keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Luukku 2: Rakkauslauluja

Tervetuloa toisen kalenteriluukun pariin. Tänään vuorossa on otsikon mukaisesti rakkauslauluja, ainakin tavallaan. Tässä tarinan aikana on ollut mukana monia pariskuntia, ja lähes kaikille on muodostunut mieleeni jonkinsorttinen tunnuskappale. Osaa näistä olen miettinyt ihan ajan kanssa ja osa puolestaan on putkahtanut mieleeni ilman sen kummempaa pohdintaa. Sen pidemmittä puheitta, jokaisen pariskunnnan kohdalla löytyy linkki kappaleeseen, pätkä lyriikoita sekä enemmän tai vähemmän pitkä selitys siitä, miten ko. kappale pariskuntaan liittyy. Nauttikaa!
 
"Ainoo iloni, yössä valoni
Minun tähteni
Kuule toiveeni, vie mun suruni
Minun tähteni
Tänä iltana, minun tähteni
Yksi lupaus, minun tähteni
Sano ettet koskaan mene pois
Minun tähteni"
 
Jaden ja Donnan kohdalla tämä kappalevalinta oli hyvin helppo. Aluinperin tämä kappale löysi tiensä tarinaan sitä kautta, että tämä oli prologin otsikkokappale. Jos ette muista, niin tarinahan alkoi siitä, kun Jade ja Donna istuivat rannalla juttelemassa tähtitaivaan alla. Siitä tämä kappale. Myöhemmin huomasin, että kappaleen sanat sopivat heidän tarinaansa vallan mainiosti.

"And through it all she offers me protection
A lot of love and affection
Whether I'm right or wrong
And down the waterfall
Wherever it may take me
I know that life won't break me
When I come to call she won't forsake me
I'm loving angels instead"
 
En ole mikään kovin suuri Robbie Williamsin fani, mutta tämä on yksi niistä kappaleista, joista pidän. Mielestäni etenkin tämän kappaleen kertosäe kuvaa Cedricin ja Rosannan suhdetta todella hyvin. Vaikka Cedric saikin elämässään paljon tukea niin vanhemmiltaan kuin myös parhailta ystäviltään, niin kyllä se on nimenomaan Rosanna, jota ilman Cedric olisi luultavasti hukannut itsensä lopullisesti.

 
"Niin mä odotin et tuleeko se ikinä
Niin mä odotin ja nyt kun se on tullut
Tule lähelle ja ota mua kädestä
Tänä iltana me tanssitaan kuin hullut
～
Niin mä odotin et tuleeko se ikinä
Valot ikkunoissa, kadunkulman kuoro
Pyyhi kyyneet ja unohda jo pimeä
Minä tunnen, että pian on meidän vuoro"
 
Ei varmaan ole epäselvää kenellekään tätä tarinaa lukeneelle, että Daniel ja Owen ovat yksi kaikkien aikojen suosikkipariskunnistani tässä tarinassa. Ehkä jopa ihan se ykkössuosikki. Jos suhteen alkutaival ei ole muistissa, niin pikakertaus: Sekä Daniel että Owen pitivät ystävyydestä rakkauteen kehittyneet tunteensa omana tietonaan hyvin pitkään. Daniel oli heistä kumminkin se, joka oli huonompi peittämään tunteensa, joten Owen pääsi aika nopeasti jäljille siitä, että jokin on pielessä ja onneksi pääsi. Tämä kappale oli otsikkokappaleena siinä osassa, missä Daniel ja Owen viimeinkin puhuivat ihan kunnolla ja heistä tuli pariskunta.
 
"Luodinkestävää sydäntä
Ei oo vielä keksittykään
Turha pelätä laukausta
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa"
 
Olisin voinut siteerata tuosta kappaleesta useampaakin kohtaa, mutta tuo osui ehkä parhaiten. Ihan alunalkaenkaan Tobyn ja Rachelin suhteen lähtökohdat eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä; Toby oli Rachelin parhaan ystävän veli ja Rachel pelkäsi, että mahdollinen suhde tuhoaisi heidän ystävyytensä. Tämä luulo osoittautui vääräksi, mutta ei mennyt kauaakaan, kun Toby meni hätäpäissään jättämään Rachelin edes keskustelematta asiasta ensin. Kun heille tuli vuosia myöhemmin mahdollisuus korjata välinsä, niin molemmat pelkäsivät, että tulisiko siitä enää mitään kun edellinen kerta meni niin pahasti pieleen. Lopulta he kuitenkin päättivät ottaa sen riskin ja onneksi ottivat, sillä heille kävi lopulta hyvin.

