4.Elämä jatkuu

Twinbrook. Muutos. Uusi alku. Twinbrook oli hyvin samantyylinen kaupunki kuin Sunset Valley, mutta samalla silti niin erilainen. Riittävän erilainen ettei se muistuttanut liikaa menneisyydestä.

Harmaa talo kaupungin laitamilla saattoi ehkä jonkun silmään näyttää tylsältä, mutta talo oli kaikkea muuta kuin tylsä. Se oli asukkailleen tärkeä paikka ja symboloi uutta, onnellista alkua.

Uuden asuinkaupungin valitsemiseen oli kulunut aikaa, mutta kun Jade ja Donna lopulta päätyivät Twinbrookiin niin tuntui että aivan kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Heille löytyi hieno talo ja melko pian muuton jälkeen myös työpaikat. Kaikki oli siis siltä osin mallillaan.

Huonojakin asioita oli kuitenkin ehtinyt myös tapahtua. Muutama viikko muuton jälkeen Sebastian karkasi eikä useamman kuukauden etsimisestä huolimatta enää koskaan löytynyt. Jade oli murheen murtama, mutta ajan kanssa hän pääsi yli.

Sebastianin kuolemaa lukuunottamatta voisi siis kai sanoa, että heidän uusi alkunsa oli sujunut suoraan täydellisesti. Ainakin he olivat onnellisia eikä heillä juuri sillä hetkellä ollut mitään mistä huolehtia tai stressata.
***

Jade oli juuri saapunut töistä ja tiedusteli Donnalta seuraavan päivän aikatauluja.
-Minulla on huomennakin iltaan asti töitä, mutta sinulla oli muistaakseni vapaapäivä. Mitä olet ajatellut tehdä huomenna?

Donna hymyili aurinkoisesti.
-Ajattelin että voisin mennä rannalle. Huomenna on kuulemma tulossa todella lämmin päivä joten sisätiloissa jumittaminen ei varmaankaan ole kovin hyvä ajatus.

Jade nyökkäsi ja jäi sitten hetkeksi pohtimaan.
-Sitten kun minä pääsen töistä niin voisimme tehdä yhdessä jotain. Voisimme käydä vaikka syömässä jossain. Vai onko sinulla muita ehdotuksia?

Donna pudisti päätään yhä hymyillen.
-Ei ole. Syöminen sopii oikein hyvin.
***

Myöhemmin samana iltana Jade oli pesemässä pyykkiä samalla kun Donna laittoi heille ruokaa. Jade ei osannut kokata juuri ollenkaan ja oli saanut kerran jopa palohälyttimen huutamaan poltettuaan kastikkeen pohjaan. Sen jälkeen he olivat sopineet Donnan kanssa yhteisymmärryksessä että Jade pysyisi kaukana keittiöstä ja ruoanlaitto olisi siitä eteenpäin Donnan vastuulla.

Molempien onneksi Donna oli todella hyvä ruoanlaittaja. Donna olikin vitsaillut joskus että jos hän ei olisi ammatiltaan parturi-kampaaja niin hän olisi ravintolakokki.

Kun Jade oli saanut koneen pyörimään niin hän siirtyi keittiöön tarkkailemaan Donnan ruoanvalmistusta.
-Onko se kohta valmista?

Donna käänsi lohenpalan ympäri ja laski pannun takaisin liedelle.
-Ei ihan, nämä ovat toiselta puolelta vielä hieman raakoja mutta ei mene enää kauaa.

Kun ruoka oli lopulta valmista niin pariskunta asettui pöydän ääreen syömään sitä hiljaisuuden vallitessa. Donnan omasta mielestä ruoka oli onnistunutta mutta hän halusi kuulla myös Jaden mielipiteen.
-Miltä se maistuu?

-Tämä on todella hyvää kuten kaikki muutkin laittamasi ruoat. Ei sinun tarvitse huolia siitä.

-Kiva kuulla, Donna vastasi ja kääntyi hymyillen takaisin oman annoksensa pariin.

Sinä iltana Jade ja Donna kävivät nukkumaan hyvillä mielin ilman pienintäkään aavistusta siitä että seuraavan päivän tapahtumat tulisivat muuttamaan heidän elämänsä pysyvästi.
***

Toisin kuin oli ennustett niin seuraavana aamuna aurinko oli pilvessä ja taivas täysin harmaa. Donna harkitsi hetken ettei hän olisikaan lähtenyt rannalle viettämään päivää kuten hän oli suunnitellut, mutta ulkona oli kuitenkin lämmintä joten lopulta hän päätti lähteä.

Se osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Donna sai keskittyä rentoutumaan kuunnellen kevyttä tuulen huminaa ja laineiden liplatusta. Kauempaa kaupungista kuului liikenteen ääniä mutta se ei häirinnyt.

