Lukumusiikki.
Niinpä leuto Sunset Valley vaihtui hetken ajaksi kylmään Moonlight Fallsiin. Cory ei valehdellut. Moonlight Fallsin talvet ovat tosiaan aivan hyytäviä, James pohti kun he istuivat taksissa matkalla kohti päämääräänsä.
-Tervetuloa. Hienoa nähdä pitkästä aikaa.
-Kuin myös. Kiitos, että te kutsuitte meidät tänne. Colin ja Casey ovat elämämme ykkösasia, mutta pieni lepohetki arjesta ei varmasti ole pahitteeksi, James henkäisi lähes liikuttuneena.
-Hauska tavata. Minä olen Rose.
-Kyllä vain. Ja sinä ilmeisesti Coryn?
-Joo, olen minä.
-Missä te kaksi tapasitte? Näitä tarinoita on aina mielenkiintoista kuulla. Minä tapasin Jamesin aikoinaan yliopistolla. Minä opiskelin ja hän oli vieraileva luennoitsija, Rose kertoi.
-Yhdessä deittisovelluksessa. Alkuun olimme kaukosuhteessa, mutta hieman ennen valmistumistaan Cory osti meille talon Starlight Shoresista. Miehesikin asui siellä meidän kanssamme muutaman vuoden, mutta senhän sinä varmaan tiesitkin.
-Anteeksi kun kysyn tämän näin suoraan, mutta onko teille tulossa vauva?
Loput Alice lisäsi hieman hiljempaa.
-Cory kertoi, mitä teille tapahtui. Olen todella pahoillani. Anteeksi, että minä vain ylpeilen omalla onnellani.
Rose pudisti päätään.
-Älä turhaan. Olihan se surullista, mutta kyllä tämä tästä. Vaikka minä en teitä niin hyvin tunnekaan, niin olen aidosti iloinen teidän puolestanne.
Molemmat huomasivat käsillä olevan aihe, josta kumpikaan ei halunnut puhua, joten Rose päätti alkaa jutella jostain ihan muusta.
-Cory on tutkija aivan kuin Jameskin on, mutta mitä sinä teet työksesi?
-Olin ennen baarimikko, mutta nykyisin työskentelen kahvilassa. Tai työskentelen silloin, kun en ole äitiyslomalla. Aloin jossain kohtaa miettiä, että en minä halua koko ikääni baarissa työskennellä ja ajattelin muutenkin, että ehkä päivätyö voisi olla minulle parempi vaihtoehto. Jouduin ennen muuttoa joka tapauksessa irtisanoutumaan entisestä työstäni, joten tänne muuttaessa työpaikan vaihto tuli ajankohtaiseksi, Alice kertoi.
-Alice ja Rose, ruoka on valmista. Tulkaa syömään.
Heidän oli tarkoitus syödä kunnollinen jouluateria seuraavana päivänä, joten täksi illaksi Cory oli laittanut heille pasta carbonaraa. Ruoan kanssa heillä oli punaviiniä, mutta Alice ei luonnollisestikaan voinut juoda sitä, joten hänellä oli mehua.
-Onko teille muuten tulossa tyttö vai poika? Me selvitimme aikoinaan sen heti kun mahdollista, vaikka minä olin kyllä jo ennen tietoa varma, että kaksi poikaa siellä on ja oikeassa olin, James lisäsi tyytyväisenä.
-Niin päätimme mekin selvittää. Meille syntyy pieni tyttö tammikuun loppupuolella.
-Oletettavasti. Olen vähän skeptinen sen suhteen. Kaikki lääkäreitä myöten luulivat aikoinaan, että minä olen poika. Yllätys oli kuulema melkoinen. Iloinen ainakin äidin mukaan, mutta kuitenkin. Sen vuoksi minä en vielä tässä vaiheessa viitsi olla varma yhtään mistään, Alice lisäsi.
***
Seuraavakin päivä oli joulukuun päiväksi hyvin aurinkoinen ja valoisa. Kaikki nukkuivat sinä aamuna pitkään ja kello oli jo lähes keskipäivässä, kun he viimeinkin kömpivät ylös sängyistään. Sen vuoksi he söivät vain nopean aamupalan ja päättivät alkaa valmistelemaan jouluateriaansa.
