60.Sydän tekee miten sydän haluaa

Lauantaiaamu oli valjennut kirkkaana. Andrei oli käynyt viemässä Dylanin puistoon ja suunnisti siitä seuraavaan kohteeseensa, joka oli aivan kylän yhtenäiskoulun vieressä.

Melindan ja Jasperin koti oli pieni mökki aivan koulun lähellä. Se oli Melindan lapsuudenkoti, jonka hän oli perinyt vanhemmiltaan näiden kuoltua. Näin nainen oli sanonut Andreille joskus, kun mies oli ollut hakemassa Dylania kotiin.

Oveen koputettuaan Andrei huomasi pelkäävänsä, eikä itsekään oikein tiennyt syytä sille. Hän ei ollut varoittanut Melindaa tästä etukäteen, mutta nainen vaikutti lähtökohtaisesti avoimelta, joten ei hän kai ainakaan tyrmäisi ideaa suorilta käsin. Toki pohjustuksen asialle olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta nyt ei ollut enää aikaa sille.

Melinda vaikutti hieman yllättyneeltä, mutta kuitenkin iloiselta Andrein vierailusta.
-Hei Andrei, mukava nähdä. Otatko kahvia jos keitän?

-Minä en juo kahvia, en ole koskaan juonut, mutta jos keität teetä, niin voin kyllä ottaa kupillisen.

Näin tehtiin ja pian he istuivat ruokapöydän ääressä tee- ja kahvimukit käsissään. Juomisen lomassa he vaihtoivat kuulumisia. Molemmat puhuivat lähinnä töistään ja lapsistaan. Jasper oli tulossa yöksi Dylanin ja Andrein luo. Olisi muutenkin tullut, mutta Andrei ajatteli mielessään, että tämähän oli suorastaan täydellinen ajankohta, sillä nyt Melindan ei tarvitsisi lähteä tapaamiselta pois liian aikaisin.

Jossain vaiheessa Andrei uskaltautui viimein kertomaan Melindalle ideastaan. Tai ei aivan kertomaan, mutta ainakin pohjustamaan sitä.
-Kuule, Melinda... Minulla on idea. Tiedän, että tämä tulee ihan puun takaa, mutta älä tyrmää minua ainakaan ihan heti.

Melinda kääntyi katsomaan Andreita vakavana. Miehen sanat kuulostivat hieman pahaenteisiltä.
-En kai minä voi lähteä ideaasti tyrmäämään, kun en edes tiedä mikä se on. Haluaisitko kenties valaista ajatuksiasi hieman lisää?

-Ehkä on parempi, että juomme nämä teet ensin loppuun ja juttelemme sitten, Andrei ehdotti.
Hän halusi kerätä rohkeutta vielä hetken ajan.

Mukien tyhjennyttyä kaksikko istahti sohvalle ja Andrei alkoi pohjustaa ideaansa. Hän kertoi Walterista, heidän opiskeluajoistaan ja ystävyydestään. Koska Andrei pyrki olemaan rehellinen, niin hän kertoi Melindalle niin Walterin hyvistä kuin huonoistakin puolista. Melinda oli ihmeissään, että miksi Andrei höpötti hänelle jostain ystävästään, mutta ei kuitenkaan keskeyttänyt kertaakaan.

-...ja hän on tulossa käymään täällä tänä viikonloppuna. Hän on mahtava tyyppi, ja minä olen sitä mieltä, että teidän kahden pitäisi tavata tänä iltana, Andrei päätti selostuksensa.

Hetken Melinda ehti vielä ihmetellä, mutta pian lamppu syttyi hänen päänsä päällä.
-Yritätkö sinä parittaa meidät?

Andrei meni vaikeaksi.
-Tuota, en minä ihan... Tai no...
-Ei se haittaa, sitä minä vain mietin, että minkä ihmeen vuoksi? Melinda kysyi virnistäen.
-Te olette molemmat todella hyviä tyyppejä. Walter kaipaa parisuhdetta elämäänsä, aivan kuten sinäkin. Sen lisäksi hänellä ei ole mitään muuta elämää kuin työnsä ja kuntosalilla käyminen, sinulla taas ei ole kuin työ, Jasper ja lenkkeily. Minusta tuntuu, että te molemmat tarvitsette jotain muutakin, Andrei totesi.