Jossain välissä Donna ummisti silmänsä ja koitti tyhjentää mielensä kaikista siellä pyörivissä ajatuksissa. Hän onnistui siinä melko hyvin.

Reilun tunnin päästä Donna havahtui siihen että hän oli nukahtanut. Haukotellen hän nousi ylös pyyhkeeltään ja päätti pulahtaa uimaan virkistyäkseen. Vesi oli viileää mutta ei kuitenkaan liian kylmää.

Donna ui hieman syvemmälle ja jäi tuijottamaan kevyesti laineilevaa vedenpintaa ja edessään avautuvaa maisemaa. Twinbrook oli hyvin kaunis kaupunki ja Donna oli päivä päivältä varmempi siitä että Twinbrookiin muuttaminen oli oikea ratkaisu.

Hetken uituaan Donna päätti palata rannalle. Siellä hän näki tilanteen joka teki hänet hyvin surulliseksi.

Nainen oli aivan ilmiselvästi raskaana. Sen näki muutenkin mutta viimeisen varmistuksen Donnan päätelmälle antoi vatsakumpua hivelevä mies.

Mies painoi korvansa naisen vatsakumpua vasten ja jäi kuuntelemaan. Onnellinen hymy levisi naisen kasvoille ja mies naurahti tuntiessaan vauvan potkun poskeaan vasten.

Viimeinen pisara oli kun Donna näki miten mies alkoi leperrellä vatsassa olevalle lapsukaiselle.

Donnan oli pakko kääntyä ympäri. Hän ei enää kyennyt katsomaan.

Donna oli koettanut kätkeä haaveensa ja ajatuksensa niin syvälle mieleensä ettei hän itsekään enää ylettyisi niihin mutta nyt ne pulpahtivat taas pintaan. Ajatustensa myötä Donna purskahti itkuun.

Donna oli haaveillut omasta vauvasta jo hyvin kauan. Hän ei ollut kuitenkaan puhunut Jadelle asiasta mitään. Hän oli ollut aikeissa puhua mutta sitten Ralphin vierailu sotki asiat ja koko homma unohtui pitkäksi aikaa. Donna ei tiennyt mitä mieltä Jade edes olisi omasta lapsesta. Donna ajatteli että hänen pitäisi kai puhua, mutta hän ei kuitenkaan tiennyt miten ottaa asia esille.

Donna kävi vaihtamassa vaatteet ja lähti kohti kotia. Häntä ei enää huvittanut olla ulkona.
***

Jaden työpäivä oli venähtänyt vielä odotettuakin pidemmäksi ja ilta oli alkanut jo hämärtyä kun hän viimeinkin saapui kotiin. Jade toivoi että Donna ei olisi kovin vihainen hänelle.

Jade astui ovesta sisään ja huomasi että Donna oli torkahtanut sohvalle. Hän oli mitä ilmeisimmin aika syvässä unessa kun hän ei herännyt oven aukeamisesta syntyviin ääniin tai edes siihen että valot syttyivät. Donna havahtui vasta kun Jade puhui hänelle.

-Meidän piti mennä sinne syömään, muistatko? Voitaisiinko lähteä jo pian, minulla on ainakin ihan jäätävä nälkä.

Donna nousi haukotellen ylös.
-Joo, lähdetään vaan.
Donnan ääni oli aavistuksen surullinen eikä se jäänyt huomaamatta Jadeltakaan. Siinä vaiheessa Jade ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään erityisempää huomiota asiaan.

Naiset päättivät lähteä syömään illallistaan Ratapiha-kuppilaan koska se oli lähimpänä heidän kotiaan. He olivat myyneet auton pois ennen muuttoa joten nykyisin heidän liikkumisensa oli taksien ja kävelyn varassa.

Vasta ravintolassa Jade alkoi kiinnittämään huomiota Donnan tilaan. Donna oli vähäsanainen ja silloinkin kun hän puhui niin ne muutamat sanat kuulostivat surumielisiltä. Jade alkoi vähitellen huolestua yhä enemmän ja enemmän mutta hän ei kuitenkaan ottanut huoltaan esille ravintolan ihmispaljoudessa. Puhuminen saisi odottaa illallisen jälkeiseen aikaan.

Ravintolan pihalla Jade pysähtyi Donnan vierelle ja tarkkaili häntä hetken. Jade ihmetteli miten hän ei ollut aiemmin huomannut että Donnalla oli jokin huonosti. Toisaalta Jade myös pohti, että oliko päivän aikana tapahtunut jotain sillä Donna oli ollut aamulla ainakin hänen mielestään ihan normaali.

Jade otti Donnaa käsistä kiinni ja koitti saada häneen katsekontaktin. Donna vältteli Jaden katsetta jonkin aikaa mutta Jade ei luovuttanut. Hän halusi selvittää asian.

