1.Minä suojelen sinua kaikelta

Sebastian teroitti kynsiään raapimapuun tolppaa vasten ja venytti vartaloaan samalla. Sebastian oli hyväluontoinen kissa, se ei juuri koskaan raapinut mitään kiellettyä.

Donna kuunteli Sebastianin raapimisesta lähteviä ääniä ja katseli oven lasiaukosta ulos. Alkavasta päivästä näytti tulevan aurinkoinen.

Jade oli vielä unilla, joten Donna päätti alkaa tekemään kotitöitä aikansa kuluksi. Ihan ensimmäisenä hän kävi täyttämässä Sebastianin ruokakupin.

Seuraavaksi Donna kävi tarkastamassa että oliko Jade jo herännyt. Eipä ollut. Donna kohautti olkapäitään ja sulki makuuhuoneen oven perässään.

Seuraavaksi Donna päätti laittaa koneellisen pyykkiä peseytymään. Samalla hän mietti Jadea ja itseään. Heillä oli paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon eroavaisuuksia, kuten esimerkiksi nukkuma-ajat. Donna tykkäsi käydä nukkumaan aikaisin ja myös herätä aikaisin, Jade oli aivan päinvastainen.

Sebastian oli toinen esimerkki heidän eroavaisuuksistaan. Donna ei ollut oikeastaan ikinä välittänyt kissoista, mutta kun Jade halusi hankkia sellaisen niin hän suostui. Ei Donna vieläkään pitänyt kissoista kovin paljoa, mutta Sebastian oli kuitenkin ihan kiva.

Sebastianin harjaamisen jälkeen Donna häipyi työhuoneeseen tutkimaan asiakaskalenteriaan. Donna työskenteli parturi-kampaajana. Hänellä oli oma yritys jolle hän oli vuokrannut toimitilat keskustasta. Suurimman osan paperihommista hän teki kuitenkin kotoa käsin.

Kun Donna oli saanut käytyä asiakaskalenterin läpi niin hän poistui työhuoneesta ja huomasi vastaheränneen Jaden seisomassa keskellä olohuonetta.

Donna riensi Jaden luokse korot kopisten ja suukotti häntä poskelle.
-Nukuitpa sinä pitkään. Eikö sinulla ole jo kiire töihin?
Jade naurahti.
-Minulla on tänään vapaapäivä. Entä sinä?

Donna hymyili.
-Minulla on vain kolme asiakasta tänään ja hekin vasta iltapäivästä. Minulla olisi siis aikaa tehdä jotain. Mitä jos menisimme vaikka lounaalle yhdessä?

Jade nyökkäsi hymyillen.
-Mennään vaan. Sillä välin kun sinä olet sitten töissä niin minä voin pyöriä kaupungilla ja mennään sitten yhdessä kotiin, sopiiko?
Donna nyökkäsi.

Sebastian seurasi vierestä emäntiensä keskustelua pää kallellaan. Sebastian ei ymmärtänyt puheesta varmaan sanaakaan mutta se tykkäsi viettää aikaansa siellä missä on ääntä ja ihmisiä.
***

Pariskunta söi lounaansa rauhassa ja jäi pöytään istumaan vielä senkin jälkeen kun tarjoilija kävi hakemassa heidän astiansa pois. Donna päätti ottaa esille asian mikä oli pyörinyt hänen mielessään jo jonkin aikaa.

-Onko isästäsi kuulunut mitään viime aikoina? Onko hän yrittänyt ottaa yhteyttä tai jotain?

Jade käänsi äkkiä katseensa pois. Voi ei, mitä hän voisi oikein sanoa...
-Ei ole. En ole kuullut hänestä mitään muuton jälkeen.

Donna katsoi Jadea aavistuksen huolestuneena. Hän aisti että jotain oli meneillään. Donna ei kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi. Jade puhuisi sitten kun olisi valmis.
-Hyvä juttu. Kuulostaa kamalalta sanoa näin oman puolison isästä, mutta minä pelkään häntä ihan oikeasti.
Jade tuhahti.
-Eikä kuulosta. Sinä pelkäät ihan syystäkin ja sinulla on oikeus sanoa se ääneen.

Jade nousi ylös ja Donna nousi hänen kanssaan. Jade tarttui Donnaa käsistä kiinni.
-Kulta, sinulla on oikeus pelätä häntä. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, hän on.
Donna hymyili arasti.
-Ehkä jonain päivänä minä en enää pelkää.

