Muuton jälkeen talon toisesta makuuhuoneesta oli tehty varastotila, mutta nyt tavarat saisivat väistyä remontin tieltä. Remonttia ei oltu vielä aloitettu mutta Jade ja etenkin Donna olivat jo suunnitelleet sitä hyvin innokkaasti.
Kuluneiden viikkojen aikana Donnan tiedonjano oli kasvanut äärimmilleen ja hän olikin etsinyt kaikenlaista tietoja raskaudesta ja vauvoista niin netistä kuin kirjoistakin. Donna oli jopa googlettanut keinoja miten raskautumisen todennäköisyyttä voisi parantaa, mutta suurin osa niistä vinkeistä oli suunnattu luonnollisella tavalla vauvaa yrittäville pariskunnille. Sen vuoksi Donnan oli tyydyttävä vain ovulaatiotestien tekemiseen, aamulämmön mittaamiseen ja foolihappolisän syömiseen.
Nyt Donna oli omalta osaltaan tehnyt kaiken mitä hän vain saattoi, joten enää ei voinut muuta kuin odottaa sopivaa päivää.
***
Lopulta Jade luovutti vauvanhuoneen remontoinnin Donnan vastuulle. Donna oli heistä kahdesta luovempi ja hänellä riitti ideoita. Toki hän kyseli Jaden mielipidettä melkeinpä kaikesta, mutta suurimman osan suunnittelusta hän hoiti ihan itse.
Kun remontti oli vihdoin valmis niin eräänä aamuna Donna saattoi Jaden ihailemaan lopputulosta.
-No, mitä mieltä sinä olet tästä?
Donna aavisti Jaden aurinkoisesta hymystä että Jade oli tyytyväinen ja sanat vahvistivat Donnan aavistukset oikeiksi.
-Meidän vauvamme saa maailman ihanimman huoneen.
Yhtäkkiä Donna laski irti Jadesta ja istahti sohvalle raskaasti huokaisten.
-Niin, kun vain saataisiin ensin se vauva. Me olemme yrittäneet inseminaatiota jo kaksi kertaa enkä minä tullut raskaaksi kummallakaan kerralla.
Jade istahti Donnan viereen ja katsoi häntä vakavana.
-Kulta, muistatko mitä se lääkäri sanoi meille?
Jade oli aistivinaan Donnan äänessä lievää katkeruutta.
-Että inseminaation onnistumisen todennäköisyys ensimmäisellä kerralla on noin kymmenen prosentin luokkaa ja että me voimme kyllä yrittää vielä uudestaankin.
Jade nyökkäsi.
-Rakas, meillä on takana vasta kaksi yritystä. Meillä on vielä mahdollisuus. Jos raskaus ei lopulta onnistuisikaan, niin kyllä me jotain keksitään. Vaikka adoptio tai sijaisvanhemmuus.
-Oikeassahan sinä olet. Minä vain olen kaivannut lasta jo niin kauan.
Jade vetäisi Donnan viereensä.
-Tämänkin se lääkäri on jo sanonut, mutta yksi suurimmista virheistä minkä sinä voit nyt tehdä on alkaa stressata. Kyllähän sinä tiedät että stressi heikentää raskautumismahdollisuutta entisestään.
-Tiedetään, tiedetään. Yritän kyllä olla mahdollisimman rennosti.
***
Donna oli tehnyt ovulaatiotestejä ja mitannut aamulämpöä ahkerasti. Lopulta testi antoi positiivisen tuloksen ja koitti päivä että kolmas yritys olisi mahdollinen. Donna soitti sairaalalle ja häntä pyydettiin paikalle jo samana aamuna. Jade lähti tietenkin Donnan tueksi, mutta matkalla Donnaa alkoi jännittää aivan kamalasti ja he istahtivat erään ravintolan pihassa oleviin keinuihin juttelemaan.
-Kulta, meidän pitäisi kohta jo mennä ettei myöhästytä.
Donna näytti ehkä ulospäin rennolta ja rauhalliselta, mutta Jade tunsi vaimonsa ja näki hänestä ettei mikään ollut koskaan aiemmin jännittänyt häntä niin paljoa. Jännityksen saattoi aistia myös hänen puheistaan.
-Entä jos se epäonnistuu taas? Entä jos se onnistuukin tällä kertaa?
Jade koitti hymyillä rohkaisevasti.
-Jos se epäonnistuu niin meidän pitää odottaa hetki että voimme yrittää uudestaan. Jos se onnistuu niin sinä alat odottaa meille vauvaa.