 
"Milloin huomasin
Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin
Ja pian toinen siinä vierellä makaa
Etsii sitä samaa pientä neliapilaa
Sen antaa lyhyt kesä
Sinuun minä jään"
 
Jos Tobyn ja Rachelin suhteen alku ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, niin ei ollut kyllä Trevorilla ja Norallakaan. Ensitapaaminen oli kuin romanttisesta halpatuotantodraamasta, mutta itse suhde ei tuntunut etenevän mihinkään tapailua pidemmälle, ja lopulta homma päättyikin siihen, että Trevor ei halunnut syventää heidän juttuaan vedoten siihen, että hänellä on elämässään tilanne, joka pilaisi Noran elämän. Hieman myöhemmin Nora kuitenkin kaivoi totuuden esiin ja he saivat asiat selvitettyä. Trevor oli kuitenkin yhä epävarma, koska hän oli menettänyt elämässään jo niin monta ihmistä, ettei kestäisi, jos menettäisi Norankin. Nora kuitenkin vannoi, että ei ole menossa enää mihinkään, ja hänen lupauksensa piti.

Guns N' Roses - November Rain ♫

"So if you want to love me
Then darlin' don't refrain
Or I'll just end up walkin'
In the cold November rain
～
And when your fears subside
And shadows still remain, oh Yeah
I know that you can love me
When there's no one left to blame
So never mind the darkness
We still can find a way
'Cause nothin' lasts forever
Even cold November rain"
 
Lily ja Felix olivat ystäviä hyvin pitkään. Heidän ystävyytensä oli niin syvää, että kun Lily huomasi pitävänsä Felixistä enemmän kuin ystävänä, hän ei meinannut uskaltaa edes yrittää tehdä asialle mitään, sillä hän pelkäsi tuhoavansa heidän ystävyytensä yksipuolisen ihastuksen eteen. Yhden väärinkäsityksen seurauksena se vähäinenkin rohkeus katosi. Käsittelemättömät tunteet kärjistyivät lopulta fyysiseen yhteenottoon ja välirikkoon. Myöhemmin he saivat välinsä selvitettyä, mutta he olivat toistensa vain sen yhden yön ennen kuin Felix joutui muuttamaan pois. Lily lähti hänen peräänsä muutamaa kuukautta myöhemmin raskautensa vuoksi. Suhteen alku oli heilläkin hyvin haastava, kun Lily menetti vanhempansa aivan raskauden loppumetreillä ja synnytyksen jälkeen hänen mielenterveytensä lähti todelliseen syöksylaskuun, mutta tästäkin selvittiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

 
"Lunta sataa hiljalleen
Unohdun hetkeen siniseen
Ja mietin sua
Ei valtaa eikä loistoa
Vain läheisyyden muistoja
Mä kaipaan sua
Meidän hetket jää mun ihoon kii
Mä kannan niitä vuosiin viimeisiin"
 
Andrein ja Naomin suhde oli monivaiheinen. Alkuun se oli kiellettyä rakkautta, josta ei meinannut tulla mitään. Kun he sitten lopulta välienselvittelyn jälkeen päätyivätkin yhteen, niin heillä oli muutama ihan onnellinen yhteinen vuosi, kun he opiskelivat yliopistolla. Yliopistoaika päättyi kuitenkin aika ikävissä merkeissä, kun Naomin yllätysraskaus kävi ilmi ja samaan aikaan heiltä tuhoutui kotikaupunki ja perhe, jonka luokse palata. Aivan kuin se ei olisi riittänyt, niin Naomi menetti henkensä synnyttäessä heidän poikaansa. Se oli Andreille todella vaikea asia, mutta lopulta hän oppi kuitenkin elämään sen kanssa, vaikkei ehkä yli päässytkään. Heidän rakkautensa oli sen verran vahvaa, että edes kuolema ei tuhonnut sitä.
 

"Tästä ei ole paluuta
Toivon, että et unohda
Miltä näytin, kun rakastuin
Riisu kaikista aseista
Siinä pitää olla taitava
Paina mieleen
Miten itkin ja nauroin
Miten hiukset tarttuivat kiinni poskiin"
 
Tämän kappaleen yhteys pariskuntaan ei ehkä ole ainakaan lukijoille niin selkeä. Ymmärrettävästi, sillä Gabriel ja Windsor olivat oikeastaan koko ajan enemmän tai vähemmän sivuosassa. Olin kuitenkin suunnitellut heidän taustatarinansa hyvinkin tarkasti, vaikka tarinassa sitä sivuttiinkin vain hyvin lyhyesti osassa 56. Tämä kappale kertoo kuitenkin erinomaisen hyvin siitä hetkestä, kun heidän suhteensa lähti ihan todella kehittymään jotakin työsuhdetta/ystävyyttä vakavammaksi.
 