Jade katsoi Donnaa silmiin lempeänä mutta kuitenkin vakavasti.
-Rakas, onko sinulla kaikki hyvin? Tai näenhän minä sen ettei ole, mutta mikä sinulla on hätänä? Oletko sinä vihainen minulle siitä että työpäiväni venyi?

Donna painoi ensin häpeissään katseensa maahan mutta nosti sen sitten takaisin Jaden silmien tasolle.
-En minä ole sinulle vihainen mistään. Tänään vain tapahtui yksi juttu mikä sai minut miettimään meidän elämäämme. Mennäänkö kotiin puhumaan, en halua keskustella aiheesta täällä sillä kuka tahansa saattaisi kuulla?
Jade nyökkäsi.
-Mennään.

Naiset kävelivät kotiinsa hiljaisuuden vallitessa. Kun he olivat asettuneet alas niin Donna alkoi puhua. Hän puhui pitkään eikä Jade keskeyttänyt häntä kertaakaan. Donna oli ollut aiheesta hiljaa niin kauan että hänellä oli paljon sanottavaa. Kun hän oli käynyt läpi kaiken mitä sai sillä erää sanottua niin huoneeseen laskeutui täysi hiljaisuus.

Hiljaisuus kesti melkein yhtä kauan kuin Donnan monologi. Hiljaisuuden aikana Donna ei miettinyt enää mitään, Jade sen sijaan pohti kuumeisesti kaikenlaista.

Lopulta Jade veti syvään henkeä ja alkoi puhua.
-Olen kiitollinen siitä että otit tämän aiheen esille, sillä minä...No, minäkin olen haaveillut lapsesta jo jonkin aikaa. Tässä on vain yksi ongelma. Sinähän tiedät että minä en kykene tulemaan raskaaksi. Jos me hankkisimme lapsen keinohedelmöityksen kautta, niin sinä olisit meistä se joka olisi raskaana ja synnyttäisi. Oletko sinä aivan varmasti valmis siihen?

Donna nyökkäsi vakavana.
-Olen enemmän kuin valmis. Tässä on sekin, että jos me meinaamme saada lapsen niin se pitäisi tapahtua aika pian. Siihen ei ole montaakaan vuotta että minä täytän neljäkymmentä. Mitä kauemmas tätä pitkitetään niin sitä haastavampaa raskautuminen olisi. En missään nimessä halua painostaa sinua mutta jos me meinaamme saada oman vauvan niin sillä alkaa olla pikkuhiljaa kiire.

Jade nyökkäsi ja hänen kasvoilleen puhkesi leveä hymy.
-Et sinä painosta minua, minä haluan tätä vähintään yhtä paljon kuin sinäkin. Olemme molemmat varmoja tästä, mutta silti meidän pitää vielä keskustella tarkasti kaikesta lapsensaantiin liittyvästä ja suunnitella kaikkea. Minulla on viikonloppuna vapaata, mitä jos istuisimme alas silloin ja kävisimme koko jutun kunnolla läpi?

Donna koitti pitää itsensä maltillisena mutta samalla hänen sisällään kupli ilo ja onni. Yksi hänen elämänsä suurimmista haaveista saattaisi ehkä käydä toteen!
-Se sopii hyvin. Minullakin on vapaaviikonloppu.

Donna hilautui lähemmäs vaimoaan ja laski päänsä hänen olalleen. Donna ei tosiaankaan halunnut vielä innostua liikaa, eihän mikään ollut vielä varmaa, mutta jos haave toteutuisi niin se olisi Jaden lisäksi parasta mitä Donnalle oli ikinä tapahtunut.

Jade huomasi että Donna torkahti hänen olkapäätään vasten. Jade oli myös hyvin iloinen heidän suunnitelmistaan, mutta samalla hän oli huolissaan itsestään. Millainen äiti hänestä oikein tulisi? Hänen oma äitinsä kuoli kun hän oli pieni ja Ralphia nyt ei oikein voinut isäksi sanoa. Sillä hetkellä Jade päätti, että tapahtui mitä tapahtui niin hänestä ei todellakaan tulisi samanlaista hirviötä millainen hänen oma isänsä oli.
*****

Hei. Sori taas tästä venähtäneestä osien välistä. Mulla on ollut vähän stressiä erinäisistä asioista ja onnistuin vielä poimimaan jostain itselleni flunssan. Nyt asiat ovat kuitenkin jo paranemaan päin. Pitkä osien väli ei siis ole johtunut innostuksen puutteesta.

Itse osaan, asiat ovat lähteneet muuton jälkeen sujumaan ihan hyvin. Nyt Jadelle ja Donnalle on kuitenkin ilmaantunut haaveita jotka toteutuessaan voivat muuttaa heidän elämänsä aivan totaalisesti. Mitenköhän tässä asiassa tulee vielä käymään?