9.Toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Sinä perjantaiaamuna Donna oli yksin vastuussa Cedricin aamutoimista. Hänellä itsellään oli vapaapäivä mutta Jade oli joutunut lähtemään töihin jo aikaisin aamusta. Donna oli menossa katsomaan että joko poika olisi herännyt yöuniltaan. Yleensä Cedric oli unirytmiltään samanlainen kuin Donna; nukahti aikaisin ja heräsi aikaisin. Nyt kello oli kuitenkin jo yli kymmenen ja Cedric nukkui yhä.

Cedric oli vielä unessa mutta havahtui kuitenkin nopeasti Donnan herättely-yrityksiin ja jäi tuijottamaan äitiään hurmaavasti suurilla, tummilla silmillään. Donnan kasvot sulivat leveään hymyyn. Cedric oli niin suloinen ettei tosikaan.

Donna nosti Cedricin syliinsä ja alkoi leperrellä hänelle.
-Huomenta. Mitenkäs äidin kulta nukkui?
-Nälkä, poika totesi ohittaen kysymyksen täysin.
Cedric ei osannut vielä puhua kunnolla, mutta osasi kuitenkin viestiä tarpeistaan yhden tai kahden sanan lausahduksilla.

Donna laski Cedricin syöttötuoliin ja alkoi miettiä, mitä tarjoaisi pojalleen aamupalaksi. Lopulta Donna päätti mennä helpoimman kautta sinä aamuna ja tarjota Cedricille pikapuuroa.

Kun puuro oli valmis niin Donna laski lautasen tasolle Cedricin eteen ja käänsi selkänsä noin viideksi sekunniksi ottaakseen lusikan laatikosta. Se oli kuitenkin viisi sekuntia liikaa, sillä välittömästi kun Donna käänsi selkänsä niin Cedric työnsi kätensä puurokulhoon ja alkoi kikattaa villisti.

Kun Donna huomasi poikansa tekoset niin hän veti nopeasti käden suunsa eteen peittääkseen naurunremakan, sillä Donna tiesi että Cedric vain villiintyisi jos näkisi äitinsä nauravan. Se ei kuitenkaan auttanut, Cedric huomasi että Donna nauroi ja siitä innostuneena työnsi kätensä puuron sekaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun Donna sai lopulta Cedricin syötettyä niin sen jälkeen hän kylvetti pojan ja vaihtoi hänelle puhtaat vaatteet. Seuraavaksi Donna päätti ohjata pojan lelujen ääreen. He olivat ostaneet Jaden kanssa Cedricille joitakin kehittäviä leluja siinä toivossa että poika innostuisi niistä.

-Kosketa niitä laattoja sillä puikolla. Kokeile vaan, siitä kuuluu sitten kiva ääni, Donna kannusti poikaansa.

Cedric vain katsoi äitiään hölmistyneenä ja työnsi soittokapulan suuhunsa. Donna repesi nauruun ja nappasi kapulan äkkiä pois pojaltaan. Tämä lelu ei selvästikään ollut Cedriciä varten.

Loppupäivän Donna ja Cedric viettivät kahdestaan kotona leikkien. He kävivät myös lyhyellä vaunulenkillä, mutta he palasivat takaisin kotiin hyvin pian koska alkoi sataa.
***

Ilta oli ehtinyt jo pimetä kun Jaden työpäivä viimein päättyi ja Cedricillä alkoi jo olla kova ikävä äitiään. Kun hän viimein kuuli avaimen rapinan lukossa niin hän ryntäsi eteiseen niin lujaa kuin pienillä jaloillaan vain kykeni.
-Äiti!

Jade kaappasi pojan syliinsä ja alkoi leperrellä hänelle.
-Äidin pieni kulta, mitenkäs teillä on tänään täällä mennyt?
-Kivaa, Cedric totesi reippaasti.

Jade laski Cedricin maahan ja ryntäsi seuraavaksi Donnan luokse. Hän suukotti vaimoaan iloisena.

Jade otti askeleen taaksepäin ja katsoi Donnaa silmiin.
-Miten teillä oikeasti meni? Cedric sanoi että kivaa oli, mutta se että hänellä on kivaa tietää yleensä meille aika paljon lisävaivaa.