-Entä sinä itse? Eihän sinullakaan ole kuin työ ja Dylan. Etkö sinäkin sitten kaipaa naista elämääsi?

Andrei vakavoitui hetkessä.
-Minulla oli paras mahdollinen nainen, mutta minä menetin hänet eikä kukaan tai mikään voi korvata häntä. Ei ikinä, ei vaikka haluaisin. Enkä minä todellakaan halua.

Melinda nousi äkkiä ylös sohvalta ja jäi tuijottamaan mykkänä ulos ikkunasta. Hän tiesi kyllä, että Dylanin äiti oli kuollut, ja silti hän oli mennyt sanomaan noin.
-Anteeksi, hän sai kuiskattua.
-Älä turhaan pyytele, ethän sinä tarkoittanut loukata, Andrei sanoi sovittelevasti.

Melinda oli pitkän aikaa hiljaa ja katseli ikkunasta pihalle. Hän mietti, miten muotoilla sanansa kauniisti.
-Andrei, minä arvostan kyllä ajatustasi. Se on kovin ystävällinen. Ja olethan sinä oikeassakin. Walter kuulostaa ainakin sanojesi perusteella hyvältä mieheltä. Kyllä minun elämääni mahtuisi myös parisuhde. Minä olen vain niin kovin peloissani. Sen jälkeen, mitä Martin teki minulle... Olen pelännyt rakastua. Pelottaa, että jos minä nyt löydän jonkun ja rakastun häneen, niin entä jos hänkin sitten pettää ja jättää? Olen jo kerran särkenyt sydämeni pahasti, enkä tahdo joutua käymään sitä läpi enää uudelleen.

Andrei nousi sohvalta ja käänsi Melindan suuntaansa.
-Paljoa minä en voi luvata, mutta sen voin, että Walter ei ikinä tekisi sinulle niin. Vaikka sinä tapaisitkin hänet, eikä siitä loppujen lopuksi koituisi mitään, niin hän osaa kyllä toimia sivistyneesti ja sinua tahallaan satuttamatta. En aio pakottaa sinua mihinkään, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä te voisitte edes tavata. Eihän se sido teitä kumpaakaan mihinkään.

Melinda oli edelleen hyvin, hyvin epävarma. Samalla hän tiesi, että ehkä Andrei oli kumminkin oikeassa, ja sehän ei selviäisi muuten kuin kokeilemalla.
-Hyvä on, minä voin tavata hänet.
***

Walter saapui Riverviewiin iltapäivällä. Ihan ensin hän ja Andrei vaihtoivat kuulumisia kuten yleensäkin, mutta pian Walterin ajatukset alkoivat valua kohti iltaa.

-Oletko sinä muuten suunnitellut meille jotain, vai pitääkö minun itse keksiä meille jotain tekemistä? Toivottavasti ei, enhän minä tunne tätä kaupunkia yhtään.

-Ensinnäkin, termin "kaupunki" käyttäminen tästä kyläpahasesta on melkoista liioittelua. Vaikkakin tämä on ihan mukava kyläpahanen, niin silti. Mutta siihen kysymykseesi, olen varannut teille keilahallista radan. Ajattelin, että joku tuollainen liikunnallinen aktiviteetti voisi olla hyvä kun olette molemmat aktiivisia ihmisiä. Se myös ehkäisee kiusallisen hiljaisuuden syntymistä, kun teillä on jotain muutakin tekemistä kuin juttelua.

Walter nyökkäsi ja näytti hetken aikaa iloiselta, mutta pian epäileväinen ilme palasi hänen kasvoilleen.
-Andrei?
-Niin?

-Luotan kyllä sinun kertomaasi hänestä, mutta entä jos se ei toimikaan? Entä jos koko ilta menee aivan päin helvettiä heti ensihetkestä alkaen, niin mitä minä sitten teen? En minä voi ainakaan häipyä sanomatta mitään, sillä se olisi todella epäkohteliasta. Entä jos se sitten meneekin todella hyvin?

-En minä usko, että se menee huonosti, mutta jos sinun tarvitsee livahtaa pois jonkun tekosyyn varjolla, niin pistä minulle viestiä. Järjestän sinut pois jollakin hyvällä verukkeella. Jos se taas menee hyvin, niin teillä on koko yö aikaa vain toisillenne. Jasper on tulossa yöksi meille, joten Melindan ei tarvitse kiirehtiä poikansa luo. Voitte siis halutessanne jatkaa iltaa keilauksen jälkeen ihan niin kuin itse haluatte.
***

Kylän ainoa keilahalli sijaitsi aivan sen laitamilla. Paikka oli jo nähnyt parhaat päivänsä, mutta kyllä siellä kelpasi viettää aikaa.

Melinda istui pöydän ääressä hermostuneena ja katseli ovesta sisään ja ulos kulkevia ihmisiä miettien, että kuka heistä olisi se, kenet hänen oli määrä tavata. Walter kuulemma tiesi, miltä Melinda näytti, mutta Melindalla ei ollut aavistustakaan, että miltä Walter näyttäisi. Sen vuoksi hän ei tiennyt yhtään mitä odottaa.

Melinda oli lähellä tukehtua. Hetken ajan hän unohti hengityksen täysin, kun ovesta asteli sisään aivan tavattoman komea parrakas mies. Melinda ehti jo hetken miettiä, että josko hän olisi Walter. Se ajatus unohtui kuitenkin nopeasti. Ei, ei hänellä voisi käydä niin hyvä tuuri.

Niin Melinda ainakin luuli. Hän oli kuitenkin väärässä. Melindan hengitys salpautui uudelleen, kun mies lähti kävelemään kohti häntä ja lopulta istahti häntä vastapäätä samaan pöytään.

Walterkin oli hermostunut, mutta hän kykeni peittämään sen paljon paremmin. Täysin hän ei onnistunut sitä kuitenkaan piilottamaan. Tilanne oli muutenkin kamalan jännittävä, ja jännitystä vain pahensi se, että Melinda oli kasvokkain niin paljon kauniimpi kuin siinä Andrein näyttämässä kuvassa.
-Hei, tuota... Sinä olet kaiketi Melinda Bevington? Minä olen Walter Fullman. Hauska tutustua.

-Aivan, kyllä olen. Minustakin on todella kiva päästä viimein näkemään sinut. Andrei kertoi sinun luonteestasi paljon hyvää, eikä ulkonäkösikään kyllä ole sen huonompi.
Voi helvetti, en sitten saanut mitään tuon fiksumpaa sanottua! Nyt hän pitää minua ihan idioottina!

Hermostuneisuuden sävyttämän alkukeskustelun jälkeen kaksikko siirtyi keilaamaan, kun heidän ratansa vapautui viimeinkin. Palloa telineestä poimiessaan Melinda mutisi:
-Minä olen aina ollut todella surkea tässä hommassa, enkä ole paljoa kyllä yrittänytkään sitten opiskeluaikojen.

-Sittenhän meitä on kaksi. En minäkään ole keilannut kertaakaan yliopistolta lähdettyäni, ja siitä on kuitenkin jo useita vuosia.

Melindan epävarmuus oli turhaa, sillä kaikki keilat kaatuivat jo ensimmäisellä heitolla. Vaikka nainen yllättyi kovasti itsekin, niin tuuletus oli suorituksen mukainen.

Tuli Walterin heittovuoro ja Melinda siirtyi sivuun tarkkailemaan. Hän ei tahtonut mennä asioiden edelle, ei todellakaan. Silti hänen mieleensä hiipi ajatus, että ainakin tämän lyhyen tuttavuuden perusteella Walter oli oikein lupaavan oloinen tyyppi.

Kun heidän keilausaikansa sujui loppuun, niin Melinda oli kerännyt rutkasti enemmän pisteitä kuin Walter. Walter ei ollut vakavissaan hermostunut, mutta silti hän vaikutti hieman nyrpeältä.
-Minähän sanoin, että en osaa.

Melinda puolestaan oli yhtä hymyä, eikä pelkästään keilausvoittonsa vuoksi. Yleensä hän ei ollut mikään rohkeuden perikuva, mutta jokin kertoi, että tässä oli käsillä tilaisuus, jollaista ei kannattaisi päästää menemään.
-Tämän kylän yöelämä ei ole mitenkään sädehtivää, mutta tässä on lähellä yksi kuppila. Lähdetkö mukaan, jos tarjoan yhdet? Alkoholittomat, sillä minä olen liikenteessä autolla.

Walterin sydän heitti voltin nähdessään Melindan hymyn.
-Kuinka minä voisin sanoa ei tuollaiselle tarjouksellle?

Melinda nappasi Walterin kyytiinsä ja he ajoivat karaokekuppilan pihaan. Siellä he jatkoivat vähitellen rentoutuvaa keskusteluaan juomiaan tyhjentäen ja muiden lauluesityksiä kuunnellen. Kun karaokelaite jossain vaiheessa vapautui, niin Walter sai mieleensä villin idean.

-Pitäisikö meidänkin käydä kokeilemassa? Walter kysyi ja viittoi laitetta päin.

Melinda jäätyi jännityksestä.
-En minä osaa laulaa.

Walter pudisti päätään.
-Sanoithan sinä sitäkin, että et osaa keilata, ja kuitenkin sait täyskaadon heti ensimmäisellä yrittämällä. Tule nyt.
Walter nousi pöydästä, tarttui Melindan käteen ja vei naisen laitteen luo.

Vielä vähän Melinda yritti hangoitella vastaan, mutta mielessään hän oli jo antanut täysin periksi.
-Hyvä on sitten. Jos sinä kerta ihan todella pakotat minut tähän, niin minä ainakin valitsen kappaleen. Osaatko sinä Dancing in the darkin sanat?

-Bruce Springsteeniä? Tietenkin, sehän on klassikko.

Can't start a fire
You can't start a fire without a spark
This gun's for hire
Even if we're just dancing in the dark...

Aivan kuten Walter oli ounastellutkin, niin Melindan lauluääni oli aivan mieletön. Okei, ilmassa oleva ihastuneisuus saattoi hieman värittää tätä mielikuvaa mielettömyydestä, mutta naisen väite, ettei hän osaisi laulaa, oli ainakin täysin paikkaansapitämätön.

Walter koitti keskittyä vetämään kappaleen loppuun kunnialla, mutta keskittyminen sanoista siirtyi jatkuvasti Melindaan. Lopulta Walter luovutti ja keskittyi tanssahtelemaan Melindan vierellä naisen laulaessa kappaleen loppuun.

Laulun jälkeen he siirtyivät kuppilan yläkertaan pelaamaan pöytäpelejä. Biljardia pelatessa Walter ehti jo hetken luulla löytäneensä jonkin lajin, missä hän peittosi Melindan, mutta lopulta sekin olettamus osoittautui vääräksi.

Walteria ei oikeastaan edes haittanut hävitä. Hän nautti Melindan seurasta suuresti, ja jos illan suurin murhe oli siihen mennessä ollut niinkin pieni asia kuin peleissä häviäminen, niin ei se oikeastaan edes ollut murhe.

Kun kuppila lopulta sulkeutui, niin Melinda ja Walter päättivät jättää Melindan auton kuppilan parkkipaikalle ja lähteä kävelylle. Kävelyn aikana jo hetkittäin varsin kepeäksi muuttunut tunnelma alkoi vähitellen taas vakavoitua.

Tähtitaivaan alla he vaihtoivat ajatuksiaan ja ympäröivä maailma alkoi kadota. He olivat niin syvällä keskustelun pyörteissä, että he eivät havainnoineet ajankulua enää yhtään. Se ei onneksi haitannut, sillä eihän heillä ollut kiire mihinkään.

Jossain vaiheessa keskustelu taukosi ja he ajautuivat tuijottamaan toisiaan silmiin. Melinda havaitsi, että Walter pyöritteli mielessään jotain.
-Sinulla on selkeästi jokin ajatus. Haluatko kertoa lisää siitä?

Walter epäröi, mutta vain hetken.
-Kun Andrei ehdotti minulle tätä tapaamista, niin minä olin todella epäileväinen. Suoraan sanoen, en uskonut, että tästä koituisi oikein mitään. Minulla on jo yksi epäonnistunut avioliitto takanapäin ja useampi aivan yhtä pieleen mennyt parisuhteentapainen. Ajatuskin siitä, että minä voisin rakastua uudestaan on tuntunut... No, jos nyt ei mahdottomalta, niin ainakin todella epätodennäköiseltä. Sen vuoksi olin myös peloissani. Entä jos tästä tulisikin jotain? Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä, että... Että... No, en minä vielä tiedä mihin tämä vie, mutta sen ainakin tiedän, että olen todella iloinen, että suostuin tähän.

Melinda kuunteli Walteria äärimmäisen herkistyneenä. Sanat lämmittivät sielua ja tunteet tuntuivat samaan aikaan jotenkin niin tutuilta.

-Kuule, Walter... Minäkin olin aivan yhtä skeptinen tätä ajatusta kohtaan. Minä en ole tuntenut edes Andreita itseään kovin kauaa, mutta hän vaikuttaa ihan mukavalta. Kun hän sitten ehdotti tätä, niin olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että mitä menetettävää minulla on? Olen jo kerran särkenyt sydämeni niin pahasti, että tiedän, ettei toista samanlaista surua enää tule. Samalla kuitenkin pelkäsin, että jos tulee, niin miten minä enää kestäisin sen? Sen vuoksi minulla ei ole vuosiin ollut elämässäni mitään parisuhdekuvioita. Aivan kuten sinäkin, niin minä olen pelännyt rakastua. Mutta nämä muutamat tunnit, mitä me olemme yhdessä viettäneet... En minäkään tiedä, että mitä tästä tulee, mutta sen tiedän, etten minä ainakaan kadu, että otin Andrein tarjouksen vastaan.

Kun Melinda oli saanut sanansa sanottua, niin herkkä hiljaisuus laskeutui heidän välilleen. Walter jäi katsomaan naista herkistyneenä ja hänen sydämensä takoi hurjaa tahtia. Heillä molemmilla oli takana jo liikaa valvottuja tunteja ja väsymys sen mukainen. Siltikin Walter oli varma, että herkkyys ei ollut pelkästään väsymyksen tuotetta, vaan seassa oli ihan aitoja tunteita. Sen vuoksi hän päätti tarttua Melindaa kädestä kiinni. Melinda vastasi otteeseen, mutta ei pysynyt siinä kauaa. Kosketus sai hänen sisällään heräämään ihan toisenlaisia tunteita.

Melinda nousi ylös penkiltä, veti Walterin mukanaan ja kietoi miehen otteeseensa mitään kyselemättä. Walter oli ensialkuun hyvin hämmentynyt, mutta pian hän sai juonesta kiinni ja oli jo aivan samoilla linjoilla. Siinä vaiheessa häntä epäilytti enää yksi asia.

-Meidän pitäisi ehkä siirtyä johonkin muualle. Vaikka olemmekin nyt kaksin, niin tämä on silti turhan julkinen paikka tälle.

-Haetaan auto ja mennään minun luokseni. Ei tästä kauaa aja.

-Hyvä ajatus, Walter sai huokaistua ennen kuin hän veti Melindan takaisin lähelleen.
Tilanne oli lähteä heidän molempien käsistä nopeasti, mutta lopulta he saivat kumminkin hillittyä itseään juuri ja juuri sen verran, mitä tarvittiin Melindan luokse siirtymiseen.

Matkan aikana Melindan pienet itsehillinnän rippeet olivat heränneet, ja vaikka hän ei ollut edelleenkään muuttanut mieltään, niin hän tiesi, että hänen olisi pakko kysyä.
-Onko tämä varmasti ok? Me olemme tunteneet toisemme vasta muutaman tunnin.
-Kyllä on, enemmän kuin ok, Walter sai huokaistua.
Sen jälkeen koko loppuyönä ei ollut enää sanoja.

***

Sunnuntaiaamuna Andrei oli hereillä poikkeuksellisen aikaisin. Harmaa taivas oli vielä pilvien peittämä ja koko muu talo vielä unessa, kun Andrei joi aamun ensimmäistä teemukillistaan.

Mukia tyhjentäessään Andrei pohti, että mitenköhän Walterin ja Melindan treffit mahtoivat mennä? Eivät ne ilmeisesti mikään hirveä katastrofi ainakaan olleet, kun kummastakaan ei ollut kuulunut mitään yön aikana.

No, kyllä Walterista ennen pitkää kuuluisi.Ainakin hän tulisi hakemaan tavaransa ennen paluumatkaa.

Andrei oli juuri ehtinyt käydä pukeutua ja istua alas katsomaan aamu-uutisia, kun ulko-ovelta kuului hiljainen koputus. Andrei sammutti television ja meni avaamaan.

Walter ei ehtinyt sanoa mitään, mutta Andrei veti miehen olemuksesta omat johtopäätöksensä.
-Viime yönä taisi kaatua jotain muutakin kuin keilaa?

-Nimenomaan kaikkea muuta kuin keilaa. Tai siis, siinä keilaamisessa minä en pärjännyt edes vähää alusta, mutta muutoin meillä oli oikein kiva ilta ja yö

Walter istutti Andrein alas. Treffeistä hän ei aikonut puhua enää enempää, mutta oli eräs toinen asia, mistä hän tahtoi avautua ystävälleen.
-Kuten jo sanottua, niin meillä oli oikein kivaa, mutta yksi asia minua epäilyttää.

-Mikä?

-En lähde näin lyhyen tuntemisen perusteella sanomaan, että olen rakastunut, mutta tuntuu siltä, että sitä kohti olen kovasti menossa. Hänelle en tätä ole sanonut, enkä tule koskaan sanomaankaan, mutta vaikka minä ex-vaimostani välitinkin, niin en koskaan tuntenut mitään tällaista häntä kohtaan. Jotain kyllä, mutta en mitään näin voimakasta. Tiedän, että olemme tunteneet vasta hetken, mutta silti minusta tuntuu juuri tältä. Se minua tässä epäilyttääkin. Jos hänen tunteensa ovat edes jokseenkin samansuuntaisia, niin minkälaiset mahdollisuudet meillä olisi muodostaa toimiva suhde? Asumme eri kaupungeissa, minun työaikatauluni ovat todella epäsäännölliset, hänellä puolestaan on Jasper... Tässä on niin monta yhteen soviteltavaa osaa, etten minä oikein tiedä. Voisiko siitä tulla mitään?

Andrei veti henkeä ja katsoi ystäväänsä vakavana.
-Walter, muistatko sinä, mitä sanoit minulle silloin, kun minulla ja Naomilla oli ongelmia luottamuksen rakentamisessa?
-Sanoin silloin aika paljonkin asioita, mitäköhän niistä sinä mahdat tarkoittaa?

-Jos te ihan aidosti haluatte sitä, niin saatte sen kyllä toimimaan.

Walter nyökkäsi hiljaa muistellessaan omia vuosien takaisia sanojaan.
-Olethan sinä oikeassa, mutta miten minä sen tekisin? En kai minä voi vain suoraan sitä sanoa? Me olemme tunteneet toisemme vain päivän, ja vaikka puhuimme ja teimme paljon kaikenlaista, niin on sanomattakin selvää, että ei tämä meidän tuttavuutemme ole vielä kovin syvällistä.