Lounashetken jälkeen Jade lähti viemään Donnan keskustaan työpaikalleen. Jade itse päätti lähteä rannalle viettämään vapaapäiväänsä.
***

Jade jätti auton parkkipaikalle pienen kävelymatkan päähän rannasta. Rannalle saavuttuaan Jade jäi tuijottamaan aaltoja ja miettimään tapahtunutta. Hänen ei todellakaan olisi pitänyt valehdella.

Psykologina Jade tiesi että asioiden salaaminen ei yleensä tee hyvää ihmismielelle. Maalaisjärjellä Jade ymmärsi että valehtelu ei kannattanut ja valheista jäisi kyllä kiinni ennen pitkää. Silti Jade meni valehtelemaan.

Hyväähän Jade oli tarkoittanut, mutta heti kun valhe tuli ulos niin Jadea alkoi kaduttaa. Pienen pohdiskelun jälkeen Jade päätti että kertoisi Donnalle totuuden heti kun hän vain pääsee töistä ja he olisivat kotona ja he voisivat puhua rauhassa.

Lopun ajasta Jade koitti keskittyä vain rentoutumaan ja ajattelemaan positiivisia asioita. Donna ei varmastikaan pitäisi asiasta minkä Jade kertoisi hänelle, mutta Jade toivoi että Donna edes ymmärtäisi.

Kun Donna soitti että päivän viimeinenkin asiakas oli hoidettu ja että hän olisi valmis lähtemään niin Jade lähti rauhassa ajelemaan kohti keskustaa. Jade toivoi niin paljon että Donna ymmärtäisi.
***

Jade koitti koko illan valmistella itseään kertomiseen. Hän koitti myös saada Donnan mahdollisimman iloiseksi ja rentoutuneeksi että hän ottaisi uutisen vastaan mahdollisimman hyvin. Mitä pidemmälle kertominen venyi, sitä hankalammalta se alkoi tuntua. Lopulta Jade otti vain itseään niskasta kiinni ja päätti sanoa asiansa.

Itku ei ollut kaukana kun Jade alkoi viimeinkin puhua.
-Tulen nyt kertomaan sinulle yhden asian mistä sinä et tule pitämään. Toivottavasti et ole kamalan vihainen.

Donna vaikutti huolestuneelta.
-Mikä on?
Jade nyyhkäisi kevyesti.
-En ollut täysin rehellinen sinulle aiemmin tänään. Isäni otti yhteyttä eilen. Hän yritti soittaa ja minä jätin vastaamatta. Muutaman yrityksen jälkeen hän luovutti. En halunnut kertoa ettet huolestuisi liikaa ja työpäiväsi menisi pilalle sen takia. Minun piti kyllä kertoa jossain vaiheessa, mutta kun aloit kysellä niin menin paniikkiin. Anteeksi.

Donna ei sanonut pitkään aikaan yhtään mitään. Hän vain tuijotti Jadea hämmentyneenä.

Jade puristi silmänsä kiinni ja koitti estää kyyneliä valumasta.
-Oletko sinä nyt kamalan vihainen?

Diana astui askeleen lähemmäs Jadea ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
-En ole vihainen, vähän harmissani vain kun et kertonut heti. Se on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävää, en minäkään varmaan olisi uskaltanut kertoa heti jos olisin asemassasi.

Jade huokaisi helpotuksesta.
-Kiitos että ymmärrät. Se on todella tärkeää minulle.

Donna kumartui aivan Jaden lähelle.
-Kiva kuulla, mutta mitä jos unohtaisimme tämän keskustelunaiheen hetkeksi ja tekisimme jotain aivan muuta...

Jade virnisti.
-Kuulostaa hyvältä.

Pariskunta makoili vielä hetken sängyssä jutellen ennen nukahtamistaan.
-Minä en anna hänen tehdä sinulle enää mitään pahaa. Hän on aiheuttanut sitä jo ihan tarpeeksi.
Donna hymyili Jaden puoliuniselle puheelle.
-Rakastan sinua.
*****

Tässä osassa ei tapahtunut ihmeempiä, saatiin vain vähän lisätietoja henkilöistä ja alettiin valottaa heidän taustaansa hiukan lisää ja näiden lisäksi esiteltiin vielä yksi uusi hahmo, jos nyt Sebastianin voi sellaiseksi laskea. :D

Kuten tekstistä käykin jo jotenkin ilmi, niin Jaden isä on aiheuttanut pariskunnalle jonkin verran ongelmia. Minkälaisia ongelmia hän on aiheuttanut ja aiheutuuko niitä kenties tulevaisuudessa lisää?