Donna hymähti kevyesti muistellessaan aamuista puuroepisodia.
-Meillä oli oikeasti kivaa ja poika oli tänään yllättävän rauhallinen, paljon rauhallisempi kuin yleensä. Cedric käyttäytyikin ihan mallikelpoisesti yhtä tilannetta lukuunottamatta. Aamupalalla hän länttäsi kämmenensä puurokulhoon rannettaan myöten enkä minä kyennyt muuta kuin nauramaan.

Jade ei ollut paikalla näkemässä tilannetta, mutta pelkkä mielikuva tapahtuneesta sai hänet repeämään nauruun.
-Että sillä lailla. Eihän tuollaiselle olisi kannattavaa nauraa, mutta ei se haittaa. Olisin varmaan itsekin nauranut.

Myöhemmin illalla Jade meni nukuttamaan vastaan hangoittelevaa Cedriciä.
-Ei! Ei!
Jade hymyili pojalleen.
-Kylläpäs. Sinun kannattaa nyt levätä, sillä huomenna on tiedossa kiva päivä. Me lähdemme rannalle koko päiväksi.

Jade kumartui vielä antamaan Cedricille hyvänyönsuukon.
-Hyvää yötä kulta, Jade kuiskasi.
-Yö, Cedric totesi selvästi väsyneenä.

Vaikka poika yleensä väsähtikin aikaisin niin siitä huolimatta nukahtamisen eteen jouduttiin usein käymään tätäkin pidempi taistelu. Tällä kertaa Jade ei kuitenkaan ehtinyt kuin kääntää selkänsä ja Cedric oli jo syvässä unessa. Jade vain kohautti olkapäitään, sammutti valot ja sulki oven hiljaa perässään.

Jade ja Donnakin menivät nukkumaan hyvin pian. Väsymys ei enää ollut niin lamaannuttavaa kuin ensimmäisenä vuonna mutta siitä huolimatta he tykkäsivät hyödyntää lepäämiseen lähes kaikki mahdolliset hetket.
***

Seuraavana päivänä Jaden idea rannalle lähtemisestä osoittautui erinomaisen hyväksi. Vaikka Twinbrookissa olikin ympärivuotinen kesä maantieteellisestä sijainnista johtuen niin sinä päivänä oli vielä tavallistakin kuumempi.

Jade ihaili vähän matkan päästä kun Donna leikitti Cedriciä. Välillä hän huljutteli pojan pieniä jalkoja vedessä ja se sai Cedricin kikattamaan villisti.

Jadesta oli hauskaa katsoa Donnan ja Cedricin välistä yhteyttä. He olivat niin samankaltaisia kasvonilmeitä myöten.

Donnaa ja Cedriciä ihaillessaan Jade uppoutui vähitellen ajatuksiinsa. Jade jaksoi yhä välillä olla hämillään siitä että miten hyvin hänelle oli lopulta käynyt. Surkeista lähtökohdista huolimatta hän oli saanut hyvän koulutuksen ja työn, vakaan parisuhteen, oman kodin ja ihanan lapsen. Jade ei uskaltanut toivoa enää mitään enempää, eikä hänen kyllä tarvinnutkaan. Hänellä oli jo kaikkea.

Donna käveli Jaden luokse ja laski Cedricin istumaan lämpimälle hiekalle. Hetken poika katseli ihmeissään ympärilleen mutta alkoi pian pöllyttää hiekkaa innoissaan.

Donna tarttui Jadea käsistä kiinni ja katsoi hellästi hänen silmiinsä.
-Tämä oli aivan mahtava idea, kiitos siitä. Minulla on ollut niin kiva päivä ja poikakin selvästi nauttii täällä olemisesta.

Jade nyökkäsi ja hymähti kevyesti.
-Tämä on ollut mukavaa. Meidän pitäisi tehdä tätä useammin.

Seuraavaksi Jade poimi Cedricin käsiensä varaan ja heilautti pojan ilmaan.
-Onko äidin kullalla ollut kiva päivä, onko?

Cedric ei vastannut mitään. Se ei vielä saanut Jadea huolestumaan, sillä eihän poika osannut vielä kunnolla puhua. Huoli heräsi vasta siinä vaiheessa kun Cedricin katseesta tuli jotenkin poissaoleva.
-Cedric?
Yhtäkkiä poika valahti täysin veltoksi ja Jade meinasi pudottaa hänet maahan. Jade kuuli Donnan kirkaisevan kauhuissaan.

Jade sai onneksi laskettua Cedricin hallitusti maahan. Jade koitti ravistella poikaa kevyesti, mutta poika ei havahtunut tai edes liikahtanut.