-Tämä kypsyy noin kolmessa tunnissa. Sitten pääsemme syömään.
Cory antoi vaimolleen herkän suudelman.
-Kiitos kulta. Sillä välin kun se kypsyy, minä ajattelin, että voisin lähteä Jamesin kanssa ulos kävelylle. Pakkanen on lauhtunut sen verran, että siellä kestää olla ja minä haluaisin näyttää hänelle yhden paikan.
James vakavoitui hetkeksi, mutta nyökkäys oli hyväksyvä.
-Mennään vain.
-Voisimmeko mekin tulla Alicen kanssa mukaan? Päiväkävely raittiissa ulkoilmassa voisi olla hyvä ajatus.
-On ehkä parempi, että me menemme Coryn kanssa kahdestaan.
-Miksi?
-Koska...koska… Minä voin vaikka selittää sillä välin kun he ovat ulkona. Jos se siis vain sopii, Alice lisäsi katsoen Corya kysyvästi.
Coryn vastaus oli hyväksyvä nyökkäys, joten hän ja James lähtivät ulos.
-Onko tämä se silta?
-On.
-Siitä on jo monta vuotta, mutta minulla on edelleen hirveä ikävä ja se aina vain pahenee tähän aikaan vuodesta. En tiedä onko se vain tämä kylmyys ja ajoittainen pimeys vai johtuuko se siitä, että se tapahtui jouluna, mutta sen jälkeen minä en ole kertaakaan kyennyt iloitsemaan joulusta aidosti. En edes silloin, kun asuin muualla.
-Minä olen oikeasti todella pahoillani. En tiedä miten minä voisin tukea sinua paremmin.
-Ei sinun tarvitse. Minähän olen sanonut monta kertaa, että siitä on jo aikaa ja olen päässyt yli. Jostain syystä se vain tuntuu nyt jotenkin entistä pahemmalta.
Coryn äänestä kuului selvä itkun peittely, eikä aikaakaan, kun mies antoi periksi tunnereaktiolleen. James halasi hiljaa nyyhkyttävää Corya. Hän ei sanonut mitään, koska hän aavisti, että Cory ei kaivannut sanoja. Lopulta herkkä hiljaisuus katkesi Jamesin taskusta kuuluvaan soittoääneen.
-On, mutta tulkaa pian takaisin. Alice synnyttää.
-Mitä? Eihän hänen laskettu aikansa ole vielä kuukauteen!
-James, vaikka minä en olekaan synnytyslääkäri, niin tunnistan kyllä käynnistyneen synnytyksen kun näen sellaisen. Tulkaa äkkiä.
-Hyvä on, me tulemme.
Vaikka Cory kuulikin puhelusta vain Jamesin puolen, hän aavisti heti jonkin olevan vinossa.
-Mitä? Onko Alice kunnossa?
James ei itsekään ollut täysin varma, mutta hän päätyi joka tapauksessa nyökkäämään.
-On kuulemma, mutta synnytys on käynnissä. Lähdetään äkkiä.
-Missä Alice on? Onko hän kunnossa? Entä vauva?
-Hän on yläkerrassa lepäämässä ja laskemassa supistusten väliä. Älä nyt panikoi, mutta missä täällä on lähin sairaala? Tarkoitan, kuinka kaukana?
-Moonlight Falls Medical sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä täältä. Tunti siinä tapauksessa, että ei ole paljoa muuta liikennettä. Ei täällä yleensäkään ole, mutta näin jouluna varmaan vielä vähemmän.
-Älä aja ylinopeutta, mutta teidän olisi hyvä lähteä kohta. Synnytyksien kulusta on hankala sanoa mitään varmaa, mutta Alice tuskin haluaa synnyttää autoon.
-Toivottavasti tässä ei käy huonosti. Alicen ei pitäisi synnyttää vielä kuukauteen! Entä jos he menettävät vauvan tai Alice kuolee? Cory ei ehkä kestäisi sitä.