"Can't start a fire sitting 'round crying over a broken heart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark
You can't start a fire worrying about your little world falling apart
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark"
 
Tämä tarina on varmaan jo lukijoille tuttu, mutta kerrataanpa nyt varmuuden vuoksi vielä: Tämä on se kappale, jota Melinda ja Walter lauloivat ensitreffeillään. Ne olivat sokkotreffit, jotka heidän yhteinen ystävänsä järjesti heille. Vaikka heidän suhteensa alku sisälsikin kaukosuhteen aiheuttamia haasteita ja vähän muitakin epävarmuuksia, niin lopulta heillekin kuitenkin kävi oikein hyvin.
 

"Oh what am I supposed to be
I've seen all the possibilities
And the time has come to change my mind
They say that happens all the time
With every bone I break
With every risk I take
Far from the plans I've made
I won't make the same mistake"
 
Jasperin ja Frankin suhteessa ei sinänsä ollut mitään vikaa. He olivat kumminkin onnellisia yhdessä ja päällisin puolin asiat vaikuttivat olevan hyvin. Paha vain, että koko homma käytännössä perustui valheeseen. Vaikka Jasper kokikin jotain tunteita Frankia kohtaan, niin aitoa rakkautta se ei ollut ja myönsihän Jasper itsekin, että kyseessä oli laastarisuhde. Kun suhde lopulta päättyi, niin Jasper vannoi, ettei enää tekisi samaa virhettä. Eikä hän tehnytkään.


"Listen to your heart
When he's calling for you
Listen to your heart
There's nothing else you can do
I don't know where you're going
And I don't know why
But listen to your heart
Before you tell him goodbye"
 
Dylanin ja Jasperin tarinaa on käyty eri yhteyksissä läpi sen verran ahkerasti, että lisäkertaus ei liene enää tarpeen. Sanottakoon siis vain, että mielestäni tämä kappale on enemmän kuin loistava kuvaamaan heidän suhdettaan.


"Here's to us
One more toast, and then we'll pay the bill
Deep inside, both of us can feel the autumn chill
Birds of passage, you and me
We fly instinctively
When the summer's over and the dark clouds hide the sun
Neither you nor I'm to blame when all is said and done
In our lives, we have walked some strange and lonely treks
Slightly worn, but dignified, and not too old for sex
We're still striving for the sky
No taste for humble pie
Thanks for all your generous love and thanks for all the fun
Neither you nor I'm to blame when all is said and done"
 
Elämä on heitellyt sekä Dylania että Joyta suuntaan ja toiseen, välillä hyvinkin etäälle toisistaan. Loppujen lopuksi he löysivät kuitenkin takaisin toistensa luokse ja onnistuivat luomaan tasapainoisen, onnellisen suhteen kaikista menneisyyden haasteista huolimatta.

"I've been waiting for you
To come around and tell me the truth
'Bout everything that you're going through
My girl you've got nothing to lose
Cold nights
And the Sunday mornings
On your way and out of the grey
I've got time
I've got love
Got confidence, you'll rise above
Give me a minute to hold my girl
Give me a minute to hold my girl
Crowded town or silent bed
Pick a place to rest your head
Give me a minute to hold my girl
Give me a minute to hold my girl"
 
Vaikka Rosen ja Jamesin tarina onkin verrattain vielä melko alussa aika moniin muihin tämän tarinan pareihin, niin halusin silti sisällyttää heidät tähän. Tämä kappale kuvaa heidän suhdettaan oikein hyvin, minkä lisäksi George Ezra on yksi lempiartisteistani, joten tätäkään kappalevalintaa ei tarvinnut paljoa miettiä.
*****

Tässäpä tämä toinen luukku. Tulevia luukkuja silmälläpitäen semmoinen huomautus, että ne kaikki eivät tule olemaan yhtä pitkiä kuin tämä. Oikeastaan suurin osa niistä ei tule. Tämän ohella on kyllä luvassa vielä ainakin yksi pidempi luukku, mutta suurin osa niistä tulee olemaan hyvin lyhkäisiä.

Huomenna onkin Therogiksen vuoro julkaista luukku, joten palaan omalta osaltani asiaan ylihuomenna. :)

PS: En unohtanut Vanessan ja Halenin olemassaoloa. He ovat vain sen verran tuore ja toistaiseksi melko merkityksetön osa tätä tarinaa, että heille ei vain ole muodostunut mitään tällaista kappaletta.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)