Jade tuijotti poikaa shokissa. Hän tiesi että nyt pitäisi toimia, mutta hän ei saanut itseään liikkeelle. Hän oli kertakaikkiaan niin paniikissa että hän ei kyennyt tekemään mitään.

Vähän matkan päässä kirjaa lukemassa ollut nainen oli kuullut Donnan kirkaisun ja ryntäsikin paikalle katsomaan tilannetta.
-Hei, onko täällä joku hätänä? Kuulin huutoa äsken.

Donna oli romahtanut maahan itkemään paniikinomaisesti. Hän oli kuitenkin sen verran järjissään että sai puhuttua.
-Poika meni vain yhtäkkiä tajuttomaksi, minä en tiedä yhtään mitä tapahtui...

Nainen kumartui Cedricin ylle, laski kaksi sormea hänen kaulalleen ja jäi tarkkailemaan poikaa hetkeksi.
-Syke on epätasainen ja heikko mutta sydän kuitenkin lyö, hengitys on katkonaista ja epävarmaa.

Jade tarkkaili tilannetta sivusta. Hän oli yhä paniikissa, mutta pahin shokki oli jo hälvennyt hieman.
-Soitanko minä ambulanssin?

Nainen nosti katseensa hetkeksi ja pudisti sitten päätään.
-Ei kannata. Ambulanssin tulossa kestää kuitenkin ja tilanne on sen verran akuutti että poika pitää saada hoitoon heti. Sairaala on tuossa ihan vieressä niin nopeammin pääsee jos minä nappaan hänet syliin ja juoksen. Sopiiko?
-Sopii, Donna sai vastattua itkunsa takaa.

Nainen nappasi Cedricin käsiensä varaan ja lähti juoksemaan sairaalaa kohti niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Jade ja Donna seurasivat hänen perässään.
***

Sairaalalle saavuttaessa ajantaju katosi sekä Jaden että Donnan mielestä. Asioita tapahtui, mutta he eivät hahmottaneet aikaväliä. Cedric vietiin tutkittavaksi, lääkärit kävivät kyselemässä heiltä asioita ja jossain välissä sairaanhoitaja kävi hakemassa varastosta heille vaatteet ettei heidän tarvitsisi palella odotushuoneessa uimapuvut yllään.

Odotellessa kummankin pahin paniikki oli jo hälvennyt. He olivat yhä äärimmäisen peloissaan, mutta he tiesivät myös Cedricin olevan hyvissä käsissä ja että lääkärit tekivät kaikkensa Cedricin yhtäkkisen tajuttomuuden syyn selvittämiseksi.

Odotusaulan toinen ovi aukeni ja aulaan asteli henkilö, jonka Jade tunnisti naiseksi joka oli auttanut heitä aiemmin. Naiselle oli näemmä annettu samanlainen asu kuin heille. Jade nousi sohvalta ja meni naisen luokse.

Nainen alkoi puhua tyynellä äänensävyllä.
-En silloin aikaisemmin ehtinyt esittäytyä siinä hötäkässä, pahoittelut siitä. Minä olen Cara.

Jade nyökkäsi ymmärtäväisenä.
-Minä olen Jade Leeds, tuolla sohvalla istuu vaimoni Donna ja se pienokainen jota hoidit on meidän poikamme Cedric.
Jade piti pienen tauon ennen kuin jatkoi.
-Miten sinä oikein kykenit toimimaan niin hyvin siinä tilanteessa? Minä olin ihan liian paniikissa tehdäkseni mitään.

Cara hymähti kevyesti.
-Olen ensihoitaja. Tänään tosin viettämässä vapaapäivää, mutta kuitenkin.

Jade painoi nolona katseensa maahan.
-Anteeksi että me pilasimme vapaapäiväsi.

Cara pudisti päätään hymyillen.
-Älä pyytele anteeksi. Poikanne henki on tärkeämpi kuin minun vapaapäiväni, ja ehdinhän minä rentoutuakin jo hyvän tovin.

Tässä vaiheessa Donnakin havahtui ajatuksistaan ja syöksyi halaamaan Caraa kiitollisena.
-Kiitos kun autoit poikamme pelastamisessa.

Cara vastasi halaukseen iloisena.
-Eipä mitään. Toivottavasti poikanne selviää ja tulee kuntoon, oli tässä kyse sitten mistä tahansa.