-Me jos ketkä tiedämme, että raskauksissa ja synnytyksissä voi mennä pieleen vaikka kuinka monet asiat. Heillä on kuitenkin hyvät lähtökohdat. Alice on terve, raskaus on sujunut hyvin ja vauvakin melkein täysiaikainen. Me emme voi nyt tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa, että kaikki menee hyvin.
-James, saanko minä kysyä sinulta yhden asian?
-Tietenkin.
-Alice kertoi minulle kaiken. Tokihan minäkin tiesin Corysta ja siitä, millaisissa merkeissä te aikoinaan tapasitte, mutta mikset sinä kertonut koko totuutta?
Jos Rose joutui miettimään sanojaan pitkään, niin James muotoili omaa vastaustaan vähintään yhtä kauan.
-En minä ajatellut, että minun tarvitsisi. Kerroin omalta osaltani sen mitä minun pitikin, mutta Corysta en voinut kertoa sen enempää. Ei se varsinaisesti mikään salaisuus ollut, mutta en minä koe, että minulla olisi oikeutta kertoa muiden ihmisten asioita eteenpäin, varsinkaan tuollaisia. Ethän sinä ole vihainen?
-Ei, en minä ole vihainen. Ymmärrän sinua kyllä. Ymmärrän teitä molempia. Olisit sinä voinut minulle kertoa, mutta ymmärrän kyllä miksi jätit kertomatta.
James suukotti Rosea hellästi.
-Hyvä juttu. Minä rakastan sitä, että sinä olet niin ymmärtäväinen.
James ja Rose joutuivat syömään jouluaterian kahdestaan, koska Corylla ja Alicella oli luonnollisesti aivan muuta tekemistä. Aterian jälkeen pariskunta odotti koko päivän kuumeisesti uutisia Corylta ja Alicelta, mutta mitään ei kuulunut. Ei ennen iltamyöhää. Hieman ennen keskiyötä James vastaanotti tekstiviestin, jossa Cory kertoi, että heille oli syntynyt terve tyttövauva ja synnytys oli mennyt hyvin. Rose ja James olivat todella onnellisia parin puolesta.
Rose ja James pääsivät katsomaan vauvaa sairaalaan, mutta perhe ei päässyt kotiutumaan kovin nopeasti, sillä vauvaa täytyi pitää tarkkailussa ennenaikaisuuden vuoksi. Rose ja James joutuivatkin lähtemään kotiin ennen kuin perhe kotiutui, mikä oli harmi, mutta he ymmärsivät. Muutama viikko heidän kotiinpaluunsa jälkeen postilaatikkoon kuitenkin kolahti iloinen kirje, jonka mukana oli valokuva.
Hei.
Pahoittelut siitä, että meidän joulunviettomme ei ihan sujunut kuten tarkoitus oli, mutta te varmaankin ymmärrätte. Me pääsimme sairaalasta kotiin pari päivää sitten ja kaikki on sujunut mainiosti. Tietenkin vauva valvottaa öisin, mutta olemme jo tottuneet siihen. Niin tottuneet, kuin jatkuviin yöheräämisiin nyt voi olla… Tyttö on kuitenkin terve, kasvaa ja kehittyy oikein hyvin. Kiitos vielä teille kahdelle vierailusta, se oli oikein mukavaa vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Tulkaa toki joskus uudestaan käymään ja ottakaa vaikka pojatkin mukaan. Kaikkea hyvää teille ja teidän perheellenne.
♥: Cory, Alice ja Catalina.
*****
Hyvää joulua kaikille lukijoille! Tässä tämä jouluextran ensimmäinen osa. Huomenna tulee toinen ja ylihuomenna kolmas. Näitä kaikkia saa lukea ja kommentoida (tai olla lukematta ja kommentoimatta) jokaista erikseen tai kokonaisuutta yhtenäisesti, mutta minä annan omat loppukommenttini yms. vasta kolmannen osan jälkeen.
Tulevia osia silmälläpitäen kuitenkin sellainen tieto, että niissä hypätään hetkeksi menneisyyteen. Aikaikkunan hahmottamista helpottaakseni sellainen tieto, että tarinallisesti nämä tapahtumat sijoittuvat suunnilleen aikavälille osa 74-osa 80. Mutta ei siitä sen enempää nyt, palaillaan huomenna. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti