian.
-Minkä? Donna kysyi ihmeissään.
-Jos sinä et olisi sinä yhtenä iltana tullut kysymään että mikä minulla on hätänä kun olin puistossa itkemässä hänen jälleen pahoinpideltyä minut niin me emme ehkä olisi koskaan tavanneet.

Donna naurahti Jaden toteamukselle.
-Tuo kuulostaa tavallaan aika hirveältä mutta onhan se totta.

Seuraavan yön Jade ja Donna nukkuivat tiiviisti vierekkäin kuten yleensäkin. Donna nukkui heistä kahdesta sikeämmin. Pelko oli vaikuttanut häneen enemmän kuin hän itsekään oikein tajusi ja nyt kun hän oli vapaa siitä pelosta niin uni tuli paljon helpommin.
***

Jaden lento lähti aikaisin sunnuntaiaamuna. Vaikka yleensä Jade inhosi aikaisia aamuherätyksiä niin nyt hän oli jo kuudelta aamuna melkein pirteänä odottamassa taksia joka veisi hänet lentokentälle.

Jadea hermostutti ihan todella paljon. Kun hän aikoinaan oli muuttanut pois Riverviewistä niin hän oli luvannut itselleen ettei enää koskaan palaisi sinne missään olosuhteissa. Nyt se lupaus oli murenemassa. Jadesta itsestään riippumattomasta syystä, mutta kuitenkin.

Onneksi kyseessä oli vain väliaikainen reissu ja sen jälkeen Jaden ei tarvitsisi astua koko kylään enää jalallakaan ellei hän itse halunnut.
***

Jade palasi Twinbrookiin myöhään tiistai-iltana. Reissu oli sujunut odotusten mukaisesti ja kaikki meni ihan hyvin, joten Jade odotti enemmän kuin mitään että hän pääsisi takaisin rakkaidensa luokse.

Donna ja Cedric olivatkin ovella häntä vastassa. Cedric katsoi Jaden hetken kuin arkaillen mutta tajuttuaan kuka hänen edessään seisoi, hän alkoi hihkua innoissaan ja kurotella käsillään Jadea kohti.

Donna ojensi Cedricin Jaden syliin ja Jade halasi poikaa tiukasti.
-Äidillä on ollut niin kova ikävä sinua, Jade huokaisi.
-Ikävä, Cedric vain toisti hämillään.

Jade kävi nukuttamassa Cedricin että hän ja Donna pääsisivät keskustelemaan. Donna olikin heti hyvin uteliaana kyselemässä matkan sisällöstä.
-No, miten siellä meni? Miten te sovitte niistä rahoista?

-Se meni ihan hyvin. Minä yövyin hotellissa ja tapasin Williamin hänen toimistollaan. Me keskustelimme ja järjestelimme asioita. Rahoille avattiin tili, jonka hallintaoikeus on meillä siihen asti kunnes Cedric täyttää 18. Sen jälkeen rahat ovat yksin hänen hallussaan. Se todellinen summa on muuten lähempänä puoltatoista miljoonaa kuin yhtä.

Donna nyökkäsi ja näytti hetken ajan järkyttyneeltä.
-Meidän täytyy opettaa pojalle viisasta rahankäyttöä jo nuorena ettei hän sitten ajaudu ongelmiin tuon summan kanssa isompana. Viisaasti käytettynä se on todella hyvä asia hänelle mutta se voi ajaa myös isoihin ongelmiin jos sitä ei osaa käyttää hyvin.

Hetken ajan Donna oli hiljaa mutta veti sitten henkeä ja oli lähellä revetä nauramaan.
-Sanoin äsken että meidän pitää opettaa Cedricille viisasta rahankäyttöä jo pienestä pitäen. Se on yhä mahdollista, mutta tajusin myös että meidän pieni poikamme ei ole enää pieni kovin pitkään. Siihen ei ole kovin kauaa että hän aloittaa koulun.

Jade hämmästyi ja pahasti.
-Mutta siihenhän on vielä monta vuotta.

Donna pudisti päätään.
-Ei siihen itseasiassa ole niin kauaa kuin voisi kuvitella. Cedric on tosiaankin ihan kohta jo kouluiässä.

Jade rupesi nauramaan.
-Voi taivas. Tässähän tuntee itsensä ihan vanhaksi.
Donnaakin nauratti.
-Vanha tai ei, niin yksi asia on ainakin ihan varmaa.
-No mikä? Jade kysyi.

-Se, että minä rakastan sinua, Donna huokaisi ja veti Jaden suudelmaan.
*****

Tällaista. Kuten viime osan kommenteissa lupasinkin, niin tällä kertaa ei tapahtunut mitään kovin dramaattista, vaikka yksi hyvin merkittävä käänne tulikin. Tiedän että jotkut saattoivat miettiä että mitenköhän Ralphin kanssa lopulta käy ja tässä on vastaus.

Ensi osassa päästäänkin sitten seuraamaan Cedricin lapsuutta ja voin jo nyt sanoa, että se lapsuus tulee olemaan tasan yhden osan mittainen. Miksi näin? Koska mun mielestä lapsi-ikä on simssissä ihan tajuttoman tylsä ikävaihe niin mun olisi tosi vaikeaa keksiä mitään kiinnostavaa juonta sille ajalle joten siksi vain yksi osa.