-Kyllä minä sanoisin, että sinun kannattaa puhua ihan suoraan. Ei se teidän tuttavuutenne tietenkään ole vielä kovin syvällistä, mutta ajan myötähän se syventyy jos on syventyäkseen. En ole mikään parisuhteiden kokemusasiantuntija, mutta siltikin. Te olette molemmat hyvän matkaa päälle kolmekymppisiä, ei tuossa iässä harrasteta enää mitään arvuutteluleikkejä ja pelejä. Ei sinun tietenkään tarvitse mitään kuolematonta rakkautta heti julistaa, mutta puhuisit silti rehellisesti tunteistasi. Jos homma kaatuu jo alkuunsa siihen, että kerrot tunteistasi liian rehellisesti, niin ei se sitten muutenkaan olisi toiminut.

-Kaipa sinä olet oikeassa, Walter totesi hajamielisenä.

***

Alkuillasta Melinda oli kirjoittamassa vastausta erääseen työsähköpostiinsa. Ajatukset karkailivat kuitenkin koko ajan edelliseen iltaan ja yöhön.

Heillä oli todella mukava ilta ja yö, ja Melindan tunteet olivat vielä yöunienkin jälkeen aivan yhtä todellisia kuin edellisenäkin yönä. Tulisiko siitä siltikään mitään? No, vaikkei tulisikaan, niin ei se maailmaa kaataisi. Ainakin heillä oli se yksi hyvä hetki. Toisaalta, olisihan se kiva tietää. Saisiko hän koskaan tietää?

Sillä hetkellä Melindalla ei ollut mitään käsitystä siitä, että hän saisi vastauksia kysymyksiinsä aivan pian.

Walter oli pyytänyt taksia koukkaamaan Melindan kodin kautta. Hänen olisi pakko saada sanottua asiansa ennen lähtöä.

Kun Melinda meni avaamaan oven, niin hän oli vähintäänkin lievästi yllättynyt.
-Walter, mitä sinä täällä?

-Minulla on jo nyt vähän kiire juna-asemalle ja taksi seisoo tuossa pihassa odottamassa, joten en voi viipyä kauaa. Minun oli kuitenkin pakko saada tämä sanottua ennen kuin lähden.

Heidän molempien hermostuneisuutta helpottaakseen Walter otti Melindaa kädestä kiinni.

-Kuule, Melinda... Minä tiedän, että tämä on todella, todella pian. Minä haluan kuitenkin tehdä tämän selväksi heti kättelyssä. En tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta ainakin minun osaltani viime yössä oli muutakin kuin pelkkää yhden illan huumaa. Yllätyin ihan todella siitä, että miten mukavaa meillä oli ja miten nopeasti tunteeni heräsivät. Tiedän, että jos tästä tulisi muutakin, niin se olisi vaikeaa. Välimatka, meidän molempien työt, Jasper... Kaikesta huolimatta minä olisin valmis näkemään vaivaa tämän kaiken eteen. Parempi katsoa kuin katua, vai miten se nyt menikään. Kysymys kuitenkin kuuluu, että haluatko sinäkin?

Melinda ei meinannut millään uskoa näkemäänsä ja kuulemaansa. Siinä hänen edessään kuitenkin seisoi todella komea mies, ja se todella komea mies sanoi hänelle kauniita asioita.
-Haluan. Kyllä haluan.

-Varmasti?
-Varmasti.

*****

Osa päättyi hyvin romanttisiin tunnelmiin. Andrei olisi tosiaan voinut hoitaa tämän tapauksen pohjustuksen todella paljon paremmin, mutta ainakin hän tarkoitti hyvää ja lopputuloskin oli ihan hyvä. Ainakin näin alkuunsa Walter ja Melinda vaikuttivat kiinnostuvan toisistaan ja jonkinlainen suhteentapainen alkoi itämään. Kuten Walter kuitenkin itsekin totesi, niin heidän molempien elämässä on todella paljon haasteita, jotka voivat vaikuttaa suhteeseen monin tavoin. Mitä luulette, tuleeko tästä kestävä suhde vai jääkö koko juttu vain kauniiden haaveiden tasolle?

Tsemppiä kaikille vielä loppuihin jouluvalmisteluihin, tavataan aattona jouluextran merkeissä. :)