Hyvin pian Caran poistumisen jälkeen odotushuoneeseen asteli vaaleahiuksinen naislääkäri. Jade ja Donna näkivät heti naisen ilmeestä että tilanne oli vakava ja lääkärin sanat vahvistivat heidän näkemyksensä oikeiksi.

-Olemme tehneet pojalle useita testejä ja kokeita. Jossain vaiheessa aloimme epäillä kyseessä olevan jotain sydänperäistä ja otimme sydänfilmin. Syke oli erittäin epätasainen ja heikko, jonka johdosta teimme myös sydämen ultraäänen joka paljasti sydämessä olevan vakavan epämuodostuman joka on melko varmasti keskosuuden aiheuttama. Tilanne on vakava ja meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, kiireellisenä suoritettava riskialtis leikkaus tai sydämensiirto. Leikkaus on hyvin riskialtis ja poikanne joutuisi siitä huolimatta syömään lääkkeitä loppuikänsä mutta jos operaatio onnistuu niin hän voisi elää kutakuinkin normaalia elämää. Jos taas valitsette sydämensiirron niin hänen ei tarvitsisi syödä lääkkeitä mutta sopivan siirrännäisen löytäminen noin pienelle lapselle on haastavaa eikä ole varmuutta että kestäisikö poika odotusaikaa. Annan teille hetken aikaa miettiä että kumman valitsette.

Donna pudisti päätään.
-Miettimisaikaa ei tarvita. Me valitsemme leikkauksen.

Jade nyökkäsi pontevasti.
-Kummassakin tavassa on riskinsä mutta näen että ne riskit olisivat suuremmat jos jäisimme odottamaan sopivaa siirrännäistä jota ei ehkä koskaan löydy.

Lääkäri nyökkäsi ja teki joitakin merkintöjä kädessään olevaan kaavakkeeseen.
-Hyvä on. Tarvitsen vielä teidän allekirjoitukset tähän kaavakkeeseen sillä alaikäisille suoritettaviin leikkauksiin tarvitaan aina huoltajan suostumus.

Lääkäri ojensi alustan ja kynän ensin Donnalle. Donna silmäili kaavakkeen nopeasti läpi ja laittoi nimensä siihen.

Jade teki samoin kuin Donna ja ojensi sitten kaavakkeen takaisin lääkärille.

Lääkäri lähti pois odotushuoneesta.
-Leikkaus kestää useita tunteja joten te joudutte nyt valitettavasti kyllä odottamaan, mutta tulemme kyllä heti kertomaan jos tulee jotain kerrottavaa.

Kun odotustilan ovi oli kolahtanut jälleen kiinni heidän takanaan niin Donna romahti itkemään lohduttomasti Jaden olkapäätä vasten.

Donnan ääni oli hyvin hiljainen ja heikko mutta Jade kuuli ja ymmärsi joka sanan.
-Meidän poika. Entä jos Cedric ei selviä? Minä en kestä sitä jos niin käy.

Jade silitti Donnan selkää ja pudisti samalla päätään.
-Kyllä hän selviää. Meidän poikamme on taistelija. Hän selviää tästä kyllä. Olen varma siitä.
Todellisuudessa Jade ei ollut lainkaan varma, mutta hän toivoi sitä enemmän kuin mitään. Sillä hetkellä Jade ei kuitenkaan voinut enää tehdä muuta kuin koittaa pitää Donnan mahdollisimman rauhallisena.
*****

Viime osan lopussa mä vihjaisin että tästä osasta alkaa merkittävä juonikuvio joka vaikuttaa pitkälle tarinan tulevaisuuteen ja lisäsin vielä kommenteissa että tavallaan se on jo alkanut. Kyseessä siis oli tämä Cedricin sydänvika. Aiemmin luultiin että keskosuudesta ei aiheutunut mitään seuraamuksia, mutta ei se sitten ollutkaan ihan niin. Mitä veikkaatte, selviääkö Cedric leikkauksesta? Jos ei, niin millaista Jaden ja Donnan elämä on sen jälkeen? Jos selviää, niin millaista pojan itsensä elämästä tulee?

Pahoittelut tästä jäätävästä välistä osien välissä. Syy on se perinteinen; koulu. Lisäksi olin tässä välissä vielä kipeänäkin niin se hidasti hommaa vielä entisestään mutta nyt sain tämän vihdoin valmiiksi. Toivottavasti ensi osaan ei mene ihan yhtä kauaa. Tavoitteena olisi julkaista osia useammin kuin kerran kuussa. :D