Donna halusi jäädä vielä hetkeksi keräämään rohkeutta, mutta pian hän kuitenkin suostui lähtemään Jaden kanssa kävelemään kohti sairaalaa. Twinbrookin keskussairaala oli heidän oleskelupaikastaan vain lyhyen kävelymatkan päässä.
Sairaalan pääovien edessä Donna vielä pysähtyi. Jade otti häntä kädestä kiinni ja lähti viemään häntä kohti ovia. Donna ei vastustellut Jadea. Hän halusi tätä niin kovasti, hidastelu ja epäröinti johtuivat vain suunnattomasta jännityksestä.
Toimenpiteen jälkeen sairaalan pääovien ulkopuolella Jade kaappasi Donnan syleilyynsä.
-Me teimme sen. Mieti, meistä saattaa kohta tulla ihan oikeasti vanhempia.
Donna oli yhä epävarma.
-Jade, mikään ei ole vielä varmaa. Meidän täytyy odottaa vielä jonkin aikaa ennen kuin mitään voi sanoa varmaksi.
Sillä hetkellä Donna tajusi että häneltä oli mennyt jännityksen vuoksi ohi eräs lääkärin kertoma hyvin tärkeä asia.
-Niin, kauan meidän pitikään odottaa? Milloin minä voin tehdä sen testin? Muistan kyllä että lääkäri sanoi sen, en vain enää muista että mitä hän sanoi.
Jade oli painanut kaiken tarkasti mieleensä. Hän tiesi että Donna saattaisi unohtaa.
-Noin kuuden viikon kuluessa. Aikaisemminkin voi tehdä jos oireita ilmaantuu.
***
Donna oli aina ollut aamuvirkku, mutta nyt hän oli jo kahden viikon ajan herännyt joka aamu todella aikaisin pahoinvoinnin vuoksi. Donnan elämäntilanteessa kuka tahansa muu olisi jo juossut ostamaan raskaustestiä itselleen, mutta Donna ei. Hän ei kyennyt uskomaan olevansa raskaana. Hän koitti keksiä kaikenlaisia muita selityksiä.
Jade seurasi Donnaa huolestuneena parin metrin päästä.
-Sinun pitäisi ihan oikeasti tehdä testi. Siitä toimenpiteestä on jo seitsemän viikkoa ja sinä olet jo kahden viikon ajan oksentanut joka aamu.
Donna pudisti päätään tuskaisena.
-Se on ihan turhaa, en minä kuitenkaan ole raskaana. Olen varmaan vaan saanut ruokamyrkytyksen tai jotain.
Jade tuhahti epäuskoisena.
-Mikä ruokamyrkytys muka kestää kaksi viikkoa? Rakas, sinä olet aivan varmasti raskaana. Sinun täytyy tehdä testi ja sinä teet sen tänään. Minä läyn ostamassa sinulle sellaisen.
-Hyvä on, Donna mutisi heikolla äänellä.
Donna siirtyi takapihan puolelle makaamaan lepotuoliin ja vetämään raikasta kesäilmaa keuhkoihinsa. Pahoinvointi alkoi hiljalleen irrottaa otettaan. Ulkona oli lämmintä, mutta Donna tärisi. Hän oli lähestulkoon paniikissa. Järjellä ajatellen hän tiesi raskauden olevan mahdollinen, mutta tunnetasolla hän koitti kieltää ajatuksen itseltään kaikin mahdollisin tavoin.
Jade oli samaan aikaan innoissaan ja huolissaan. Innoissaan siitä että vauvahaaveet alkoivat konkretisoitua ja huolissaan omasta vanhemmuudestaan. Jade oli kyllä kahlannut läpi useita vanhemmuusoppaita, mutta pelko epäonnistumisesta oli silti voimakas ja kaikkihan tiesivät sen että ei äitiyttä opita kirjoista.
***
Raskaustesti laatikoineen lepäsi pyykkikoneen päällä. Donna vilkuili puhelintaan jatkuvasti nähdäkseen milloin ne vaaditut viisi minuuttia olisivat kuluneet ja hän saisi tietää.
Sillä hetkellä jopa Donnan oma ajatusmaailma hämmensi häntä. Hänhän oli toivonut raskautta jo todella kauan ja vauva olisi hänelle maailman onnellisin asia. Miksi hän oli sitten vältellyt testin tekemistä ja siten totuuden selvittämistä niin pitkään?
Olohuoneessa Jade käveli hermostuneena ympyrää ja odotti. Donna oli halunnut tehdä testin yksin ja Jade antoi hänen tehdä niin.
Kun viisi minuuttia oli kulunut niin Donna pomppasi ylös ja poimi testitikun käteensä. Hän tuijotti sitä pitkään.
Ei. Ei se voinut. Ei vaan voinut.
Jade ryntäsi vessaan juoksuaskelin kuultuaan Donnan paniikinomaisen huudon.
-Mikä hätänä?
Donna ei vastannut mitään, tyrkkäsi vain testitikun Jaden käteen.
Jade tuijotti testiä hetken ja hänen kasvoilleen ilmestyi leveä hymy. Se oli selkein positiivinen jonka Jade oli koskaan nähnyt.
Jade pudotti testitikun kädestään lattialle ja kaappasi Donnan käsiensä varaan.
Sillä hetkellä kaikki epävarmuus huuhtoutui Donnan mielestä. Kyllä hän sen järjellä ajatellen tiesi että vielä saattoi tapahtua vaikka mitä, keskenmeno, vakava sairaus tai mitä hyvänsä. Nyt Donna ei kuitenkaan halunnut ajatella ikäviä asioita vaan keskittyä olemaan aidosti onnellinen.
Jade laski Donnan maahan ja suuteli häntä intohimoisesti.
-Meille tulee vauva.
Donna nyökkäsi hymyillen ja vastasi suudelmaan.
-Jo oli aikakin.
****
Edellisestä osasta on ihan laittoman kauan, anteeksi. Mulla oli tässä välissä kaiken maailman kiireitä ja sopivasti vielä koeviikkokin. Toivottavasti seuraavan osan ilmestymiseen ei mene ihan näin kauaa.
Itse osasta, pariskunnan pitkäaikainen vauvahaave on vihdoin toteutumassa. Mitenköhän Donnan raskaus lähtee etenemään ja sujuuko se ongelmitta loppuun asti? Veikkauksia vauvan sukupuolesta saa myös esittää. ;)
Ihanaa, he ovat onnensa ansainneet! :) Toivon todella että raskaus päättyy onnellisesti ja että he saisivat terveen lapsen. Jotain ongelmia saattaa olla luvassa ja voisin kuvitella että Donna saattaa olla aika suojelevainen vauvan suhteen ja pelätä ehkä jotain asioita, vaikka kaikki olisi hyvin. Veikkaisin, että vauva voisi olla tyttö. En tiedä miksi, mutta minulle tuli vain tyttö fiilis. :D
VastaaPoistaTodellakin ovat. :) Ongelmia on aivan varmasti luvassa. Tuskinpa kenelläkään raskaus, synnytys ja sitten sen lapsen hoito ja kasvatus sujuu kuin tanssi, täysin ongelmitta.
PoistaHyvä veikkaus, totuus paljastuu jo ensi osassa. ;)
Voi että miten suloista! Donnasta ja Jadesta tulee kuin tuleekin vanhempia! Ehkä... =D No mutta ainakin testin tulos oli positiivinen ja tällä hetkellä riemuitaan alkaneesta raskaudesta =)
VastaaPoistaMä jotenkin visioin päässäni, että Donnasta tulee likipitäin neuroottinen odottaja, joka ei syö muuta kuin terveellisiä luomuaterioita, nukkuu kellon kanssa juuri oikean tuntimäärän ja stressaa jos herää liian aikaisin =D =D
Vauvahan voi olla ihan kumpaa sukupuolta tahansa, joten veikataan vaikka poikaa sitten tältä suunnalta =D
Tällä hetkellä odotus on vielä onnellista, saa nähdä että jatkuuko se myös onnellisena loppuun asti. :) Donnan neuroottisuudesta oot kyllä oikeilla jäljillä, siitä puhutaan lisää ensi osassa.
PoistaSullakin on hyvä veikkaus. ;)
Oi, ihana, ihana pari nämä ovat! Pakko toivoa Jadelle ja Donnalle pelkkää hyvää. Ainakin toistaiseksi heillä näyttää menevän hyvin, Donna on raskaana eikä Jaden isä ole tullut häiriköimään. Toivottavasti odotusaika sujuu ongelmitta. Mielenkiintoista nähdä miten naisten elämä tulee muuttumaan lapsen myötä.
VastaaPoistaHeillä tosiaankin menee nyt hyvin. :) Odotus on vielä alussa jotejn kaikkea ehtii vielä tapahtua, ensi osassa käydään vähän läpi että miten Donnan raskaus sujuu. Lapsi on kyllä aikamoinen elämänmuutos, saa nähdä miten se vaikuttaa Jaden ja Donnan suhteeseen.
Poista